Annual funding round: The arts (8 Dec. 2017)

Browse the archive

Toimittaja Maryan Abdulkarim ja työryhmä (Abdulkarim-Iduozee)18.000 €"Kävelimme veden päällä" – matka kohti mustaa suomalaisuutta -projektin loppuun saattaminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan

"Kävelimme veden päällä" – matka kohti mustaa suomalaisuutta -projekti koostuu valokuvakirjasta, videoista sekä näyttelystä, jossa käsitellään suomalaista afrodiasporaa ja sen historiaa.

Valokuvakirjassa dokumentoimme intiimisti kahdeksan pitkään Suomessa asuneen, afrodiasporaan kuuluvan henkilön elämää. Tarkastelemme aikaa ennen heidän Suomeen saapumistaan sekä Suomeen saapumisen jälkeisiä vaiheita. Afrodiaspora on vaikuttanut yhteiskuntaamme monin tavoin ja muovannut omalta osaltaan suomalaisuuden käsitettä. Nämä tarinat vaikuttavat siihen, miten mustuus nähdään yhteiskunnassamme – stereotypioihin nojaten. Tutkimme myös laajemmin afrikkalaisuuden vaikutusta suomalaiseen yhteiskuntaan kautta sen historian.

Valokuvakirjan tueksi tulee multimediaalinen aspekti, jossa lyhyiden, dokumentaaristen videoiden kautta tarkastelemme laajemmin heidän vaikutuksiaan suomalaisessa yhteiskunnassa – heidän jälkeläisiään sekä muita ihmisiä, joiden arjessa heidän läsnäolonsa näkyy. Näin luomme kokonaisuuden, jossa afrodiaspora näyttäytyy kokonaisvaltaisesti kaikkine vaikutuksineen.

Aloitimme projektin tavoitteenamme dokumentoida korkeakoulutettujen afrikkalaistaustaisten maahanmuuttajien haasteita työelämään sijoittumisessa, mutta kokonaisuutta rakentaessamme ymmärsimme nopeasti, että keskittymällä ainoastaan ennalta päättämäämme narratiiviin tarinoista oli vaarassa tulla yksipuolisia ja rajoittuneita. Rasismi- ja maahanmuuttokeskeisen keskustelun rinnalle tarvitaan myös arkisia tarinoita

Suomalainen yhteiskunta on peruuttamattomasti muuttunut afrodiasporayhteisön läsnäolon myötä. Yhteisön jäsenet jälkeläisineen vaikuttavat läsnäolollaan yhteiskuntaamme ja yhteiskunta heihin. Haluamme tehdä näkyväksi tämän prosessin ja sen vaikutukset – matkan afrodiasporasta kohti mustaa suomalaisuutta. Nämä tarinat tulee tuoda marginaalista keskiöön, jotta voidaan laajentaa suomalaisuuden käsitettä ja mahdollistaa yhteiskunnallinen dialogi, jonka keskiössä ei ole rasismi ja toiseus.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Maryan Abdulkarim, Uwa Iduozee

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Tuottaja, Skábmagovat Aleksi Ahlakorpi ja työryhmä (Indigenous Bastards)12.000 €Indigenous Bastards yhdistää musiikissaan kolme Suomessa puhuttua saamenkieltä (koltta, inarinsaame, pohjoissaame) sekä elektronisen musiikin ja räpin

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

On tärkeää tehdä musiikkia nuorille ja tuottaa uutta mediasisältöä kolmella saamenkielellä. Nuorille suunnattua saamenkielistä mediasisältöä on hyvin vähän, etenkin valtakulttuuriin verrattuna. Kappaleet julkaistaan netissä musiikin ilmaisjakelupalveluissa ja niistä tehdään myöhemmin myös 1–3 musiikkivideota nettiin. Netissä jaettava ja ladattava musiikki on nykyisin useimmille luonnollisin tapa kuunnella ja hankkia musiikkia.

Haluamme näyttää nuorille, että kieli ja kulttuuri ovat rikkaus ja ettei oma äidinkieli ole este, vaan sillä voi myös leikkiä ja pitää hauskaa. Positiivinen sanoma yhdistettynä tanssittavaan musiikkiin on projektimme ydinajatus. Haluamme tukea saamelaisnuorten identiteettiä ja vahvistaa kulttuuria.

Musiikkimme yhdistelee trancea, räppiä ja perinteistä saamelaista vokaalimusiikkia eli pohjoissaamelaista joikua, inarinsaamelaista livđeä ja kolttasaamelaista leuddia.
On tärkeää, että saamenkielet kuuluvat kaikissa musiikkigenreissä.

Biisimme kertovat nykyaikaisesta saamelaisesta kulttuurista. Jokainen saamelaisnuori elää kahden kulttuurin välissä. Valtakulttuurin ja vähemmistökulttuurin ristitulessa kasvavat nuoret miettivät lähes päivittäin omaan identiteettiin ja koko kulttuurin tulevaisuuteen liittyviä asioita. Aina ei ole helppoa pukea asioita sanoiksi tai tulla ymmärretyksi. Musiikin avulla voi tulla ymmärretyksi ja saada vastakaikua omiin ajatuksiinsa. Asioita ei tarvitse selitellä, kun ne tulevat omalla kielellä oman kulttuurin sisältä.

Ei ole yhtään artistia, joka tekisi musiikkia kaikilla Suomessa puhutuilla saamenkielillä. Yksikään elektronista musiikkia tekevä artisti ei tee musiikkia yksinomaan saamenkielellä.
On tärkeää, että musiikkia on saatavilla omalla äidinkielellä, varsinkin siinä vaiheessa elämää, kun rakentaa omaa identiteettiään. Haluamme näyttää ihmisille, varsinkin nuorille, että kieli ja kulttuuri ovat rikkaus ja mitä tahansa voi tehdä omalla äidinkielellään.

Työryhmän jäsenet
Muut työryhmän jäsenet: Aleksi Ahlakorpi, Heidi Gauriloff, Heli Huovinen, Niki Rasmus

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteen maisteri Malin Ahlsved 33.600 €Taiteellinen työskentely

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Maalaan pieniä akvarellejä joilla kaikilla on oma tarinansa. Tarinoista ilmenee yhteisyyden kaipuu, altistuminen ja rakkaus. Teoksiani on kuvailtu sekä synkkinä että humoristisina.

Tunnen vahvaa tarvetta maalata. Koen maalauksillani olevan parantava ja puhdistava vaikutus itseeni. Maalaamalla minulle selkenee, kuka olen ja mitä oikein olen tekemässä. Uskon, että he, jotka katselevat maalauksiani vastaavalla tavalla, saavat myös mahdollisuuden tulkita itseään selkeämmin.

Minulla on parhaillaan yksityisnäyttely Porvoossa ja tammikuussa 2018 on tulossa yksityisnäyttely Helsingin TM- galleriaan. Suuntaan nyt katseeni eteenpäin ja suunnittelen tulevaa. Yksi tavoitteistani kahdelle seuraavalle vuodelle on animoinnin ja yhden tai kahden lyhytelokuvan tekemisen oppiminen. Suunnittelen myös yksityisnäyttelyä syksylle 2019.

Uskon että tämän päivän hektisessä yhteiskunnassa tarvitaan rohkeutta pysähtyä ja miettiä asioita. Uskon maalaukseen taiteenmuotona ja että se yhdessä muiden taiteenmuotojen kanssa voi tehdä maailmastamme paremman paikan.

Yritän löytää jotain uutta itsessäni.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Ylioppilas Warda Ahmed Haji Omar 10.500 €Representaatiota lastenkirjoilla: kolme lastenkirjan käsikirjoitusta ja yksi valmis lastenkirja, joissa rodullistetut lapset ovat tarinan keskiössä

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan

Hankkeessa käsikirjoitetaan kolme lastenkirjaa (kuvakirjaa) ja tehdään kuvituksineen valmiiksi yksi lastenkirja (kuvakirja) ja siihen liittyvä väritys-/tehtäväkirja
Käsikirjoitusvaiheessa haastattelen, tutustun lapsiin eri vähemmistöryhmistä niin Suomen kansallisista vähemmistöistä kuin muista vähemmistö yhteisöistä kuten somalit, arabit. Lasten uniikit todellisuudet, leikit, naapurusto ja omakuva nostetaan keskiöön. Lastenkirjallisuus on antanut Suomessa vähän tilaa eri vähemmistölasten todellisuuksille ilman, että se on ollut stereotypioita toistavaa tai palvellut valtaväestön tarvetta kertoa vähemmistöjen tarinaa omasta näkökulmasta. Hankkeessa lasten omat tarinat kerätään ja niistä muokataan lastenkirjojen käsikirjoituksia. Haluan asettaa tällä tavalla lapsen elämän keskiöön ja tarjota kaikille lapsille suomen kielellä tarinoita eri todellisuuksista ja kurkistuksia muuttuviin naapuruuksiin. Oman tarinan ja omien kasvojen näkeminen taiteessa ja mediassa tuo kuulumisen kokemusta ja tukee identiteetin kehitystä. Lapset ansaitsevat sen.
Lastenkirjaa tarjotaan käsikirjoitus- ja luonnosteluvaiheessa kustannettavaksi. Olen itse vähemmistötaustainen taiteilija ja haluan haastaa lastenkulttuuria siitä puuttuvasta representaatiosta.

Hankkeen tarkoitus on antaa ääni heille, joiden elämä ja kokemukset ovat piilossa valtakulttuurin varjossa ja joilla on lastenkulttuurissa vähän samaistumispintoja. Vähemmistökulttuurien lasten todellisuus tulee harvoin esille taiteessa tai mediassa ilman, että kertojana on aikuinen valtakulttuurin edustaja. Moninainen 2010-luvun sukupolvi tarvitsee ja ansaitsee nähdä itsensä lastenkirjallisuudessa myös omalla äänellä. Haastan rodullistettuna taitelijana lastenkirjallisuuden kenttää.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Tanssitaiteilija Auri Maarit Ahola 14.400 €Saamen tanssi – saamelaisen tanssin luomiseen monialaisen tutkimuksen ja kenttätyön pohjalta

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Ponnistusraha | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan

Saamelaiset ovat alkuperäiskansa, jolla ei ole omaa tanssia. Inarinsaamelais-suomalainen tanssitaiteilija Auri Ahola käynnistää globaalistikin ainutlaatuisen hankkeen saamelaisen tanssin konstruktoimiseksi projektillaan Saamen tanssi.

Hanke jakautuu neljään eri vaiheeseen.

1) Tutkimusvaihe (5 kk): Lähdemateriaalin läpikäyminen, 20 tutkijan / taiteilijan / tanssirekonstruoijan / alkuperäiskansan taiteilijan haastattelut. Tutkimustyön taltiointi.

2) Kenttätyövaihe (3 kk): liikekielen havainnointi poronhoidossa sekä karhunmetsästykseen liittyvä kenttätyö sekä näiden taltiointi.

3) Tanssillinen konstruktio (4 kk): tutkimus- ja kenttätyöaineistoon pohjautuva liikekielen ja koreografisten teemojen muodostaminen. Painopiste ei-esityksellisissä liikeaihioissa, joissa keskitytään tutkimusaineistolle uskolliseen sekä saamelaisen tematiikan, aikakäsityksen ja perinteen läpäisemään liikkeeseen.

4) Tanssiteoksen luominen (1 vuosi): itsenäisen teoksen koreografioiminen pohjatyöhön perustuen. Teos ei ole suora jatkumo kolmannen vaiheen aihioihin, vaan työssä otetaan taiteellisia vapauksia ja luodaan uutta, eikä se väitä olevansa alkuperäinen. Teoksen muoto, kesto ja työryhmän kokoonpano muovautuvat pohjatyön perusteella. Teoksen esityksiin haetaan erillinen rahoitus. ”Saamen tanssin” (työnimi) kaavailtu ensi-ilta on Inarissa tammikuussa 2020.

Saamelaiset ovat alkuperäiskansa, jolta puuttuu tanssi. Tämä tanssi täytyy siis tehdä.

Saamen tanssin "etsiminen" tapahtuu tieteen ja taiteen välimaastossa ja hanke on globaalissakin mittakaavassa ainutlaatuinen. Tutkimusvaiheessa haastatellaan 20:ta asiantuntijaa saamelaiskulttuurin professorista aboriginaalien tanssien tuntijaan ja saamelaisesta muusikosta kuvataiteilijaan.

Työn tavoite on löytää kulttuuriimme täysin uusi osa-alue. Lopputulos, saamen tanssi, on tuntematon.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Tanssitaiteilija, runoilija Hanna Ahti 67.200 €Tanssi- ja esitysteosten tekeminen ja niihin liittyvien valta-asetelmien purkamisesta kiinnostunut taiteellinen työskentely. Runojen kirjoittaminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke

Olen helsinkiläinen freelance-tanssitaiteilija, runoilija ja kahden pienen lapsen äiti. Tanssitaitelijan työssäni yhdistyvät tanssijan, koreografisen tekijän ja työryhmän koollekutsujan työt. Olen tehnyt tanssitaiteilijan töitä ammatikseni 17 vuotta.

Työskentelyssä minua kiinnostaa "anti-positiot" eli "asema-vastaisuus". Esityksen ja esitystyön valta-ase(tel)mien purkamista tavoitteleva työskentely tuntuu hyvältä asialta uusien ajattelu- ja työtapojen löytämiseksi. En pyri niinkään demokraattiseen tai kollektiiviseen työskentelyyn, vaan työryhmän sisäisten valtasuhteiden uudelleen määrittämisen mahdollisuuteen. Tavoitteena on yhdessä tekeminen niin, että kaikille osapuolille on mahdollista astua tavanomaisen tonttinsa ulkopuolelle, jolloin työ ja teos ovat jatkuvasti alttiita muuntumaan. Hierarkiattomuus kiinnostaa paitsi työryhmien jäsenten välisissä suhteissa myös teoksen työprosessin eri osioiden osalta. Haluan löytää työtapoja, jotka edistävät yhdessä tekemistä ja toisen kuuntelemista.

Runoteokset tehdään yhteistyössä valokuvaaja Yoshi Omorin kanssa. Niiden runot ovat sanoja, jotka etsivät merkityksiä valokuvien ihmiskehoissa ja luonnossa. Runojen kirjoittaminen merkitsee minulle taiteellista vaihtoehtoa, jonka tarvitsen tanssitaiteen rinnalle ja jota haluan tutkia syvemmin.

Työt työryhmissä (tanssin näyttämöille tehtävät työt): The Visit, Vespro della Beata Vergine 1610, Lucinda, be, Toucher ja Le Mer.

Runokirjaprojektit: To go where? ja Etudes.

Suunnitelman taiteellisissa töissä pyritään poispäin hierarkkisista ajatusmalleista. Tavoitteena on kehittää työskentelyä, jonka lähtökohtana on taiteellisen vastuun tasapäisempi jakautuminen niin työryhmän jäsenten kesken kuin katsojan ja tekijän välisessä suhteessa esityksen aikana. Tämä on rohkea avaus myös siksi että tanssijan, koreografisen yhteistyötekijän ja työryhmän koollekutsujan töiden lisäksi minussa uinuva runoilija haluaa takaisin kuvioihin.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

FM Marja Ahti 24.000 €Vegetal Negatives -teoksen sävellystyö

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Jatkan toimintaani äänitaiteen ja kokeellisen musiikin kotimaisella ja kansainvälisellä kentällä. Työskentelyn keskiössä on Vegetal Negatives -projektin toinen osa, elektroakustinen teos, jossa synteettiset ja ympäristön akustiset äänet kohtaavat, peilautuvat, sulautuvat yhteen ja pukeutuvat toistensa vaatteisiin, kunnes niitä on enää vaikea erottaa toisistaan. Projekti on kaksiosainen: Sen ensimmäisen osan toteutan keväällä 2018 Turun B-galleriassa installaation muodossa. Projektin toisessa osassa, johon tämä hakemus keskittyy, sävellän samannimisen elektroakustisen teoksen, joka ottaa installaation äänet ja teemat lähtökohdakseen. Teos julkaistaan LP-levyn ja digitaalisen julkaisun muodossa vuonna 2019.

Teos yhdistää ajatuksia posthumanistisesta filosofiasta, jossa ympäröivää maailmaa voi pitää verkostona, missä kaikki ilmiöt ja objektit ovat erottamattomasti kytkeytyneitä toisiinsa, sekä patafysiikan leikillis-runollisia menetelmiä, joissa pelkistetään tai invertoidaan käsitteitä äärimmäisyyksiin asti, kunnes niiden absurdi ydin paljastuu. Jos ihminen koostuu suureksi osaksi bakteereista, missä alkaa ja loppuu ihminen? Kun auto käynnistyy dinosaurusten fossiilien voimalla, mitä on kulttuuri ja nykyaika, mikä elävää ja kuollutta materiaa?

Vegetal Negatives -teos lähestyy kipeää aihetta ihmisen vaikutuksesta ympäristöön ilman maailmanlopun fantasioita tai viljelemättä syyllisyyttä ja ahdistusta. Sen sijaan tarkoitus on herättää optimismia ja solidaarisuutta ei-inhimillisen kanssa osoittamalla, että ihmiset eivät ole erillisiä tai erityisiä entiteettejä, ja kääntää ymmärrystämme maailmasta kohti mallia, jossa kaikki ilmiöt ovat erottamattomasti kytkeytyneitä toisiinsa.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteilija Timo Andersson 28.800 €Jatkuvien taiteellisten prosessien jatkaminen, vanhojen prosessien loppuunsaattaminen sekä niitä kautta syntyvien uusien prosessien aloittaminen. Materiaalin ja äänen parissa työskentely

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Teen pääasiassa vahvasti materiaalilähtöisiä maalauksia, veistoksia sekä asioita näiden väliltä. Olen kuluvan vuoden aikana pitänyt näyttelyitä, osallistunut näyttelyihin sekä työskennellyt käytännössä tauotta, prosessoiden eri materiaaleja ja uppoutuen omaan työskentelyprosessiini. Teosteni kieli on hiljalleen alkanut hahmottua, ja pyrin edelleen tiivistämään – oleellistamaan – sitä, jotta pystyisin vieläkin paremmin mukautumaan eri tekotapoihin ja tekniikoihin.

Lähtökohtanani on käytännössä aina näyttelytilanne, mikä mahdollistaa teosteni keskinäisen vuorovaikutuksen tutkimisen – myös ajatuksen eräänlaisen kuvitteellisen narraation sijoittamisen näyttelytilaan, sillä kokonaisuutena teokseni saavat sellaisia merkityksiä, joita ne eivät välttämättä yksin saisi. Tämä vaatii materiaaleja, aikaa, mielenrauhaa ja siitä syntyvää työskentelyä ja näyttelyjä sekä ennen kaikkea hyvän, suuren työhuoneen – millainen minulla onnekseni tällä hetkellä on.

Aion käyttää apurahani oman taiteellisen prosessini jatkamiseen samalla tavalla kuin se on tähänkin mennessä jatkunut. Haluan sen sisältävän myös aiempaa enemmän äänellisiä ja kehollisia elementtejä, joista olen viime aikoina ollut hyvin kiinnostunut – kokeellisten äänikollaasien ja visuaalisten elementtien synteesi on esimerkiksi sellainen ulottuvuus, mitä en ole tähän mennessä tutkinut tarpeeksi.

Oma taiteellinen kehitykseni on ollut vahvassa nousussa lopputöideni jälkeen ja toivon pystyväni rauhassa jatkaa samaa prosessia.

Koen löytäneeni työskentelyssäni sellaisen pisteen, missä erilaiset työskentelytavat, materiaalit sekä tekniikat toimivat yhdessä luodakseen yhtenäisen ja omalaatuisen merkitysten verkoston; erilaiset prosessit teosteni taustalla ovat alkaneet muodostaa hyvin monella tapaa resonoivia kokonaisuuksia. Pidän taidettani relevanttina heijastuksena ympäröivästä todellisuudestamme, sekä sen muuttuvista – vääristyvistäkin – visuaalisista kulttuureista, joihin se on myös vahvasti sidoksissa.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Artist Anastasia Artemeva and workgroup (Prison Outside )60.000 €Prison Outside – a cross-disciplinary intercultural exchange and research on collaborative arts in prison context, resulting in a multimedia production, conference, and an online resource

Artistic work or work based on it | 2-year project | The project’s themes are related to The changing neighbourness of Finland programme

The artistic research and practice of Prison Outside project is centred on the subject of imprisonment, and the relationships between people in prisons and the people outside. We are interested in the stereotypes and perceptions that people have of convicts and ex-convict. In the years 2018/19 the project Prison Outside will expand to include new collaborators and give support and acknowledgement to programmes already existent in the field, carried out by artists, social workers, and ex-convicts. Various strategies will include artistic exchange between youth in juvenile detention in Russia and in Finland and facilitate communication between people working with convicts all over the world through a conference, professional visits, and a online resource.
Our main goal is to make censored subject like imprisonment become a part of transcultural discourse, facilitate exchange and to acknowledge work that is being done in both Russia and Finland. In this project we employ art practices to encourage dialogue between inside and outside, people of different walks of life, and the two neighbouring countries.

Prison Outside provides a platform for open dialogue on the subject of imprisonment, which is not normally discussed on international level. Rather than presenting sensationalist accounts, it encourages collaboration and change, talks about treatment of people in prisons without shame or comparison, striving instead for dialogue and mutual learning. It provides new links between Russia and Finland, while giving voices to all involved in prison system reform - convicts, artists, activists.

Workgroup members
Other members: Arlene Tucker, Sonny Nyman

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Musiikin tohtori Hanni Autere ja työryhmä8.000 €Erikoisrakenteisen perkussiokäyttöisen viisikielisen viulun kehitystyö ja rakentaminen muusikon ja soitinrakentajan yhteishankkeena

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Ponnistusraha

Suunnittelen hanketta, jonka avulla saan musiikkiini uuden persoonallisen ulottuvuuden. Olen kehittämässä uniikkia soittotapaa, jossa viulun kantta käytetään lyömäsoittimen tavoin. Tämä edellyttää soittimelta sisään asennettua erikoisrakennetta niin, että ohut akustisesti toimiva koppa kestää lyönnit joko kädellä tai pehmeällä kapulalla. Lisäksi soittimesta pitää saada ulos erilaisia efektejä. Tällaisen soittimen kehittäminen ja valmistaminen vaatii muusikon ja soitinrakentajan intensiivistä yhteistyötä.

Esikuviani tässä kehittämistyössä ovat kantelisti-laulaja Ida Elina, viulisti Daniel Bernard Roumain sekä kanteleenrakentaja Hannu Koistinen, joka on hyvin kiinnostunut hankkeessa mukana olemisesta. Edellä mainittujen innovatiivinen asenne ja vahva tahto toteuttaa unelmansa innoittaa minuakin. Keskustelut tamperelaisen viulunrakentaja Ville Sepin kanssa antavat odottaa hedelmällistä yhteistyötä hankkeen parissa. Olen testannut Sepin rakentamaa viisikielistä viulua ja vakuuttunut hänen taidoistaan.

Hanke ajoittuu vuodelle 2018 niin, että sekä Seppi että minä työstämme viuluani muun työn ohella. Aikataulu on löyhä, sille haluamme tehdä huolellista työtä ja kokeilla erilaisia vaihtoehtoja ilman aikataulupaineita.

Minulla on suuri palo päästä kehittämään taidettani aivan uuteen suuntaan, ja tarvitsen siihen yhteistyötä soitinrakentajan kanssa. Tavoitteenani on kehittäjätiimin jäsenenä saada aikaan viisikielinen viulu, jolla voin soittaa sekä tavanomaisesti että perkussiivisesti viulun kopan eri osiin lyöden. Tämä edellyttää sekä erityistä vahvistusta soittimen rakenteissa että mikitystä viulun sisällä. Vastaavaa soitinta ei tietääkseni ole aiemmin kehitetty, joten tämä on pilottihanke ja rohkea avaus.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Hanni Autere, Ville Seppi

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Theatre maker/ Artist in Residence at University College London Thomas Bailey and workgroup (Mechanical Animal Coorporation)13.000 €Final rehearsal period of Ghost Sonata, a devised physical theatre project exploring the cultural and geophysical significance Arctic Sea ice loss. Devised in response to Strindberg's Ghost Sonata

Academic research and artistic work, or work based on them

Ghost Sonata is a devised theatre performance exploring the critical and devastating extent of Arctic Sea ice loss. In 2016 scientists made the astonishing discovery that the arctic sea ice was melting at a far higher level than before, and will soon be ice free. We explore the cultural and geopolitical significance of such immense anthropogenic climate change. Why does ice loss matter, on biological, political and emotive/cultural levels?

Inspired by Strindberg’s eloquent dramatic attempt to process despair in his play Ghost Sonata, we devise our response within that title. Combining this with insight from Arctic researchers at University College London, this project articulates ways of interpreting one of the most immense geophysical changes about to happen. Specifically, we are working with researchers to explore political identities of ‘Arcticness’ in a rapidly changing world. What will the ‘New Arctic’ mean?

Fascinated by the art and history of ‘field’ (sound) recording in the Arctic, we build our show around the practices of ‘deep listening’ (John Cage, Pauline Oliveros). What if the human listens to the ice, and the ice listens to the human? How can this expand into a beautiful and eloquent metaphor for the relationship between humans and nature?

This international collaboration (Finland/ UK) was initially developed in residencies (UK, Norway, Finland). We look to rehearse the work to completion, touring to festivals and venues in both Nordic countries and UK.

• Arctic change will transform Europe, geographically and geopolitically. We pioneer artistically in engaging audiences with impending challenges.
• Often climate change is represented in environmental or political issue. We explore the massive psychological/spiritual aspects of ice loss.
• We pioneer to explore ‘field recording’ (nature sound recording) into theatre, to investigate in detail the human relationship with nature.
• We create greater international collaboration between Finland/UK

Workgroup members
Monthly grant recipients:Anna Korolainen, Kristian Pernilä, Niklas Möller, Tom Bailey

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Master of Fine Arts Océane Bruel and workgroup57.600 €Touristes Tristes: an interdisciplinary art project connecting ecology, tourism and everyday life

Artistic work or work based on it

Touristes Tristes is an artistic project connecting ecology, tourism and everyday life. Within this open-ended research we follow an experimental approach, working with various mediums and materials. In 2018 the project will focus on production of works. We will develop sculptural, gestural, textual, spatial and image-based works. We understand our collaborative and interdisciplinary practice as an ecology itself. As such we lay our trust on the creativity of the living artistic process.

How forms and matter become alive in interaction with the environment? We want to both highlight the material and ideological construction of reality, but also to challenge the humanist emphasis on the mediality of experience.

In September 2017, we completed the first exhibition of the project at Titanik gallery in Turku. We see the works as material-poetic translations of being in ‘the great outdoors’. The work communicates on the material and cultural conditions of experience. We stretched between a romantic perspective and a critical pragmatism of the fossil entanglement of outdoor-leisure activities and technologies.

In 2018, as a continuation of the Touristes Tristes show we will create a new body of work for a second larger exhibition to be implemented in Helsinki. Within the new works we will focus the research from the outdoor activities to the everyday life. We will also produce a video essay which can be shown as part of the exhibition and independently in screenings.

By investing ourselves in creativity, we look for speculative, playful and imaginative responses to ecological and global concerns. We believe in the diversity of artistic practices and responses to these issues. Complementary to more topical, critical and didactic approaches we follow an affirmative path of poetic perception. In this way we want to champion the way forms and alliances of things arise. We find inspiration and motivation in this uncertainty.

Workgroup members
Monthly grant recipients:Dylan Ray Arnold, Océane Bruel

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

CAA Contemporary Art Archipelago ry 200.000 €Spectres in Change / Aaveet muutoksessa on ilmastonmuutosta tutkiva paikkasidonnainen nykytaidehanke Seilin saarella yhteistyössä monitieteisen Saaristomeren tutkimuslaitoksen kanssa

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | 4-vuotinen hanke

CAA toteuttaa monivuotisen hankkeen Seilin saarella yhdessä Turun Yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen kanssa. Hanke sisältää taiteilijoille ja tutkijoille suunnattuja hautomoita, taiteilijaresidenssejä tutkimuslaitoksella, kansainvälisten ja suomalaisten taiteilijoiden teostuotantoja, tapahtumia Seilissä sekä näyttelyitä nykytaideinstituutioissa Suomessa ja ulkomailla, yleisö- ja opetusohjelmaa, blogin, julkaisusarjan sekä päätössymposiumin.

Seili tarjoaa ainutlaatuisen alustan nykytaiteilijoiden tutkimukselliselle työlle monitieteisessä kontekstissa, jossa pitkäjänteinen ilmastonmuutoksen tutkimus elää rinta rinnan saaren monisatavuotisen toiseuden historian kanssa. Saari avaa näköaloja ekosysteemin ja yhteiskunnan muutoksiin läpi vuosisatojen suhteessa niin instituutioihin kuin yksilön oikeuksiin ja ympäristösuhteeseen.

Tavoitteena on kehittää taiteen ja tieteen välisen vuoropuhelun metodeja ja rakenteita, joilla vastata ilmastonmuutoksen haasteisiin. Näin testataan mahdollisuuksia myös jatkuvalle toiminnalle Seilissä. Hanke pureutuu eri taiteellisin metodein hiljaiseen tietoon muutoksista ja niiden taustoista, sekä paikantaa taiteen aktiiviseksi katalysaattoriksi tästä avautuvalle tiedontuotolle ja toimijuudelle. Se pyrkii avaamaan hankkeen tutkimusprosesseja, niiden sisältöjä sekä lähestymistapoja, moniäänisesti niin ammattilaisille kuin eri yleisöille.

Hanke tukee nykytaiteen poikkitieteellisten käytäntöjen kehitystä ja vastaa ekologisiin haasteisiin, jotka edellyttävät ympäristökysymysten monialaisten ulottuvuuksien tarkastelua. Seilissä voi lähestyä ilmastonmuutosta, ja sen vaatimaa yhteiskunnan rakenteiden ja arvojen työstöä, kartoittaen muutoksia ekologian eri rekistereissä (ympäristö, yhteiskunta, subjekti). Taiteellinen työ avaa hankkeessa vuoropuhelua ja tilaa toimijuudelle mikro- ja makrotasojen sekä eri epistemologioiden välillä.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Taru Elfving

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Cirko - Uuden sirkuksen keskus 300.000 €Taiteellisen Ajattelun Akatemia – Dramaturgia ja kriittinen ajattelu esittävissä taiteissa

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | 3-vuotinen hanke

Suomalainen sirkuskoulutus valmistaa taiteilijoita fyysisillä ja teknisillä taidoilla. Nykytanssin koulutus puolestaan painottaa abstraktimpaa filosofista lähestymistä taiteeseen. Teatterikoulutus taas nojaa vahvasti puhuttuun narratiiviseen tekstiin ja sen analysointiin. Taiteellisen Ajattelun Akatemia on 3-vuotinen hanke 2018–2020, joka tuo yhteen esittävien taiteiden tekijöitä oppimaan toistensa kanssa ja toisiltaan, kansainvälisesti korkeatasoisten kurssien ja esitystuotantojen kautta. Hankkeen tavoitteita ovat esittävän taiteen tekijöiden taiteellisen näkemyksen ja uusien työkalujen kehittäminen sekä nykysirkuksen korkeakouluopetuksen aloittaminen 2020-luvulla.

Hankkeen vetäjä on Cirko – Uuden sirkuksen keskus ja pääyhteistyötaho Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu. Yhteistyön merkitys esittävien taiteiden kentälle on ilmeinen – Teatterikorkeakoulun opetus auttaa nuoria sirkusammattilaisia löytämään aikalaisia, nykytaiteen kentällä resonoivia aiheita, työmetodeja ja teoskonsepteja; toisaalta sirkuksen tuominen mukaan Teatterikorkeakoulun opetuksen kontekstiin rikastuttaa esittävien taiteiden diskurssia.

Kurssiohjaajina toimivat sekä suomalaiset että kansainväliset esittävän taiteen ammattilaiset. Osallistumaan valitaan viisi sirkustaiteilijaa, viisi tanssitaiteilijaa ja viisi teatteritaiteilijaa. Esitystuotannot rakentuvat kursseilla käsiteltyjen aiheiden ja intellektuaalisten ja fyysisten työkalujen pohjalle.

Hankkeen kokonaisrahoitus kolmelle vuodelle on 519000 €.

Taiteellisen Ajattelun Akatemia on 3-vuotinen hanke, joka tuo esittävien taiteiden tekijöitä ainutlaatuisella tavalla yhteen oppimaan ja luomaan uusia monitaiteisia prosesseja dramaturgisen ja kriittisen ajattelun näkökulmista. Hanke kehittää taiteellisia työprosesseja ja verkostoja sekä pilotoi uutta koulutuspolkua Taideyliopistoon sirkustaiteen tuomiseksi osaksi Taideyliopiston koulutustarjontaa 2020-luvulla. Koneen Säätiö voi antaa sysäyksen esittävän taiteen koulutuksen murrokseen.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Drom ry 20.000 €Suomalaisten ja pohjoismaisten mustalaistaiteilijoiden lahjakkuutta, ammatillista kehittymistä sekä mustalaistaiteen tunnettuutta edistävän Nordic Roma Artist Platform -hanke (2018)

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan

Nordic Roma Artist Platform (NRAP) on Luovan kulttuurin yhdistys Drom ry:n kulttuurineuvos Veijo Baltzarin johdolla 1.6.2017–31.5.2019 koordinoima hanke, jonka tavoitteena on tukea nuoria mustalaistaiteen lupauksia, edistää mustalaistaiteilijoiden kansainvälisiä uramahdollisuuksia sekä lisätä tietoisuutta mustalaistaiteesta ja -taiteilijoista Suomessa ja Pohjoismaissa.

Hankkeen aikana 1) kartoitetaan Pohjoismaiden mustalaistaiteilijat sekä kootaan heistä esittelyt, 2) perustetaan pohjoismainen mustalaistaiteilijoiden edelläkävijäryhmä (5 taiteilijaa / maa, valinta cv:n perusteella), 3) luodaan maailman ensimmäinen verkkotietokanta mustalaistaiteesta ja -taiteilijoista sekä 4) järjestetään Emerging Roma Artist of the Year -palkintogaala.

Hankkeen varmistuneita yhteistyökumppaneita ovat EUROMA Romana Kulturako Centri (DEN), Gaflaraleikhúsið (ISL) ja Centre for Intercultural Communication SIK (NOR). Myös Mångkulturellt Centrum (SWE) on halukas osallistumaan hankkeeseen.

Drom ry:n strateginen ohjausryhmä osallistuu hankkeen markkinointi- ja PR-työhön. Jäsenistöön kuuluvat kulttuurineuvos Veijo Baltzar (pj), entinen pääministeri Paavo Lipponen, MEP Liisa Jaakonsaari, kansanedustajat Pekka Haavisto ja Ilkka Kanerva, monikulttuurisuuskasvatuksen prof. Fred Dervin, nuorisoasiainneuvos Olli Saarela sekä Aleksanterin teatterin johtaja Reima Jokinen.

NRAP on saanut tukea 1. vaiheeseensa Pohjoismaiselta kulttuurirahastolta.

Hankkeen keulana toimii maailman johtava suomalainen mustalaiskirjailija ja -taiteilija kulttuurineuvos Veijo Baltzar. NRAP on pohjoismainen edelläkävijähanke, joka tarjoaa mustalaistaiteilijoille kanavan kansainväliseen urannousuun ja menestykseen. Maailmassa ei toistaiseksi ole minkäänlaista tietokantaa Pohjoismaiden mustalaistaiteesta ja -taiteilijoista. NRAP luo pääsyn tähän tietoon sekä mahdollistaa Suomen ja Pohjoismaiden mustalaistaiteilijoiden kansainvälisen näkyvyyden ja tunnustuksen.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Tanssitaiteilija Saga Elgland 10.800 €Taiteellinen työskentely

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Olen Saga Elgland, 22-vuotias jyväskyläläinen tanssitaiteilija. Työskentelyapurahalla kehitän itseäni taiteilijana sekä teen valmisteluja oman esittävän taiteen ryhmän perustamiseen. Valmistuttuani v. 2014 Suomen Kansallisbaletin oppilaitoksesta palasin kotikaupunkiini tavoitteenani työllistyä tanssitaiteen alalla. Tavoitteeni on toteutunut ja työskentelen monipuolisesti esittävien taiteiden aloilla koreografina, esiintyjänä ja opettajana. Kuluneet vuodet vapaan kentän taiteilijana ovat osoittaneet, että Keski-Suomessa on tilaa ja kysyntää uusille tanssitaiteen tekijöille ja ryhmille. Olen kiinnostunut alueen potentiaalista ja haluan olla osallisena sen kehittämisessä ja rikastamisessa esittävän taiteen moninaisin keinoin. Apurahakauteni aikana tavoitteeni on täsmentää taiteellista suuntaani ja luoda yhteistyöhön kyvykkäitä kontakteja Keski-Suomen alueella. Taiteellisessa työskentelyssäni pyrin ennakkoluulottomaan ja rajat rikkovaan eri taiteenalojen väliseen vuorovaikutteiseen yhteistyöhön. Koen merkitykselliseksi laajentaa tanssin kenttää valtakunnallisesti ja tuoda tanssitaidetta lähemmäs arkea ja ihmisiä – taustaan tai tilanteeseen katsomatta. Näkyvyyden ja saavutettavuuden vuoksi esittävien taiteiden tulisi olla saatavilla kaikkialla Suomessa. Lähitulevaisuudessa tanssitaide voi olla arkinen käsite ja helposti lähestyttävä konsepti eikä vain rajatulle yhteisölle; alan tekijöille suunnattua.

Kotimaassamme tanssin kenttä – keskeisimmät verkostot, instituutiot sekä tapahtumat –keskittyy pääkaupunkiseudulle, ja mielestäni Suomen kokoisessa paikassa näin ei tarvitsisi olla. Perustamalla esittävän taiteen kokoonpanon Jyväskylään nuorena ja vielä suuren yleisön tavoittamattomissa olevana tekijänä laajennan tanssin kenttää valtakunnallisesti. Jyväskylässä on tilaa ja kysyntää uusille, uudistusmielisille taiteen tekijöille.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Elokuvatuotantoyhtiö MADE 53.000 €Audiovisuaalinen elämys x 3 =1. Kolmen kansainvälisen taiteilijan muistia, historiaa ja yhteisöä käsittelevien teosten kehittäminen, valmistaminen ja taiteilijoiden välisen yhteistyön mahdollistaminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Audiovisuaalinen elämys x 3 =1 on kolmen teoksen teemallinen kokonaisuus muistista, sitä mitä halutaan muistaa ja mitä meistä jää jäljelle – ja kuka sen päättää.

Universe Baldozan teos Audio Perpetua: filippiiniläiset sokeat puhtaaksikirjoittajat transkriptoivat Yhdysvalloista tulleita ääninauhoja. Ääninauhoissa on koko elämän kirjo kuultuna nauhoitetuista oikeudenkäynneistä, todistajanlausunnoista, kokouksista, myyntipuheluista, terapiaistunnoista, joogatunneista. Audiovisuaalinen teos kysyy: "America, who listens to your noise?" Kuvamaailma yhdistää sokeiden kirjoittajien arkipäivän Manillassa ääninauhojen absurdiin narratiiviin.

Kavich Neangin teos The Last Day of the White Building on kuvaus Phnom Penissä sijaitsevan talokompleksin viimeisistä viikoista. Valkoisina taloina tunnettu rakennuskompleksi puretaan uusien kaupallisten talojen tieltä. Talo on ollut kolmenkymmenen vuoden ajan punaisten khmerien vainosta selvinneiden taiteilijoiden turvasatama ja yhteisö, joka nyt hävitetään. Teos on talon muisti.
Lotta Petronellan teos Sielujen saari tutkii Seilin saarella tutkimustyötään nyt tekevien tutkijoiden kautta saaren pitkää historiaa, jossa ihmisiä on määritelty heidän sairauksiensa tai tilansa kautta. Tutkijoiden työ Itämeren tilasta vertautuu satoja vuosia saarella tehtyyn tutkimukseen ihmismielen tilasta. Kaikki teokset haastavat muotoa ja pakenevat määrittelyjä, niiden tekemisessä on suuri merkitys äänisuunnittelulla ja -dramaturgialla ja tätä pyrimme kehittämään kolmen tuotannon kanssa yhdessä.

Kolme kansainvälistä taiteilijaa, Universe Baldoza, Filippiinit, Kavich Neang, Kambodza, Lotta Petronella, Espanja/Suomi työskentelevät kaikki määrittelemättömällä alueella elokuvan, kuvataiteen ja äänitaiteen risteämässä, kukin erillään. Hankkeen tarkoituksena on tuoda tekijät yhteen, löytää teoksille synergiaa työskentelyyn, kehittämiseen ja levitykseen, mutta ennen kaikkea mahdollistaa teosten tekeminen. Yhteensaattavana tekijänä ovat äänisuunnittelija Janne Laine ja tuottaja Ulla Simonen.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Lotta Petronella, Naeng Kavich, Baldoza Universe, Janne Laine
Muut työryhmän jäsenet: Ulla Simonen

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteilija Erika Erre ja työryhmä (Oksasenkatu 11/Praxis 14 yhteistyö)21.000 €Oksasenkatu 11 -gallerian ylläpito 2018–2020

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 3-vuotinen hanke

Oksasenkatu 11 galleria on toiminut etulinjassa usean taiteilijan uralla ja toiminut heidän ponnahduslautanaan. Mahdollistamme vuosittain n. 12 taiteen tekijälle tai työryhmälle näyttelyajan Helsingissä. Ensi vuonna taiteellisesta sisällöstä vastaavat PRAXIS 14- kuraattoriryhmä, jolle annamme vapauden toteuttaa ensi vuoden maaliskuusta alkaen näyttelykalenterin. Viiden hengen kuraattoriryhmä on muotoutunut Kuvataideakatemian vuoden 2014 Praxis-kuraattoriopiskelijoista. Kuraattorit toimivat taiteilijoiden edunvalvojina ja voivat tarjota heille vahvan tukiverkoston ja uusia näkökulmia toiselta osa-alueelta taiteen kenttää kuin kuvataiteilijajäsenet. Kantajäsenet Erika Erre, Ella Tahkolahti ja Hanna Marno ovat mukana käytännön järjestelyissä ja perehdytyksessä gallerian toimintaan ja periaatteisiin, tarpeen mukaan muutenkin.

Vuoden 2018 teemana tulee olemaan valo. Pyydämme taiteilijoita tutkimaan galleriaa tilana, josta suurin osa ei koskaan ole nähnyt päivänvaloa ja löytämään valoa gallerian sisältä. Valon tutkittuja ja tutkimattomia lakeja ja niiden haastamista. Valon psykologiaa, jälkikuvia, valon aaltoliikettä, 299 792 458 m/s, valon autonomiaa -ja siirtymää, kuolevasta päivänvalosta vihreään välähdykseen, kuin viileä maito läikkyy kuunvalo. Vuoden ohjelmistoon tulevat kuulumaan myös kolmet maailman pienimmät elokuvafestivaalit yhteistyössä Elina Oikarin kanssa. Haluamme jatkossakin tarjota taiteen kentälle uusia lähestymis -ja tekotapoja.


Galleriamme etsii ja esittää jatkuvasti uusia, ennennäkemättömiäkin näyttelykonsepteja. Epäkaupallinen taide ja sen esittämisfoorumin ylläpito vaativat itsensä likoon pistämistä.
Taiteen kentän rahoituksen muutokset ovat pakottaneet vaihtoehtogallerian pyristelemään olemassaolostaan, vaikka taide vaatii kipeästi myös sen esittämisen reunaehtojen ravistelua ja kriittistä näkökulmaa. Kiinnostava taide on aina jokseenkin uutta ja vaarallista ja jotain normien ulkopuolella tapahtuvaa.

Työryhmän jäsenet
Muut työryhmän jäsenet: Anastasia Isakova, Ella Tahkolahti, Hanna Marno, Katariina Timonen, Mia Kivinen, Ulla-Maija Pitkänen

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Teatteritaiteen maisteri Päivi Pauliina Feodoroff ja työryhmä (Miltä sopu näyttää)685.600 €Miltä sopu näyttää – toisenlaisen todellisuuden tekeminen: vesistönsuojelua Näätämö-joen valuma-alueella, laidunsuojelua Muddusjärven paliskunnassa perinnetietoja ja tiedettä yhdistäen

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | 3-vuotinen hanke

Tämä saamelaisaktivisti-ohjaaja Pauliina Feodoroffin koollekutsuma ja johtama yhteenliittymä perinteisen luontotiedon ja paikkatiedon kantajia, taiteen tiedon aktivisteja sekä tieteen tekijöitä tulee neljän vuoden ajan:
1) toteuttamaan vesiensuojelutoimia perinnetietoja ja tiedettä hyödyntäen Näätämö-joen valuma-alueella
2) tekemään monialaisen selvityksen Muddusjärven paliskunnan poronhoidon toimintaedellytyksistä siten, ettei metsätalous enää haittaa poronhoitoa vaan parantaa sen toimintaedellytyksiä
3) yhdistämään yhteistä tiedon- ja ymmärryksenkeruuta taidetietoteoksissa.

Miltä sopu näyttää tuottaa näiden kolmen osaprojektin kautta ehdotuksia siitä, miten tuoda yhteiskunnalliseen keskusteluun asioita, joiden osalta valtiovalta huomioi vain yhden, itse yllläpitämänsä todellisuuden. Miten elokuvattu voi olla osana vesistöjen ja metsien ihmisaiheutetun vaurion korjaamista? Miten tehdä näkyväksi sukujen ja paikkojen syväriippuvuussuhteita tavalla, joka vahvistaa yhteyksiä entisestään? Miten digitaalinen perinteisen tiedon tietokanta voi olla kollektiivisen muistinmenetyksen kuntouttaja ja digitaalinen maalaus yhdistelmänä liikkuvaa kuvaa ja käsityötä?

Miltä sopu näyttää yhdistää konfliktitutkimuksen uusinta ymmärrystä ja kriittisen dialogin menetelmiä (Larsen et al 2017) taiteen keinoihin ja paikalliseen tietoon dekolonioidakseen saamelaisalueen maankäyttöä ja näyttääkseen, kuinka sopu tehdään mahdolliseksi.

Saamelaisten suunnittelema, johtama ja toteuttama hanke muuttaa nykyistä luonnonvarahallintaa ja luo uudenlaista osallistavaa yhteistoimintaa viranomaisten, tutkijoiden ja saamelaisten välillä, joka saa aikaan ongelmakeskeisiä ratkaisuja ja vahvistaa saamen kielen ja kulttuurin asemaa konkreettisin keinoin integroimalla saamelaisen tapalain maankäyttösuunnitteluun. Vastaavia toimia ei Suomessa ole koskaan aiemmin tehty.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Anna Margareeta Morottaja, Esko Aikio, Hilkka Semenoff, Jarmo Pyykkö, Jelena Porsanger, Jorma Mattsson, Kaisa Raitio, Kaisu Mustonen, Mio Negga, Kevin John Francett , Osmo Seurujärvi, Päivi Pauliina Feodoroff , Saara Elisabet Tervaniemi, Stina Roos, Tero Mustonen
Muut työryhmän jäsenet: Janne Raassina , Janne Saijets, Juha Feodoroff, Leena Heinämäki , Raimo Moshnikoff, Risto Semenoff, Vladimir Feodoroff

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Tietokirjailija Timo Kalevi Forss ja työryhmä (Timo Kalevi Forss & Aiju Salminen)14.400 €Lasten tietokirja Isi, mitä on punk?

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Isi, mitä on punk? on lapsille suunnattu tietokirja. Sen tekstit kirjoittaa Timo Kalevi Forss. Kuvittajana toimii Aiju Salminen. Kirja kertoo lasten näkökulmasta, mitä vuonna 1977 syntynyt punkrock on. Monet alkuperäiset punkkarit lähestyvät jo eläkeikää. Heillä on lapsia ja lapsenlapsia. Punk on tullut jäädäkseen suomalaiseen kulttuuriin, eikä siitä ole juurikaan kirjoitettu lapsille.

Punkin ideologiaan kuului kapina jähmeitä yhteiskunnallisia instituutioita ja hierarkioita vastaan. Punkkarit ottivat ohjat omiin käsiinsä tee se itse -periaatteen mukaisesti. Kuka tahansa saattoi perustaa bändin tai pienlehden. Kaikki saavat piirtää, laulaa, soittaa, tanssia, kirjoittaa tai ilmaista itseään. Tämä punkin perusajatus toimii myös osallistavana lastenkirjan aiheena. Pelkkä passiivinen lukeminen ei riitä, vaan tarkoitus on saada myös lapsi toimimaan omaehtoisesti.

Isi, mitä on punk? kertoo punkin tarinan oikeiden artistien ja laulujen kautta huumoria kaihtamatta. Kuvin ja tekstein kerrotaan miksi Pelle Miljoonaa harmittaa olla työtön, että Maukka Perusjätkän soitin on ihan oikeasti moottorisaha sekä miksi Kollaa Kestään pojat haluavat jättää jäähyväiset aseille. Aiheita lähestytään myös tunnettujen punk-biisien kautta.

Isi, mitä on punk? on ennakkoluuloton, anarkistinen ja uusia uria avaava lasten tietokirja. Punkista ei ole aikaisemmin juurikaan kirjoitettu lapsille. Kirja on rohkea avaus, koska se on yhteiskunnallinen lastenkirja, jossa huumorilla on suuri rooli. Punk-rockin ideologiaan kuuluu, että kuka tahansa voi perustaa bändin tai pienlehden, tehdä oman sarjakuvan taikka lehden. Isi, mitä on punk? on riemukas manifesti oikeudenmukaisuuden, moniarvoisuuden, sananvapauden ja iloisen anarkian puolesta.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Aiju Salminen, Timo Kalevi Forss
Muut työryhmän jäsenet: Aiju Salminen

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

FM, tietokirjailija Minna-Maria Fyrqvist 14.400 €Tietokirja puutarhafilosofioista

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | Ponnistusraha

Puutarhaharrastus on vuosi vuodelta suositumpaa myös Suomessa.
Oletettavaa on, että kasvavan harrastuneisuuden myötä harrastajan tiedonnälkä rönsyää yli oman kotipuutarhan. Puutarhojen kulttuurihistoria alkaa ehkä kiinnostaa, jopa puutarhatyylien taustalla vaikuttaneet aatteet ja ideat, taustafilosofiat.
Miksi puutarhamme ovat tällaisia kuin ne ovat? Mistä puutarhat tulevat? Mikä on puutarha?

Viime kädessä kysymys on ihmisen ja luonnon, ihmisen ja kultivoidun luonnon suhteesta. Uudenlaisen tiedon tarpeesta kertoo myös lisääntynyt puutarhamatkailu. Alankomaissa, merkittävässä vanhassa puutarhakulttuurimaassa, ulottuvillani on poikkeuksellista puutarhojen historiaa koskevaa tietoa, tutkimuksia, aineistoja ja kirjastokokoelmia sekä yhtä lailla uusinta tieto

Puutarhaharrastajien piirissä puutarhojen filosofinen ulottuvuus osataan usein liitää esimerkiksi japanilaisiin zen-puutarhoihin, mutta eurooppalaisten puutarhojen filosofiset, uskonnolliset, taiteelliset ja tieteelliset taustavaikuttimet ja perinteet ovat vieraampia. Niiden tunteminen edistää kuitenkin tietoisempaa ja harkitumpaa suhdetta omaan elinympäristöön ja sen muokkaamiseen. Idea puutarhojen tai puutarhanhoidon, jopa kasvien ihmistä ”jalostavasta” suotuisasta vaikutuksesta on kuitenkin Euroopassakin vanhaa perua. Pohjois-Euroopassa puutarhoihin on liittynyt vahvasti myös hyödyn ja hyödyttömyyden kysymykset, turhuuden ja tarpeellisuuden arvokysymykset.

”Jumala loi, ihminen jalosti” – eurooppalaista puutarhafilosofiaa.

Erilaiset puutarhafilosofiat, aatteet ja ideaalit, ihanteellisen elämän mallit ja estetiikka, niiden toteutus ja arkeen soveltaminen ovat jopa akateemisen tutkimuksen piirissä vähän tutkittu, milteinpä laiminlyöty kulttuurintutkimuksen alue. Yleistajuisen englanninkielisen tietokirjallisuuden piiristä olen löytänyt vain kaksi teosta jotka käsittelevät aihepiiriä, mutta kuitenkin eri näkökulmasta kuin mikä on oma lähtökohtani. Olen siis tekemässä jotain uutta ja työlästä, uudesta näkökulmasta.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteilija Veli Granö 67.200 €Kokeilutalo. Monikanavainen videoinstallaatio helsinkiläisestä kerrostalosta, jossa tapahtui sosiaalisen ympäristön muutos, joka kuvastaa Euroopan ja kulttuurimme hankalaa historiallista vaihetta

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan

Asuin itse hetken kyseisessä kokeilutalossa ja teos perustuu pitkälti omiin kokemuksiini. Teos kertoo tosielämän ongelmista ja myös on surullinen kuvaus eriytyvistä todellisuuksista.

Monin tavoin erityiseen kokeilutaloon muuttamista suunnitteleville kerrottiin, että talo on parasta mitä kerrostalo voi tarjota, siellä voi asua ilman häiriöitä. Asukkaat kokivat vahvaa yhteenkuuluvuutta kokeiluun osallistumisesta. Talon asukkaista muodostui tiivis yhteisö.

Myöhemmin taloon muutti maahanmuuttajaperhe. Uudet asukkaat olivat moitteettomia ihmisiä. Taloyhtiön ongelmat alkoivat, kun ilmeni, etteivät uudet asukkaat olleet tervetulleita. Vihamielinen keskustelu johti fyysiseen nujakkaan.

Saksalaisperäistä asukasta ryhdyttiin kiusaamaan hakaristeillä. Hyvin ei mennyt myöskään maahanmuuttajaperheellä. Heitä ei enää näkynyt lainkaan. Kokeilutalon idean romahdus konkretisoitui maahanmuuttajamiehen sytytettyä asuntonsa tuleen.

Kokeilutalo ei ole toivoton, mutta se kertoo kipeistä muutoksista yhteiskunnassamme. Yhteinen samuuden kokemus vaihtui nopeasti riitelyyn. Kokeilutalo, kuten etniset kansallisvaltiokin, oli jälkikäteen arvioiden huono idea.

Teoksen tekstin viimeistely vaatii talon suunnittelijoiden ja entisten asukkaiden haastatteluja ja viranomaisten arkistoihin tutustumista. Teos tulee esille ensimmäisen kerran Helsingin kaupungin museoon näyttelykokonaisuuteen Konfliktien kaupunki vuonna 2019.

Teos on poikkeuksellisen rohkea keskustelun avaus kertoessaan tosielämän vaietuista, jopa tabumaisista ongelmista. Teoksen on tarkoitus katsoa tosiasioita pidättäytyen sensuroinnista tai kaunistelusta. Kulttuurien kohtaaminen voi johtaa, positiivisista pyrkimyksistä huolimatta, katastrofiin. Niistäkin selvitään, mutta todellisuutemme ei ole kriisin jälkeen enää sama. Teos kertoo muutoksesta ja myös elämän jatkumisesta kriisin jälkeen. Lopputulema tulee olemaan avoin ja tulevaisuutta rakentava.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

FM Niko Hallikainen 6.500 €Blue Exhaust -esitysteos

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Niko Hallikaisen Blue Exhaust on unettomuuden ja yksinäisyyden koreografinen esitys, poliittisen herkkä puheakti ja stressin ruumiillisuutta säestävä ääniesitys. Esitys käsittelee yksinäisyyden, kroonisen unettomuuden ja masennuksen ruumiillisuutta yhtenä erityisenä tilana, jonka paljastamisessa ja esittämisessä on murroksellista voimaa. Esitys on antivirtuoottinen ruumiillinen avaus esitystaiteen kentälle uudelta tekijältä, joka haluaa puhua esiin yksinäisen ruumiin surun ja väsyneen ruumiin seksuaalisuuden. Blue Exhaust käsittelee yksinäisyyden paradoksia virtuaalisen sosiaalisuuden ajassa sekä homokulttuuria henkilökohtaisen masennuksen elintilana. Blue Exhaust on koreografinen ja ruumiillinen puhe, joka käsittelee henkilökohtaista uupumisen, haluamisen ja luovuttamisen todellisuutta, jonka voi ääntää kuvaksi.

Blue Exhaust -soolo pohjaa Zelda.fi-medialle kirjoittamaani esseeseen Hänen kuolema oli omani. Haluan tuoda näyttämölle oman yksinäisyyteni ja väsymykseni ja seksuaalisuuteni ruumiina, jonka työ värisyttää toisia fyysisesti. Tavoitteeni on tuottaa periksiantamaton soolo, joka ravisuttaa soolon tekemisen konventioita uusiksi. Blue Exhaust -teoksessa kulminoituvat taustani kirjoittajana ja äänitaiteilijana niin koreografian kuin klubikulttuurin viitekehyksissä. Olen tekijänä vastuussa teoksen tekstin kirjoittamisesta, sen esittämisestä, äänisuunnittelusta ja ääniteknisestä ajosta yksin.

Blue Exhaust -teos lähestyy äärimmäisen ja pelottoman henkilökohtaisesti yksinäisyyttä, väsymystä ja masennusta tiloina, jotka on mahdollista materialisoida kunnianhimoiseksi taiteelliseksi työksi. Teos on rohkea avaus myös tekijyydellisesti toimijalta, joka laajentaa taiteellisen praktiikkansa kenttää kirjoittamisesta ja äänisuunnittelusta myös koreografin ja esiintyjän töihin. Sooloteoksen tekotapa kielii punk- ja DIY-asenteista, joilla taiteilija luo teoksensa eri osa-alueet yksin.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Teatteritaiteen maisteri Laura Marleena Halonen ja työryhmä20.200 €Ilmastokirkko-esityskonseptin pohjatyö ja pilotointi

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Ponnistusraha

Ilmastokirkko on monitaiteinen ja -tieteinen esityskokeilu, joka koostuu työpajoista ja seminaareista sekä niiden pohjalta toteutuvasta esitysjatkumosta. Pitkäjänteisen projektin ponnistusvaiheessa teemme pohjatyötä ja pilotoimme konseptia, kokoamme toimivan ja monimuotoisen työryhmän, ja hankimme yhteistyökumppaneita kansallisista ja kansainvälisistä organisaatioista.

llmastokirkko on syntynyt kaipuusta kokoontua ja tuntea osallisuutta niin esityksen katsojana kuin kansalaisenakin.

Ilmastokirkko-konseptissa etsimme kokemuksellisia reittejä ilmastonmuutoksen luo, tutkimme osallistavan esityksen ja aktivismin strategisia rajapintoja, harjoittelemme esimerkiksi katutilainterventioita, umpilaavun rakentamista ja messuvirsien säveltämistä.

Esitysjatkumo jäsentyy Ilmastomessujen selkärangasta. Ilmastomessut ovat esityksiä, jotka tapahtuvat esimerkiksi osallistujien kanssa rakennetussa umpilaavussa, spontaaneissa katutilakirkoissa, maakuntakirkoissa, sosiaalisessa mediassa, radiossa… Esitysjatkumo huipentuu vuonna 2021 Helsingin Tuomiokirkon Ilmastomessuun, joka purkautuu mielenosoituksena katutilaan.

Lainaamme ja päällekirjoitamme kirkon strategioita ja rituaaleja voidaksemme tarttua tunnistettavan kehyksen avulla ilmastonmuutokseen – hahmottomaan, globaaliin hyperobjektiin.

Ilmastokirkko tavoittaa mahdollisimman moninaisen yleisön ja mediahuomion Suomessa ja kansainvälisesti. Projektista tehdään sekä dokumenttielokuva että julkaisu, ja konseptia sovelletaan ympäri Euroopan.

Ilmastokirkko on tuulimyllyjä vastaan taistelemista: täysin takeeton, hellä ja hurjapäinen esityskokeilu. Olemme spontaanien esitysinterventioiden don quijotet.

Ilmastokirkko rakentaa ennennäkemättömiä näyttämöitä.

Ilmastokirkko koettelee esityksen rajoja ehdottaen teoskeskeisyyden sijaan pitkäjänteistä, osallistuvaa ja kokeilevaa, aktivismin keinoja hyödyntävää performatiivista liikettä esitysmuodoksi.

Ilmastokirkko vastaa ison aiheen haasteeseen nuoruuden hurjuudella ja toivolla.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Laura Marleena Halonen, Ronja Louhivuori

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteilija Kalle Hamm ja työryhmä (Band of Weeds)20.000 €Waiting For The Extinction

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ

Jääkarhusta on tullut ilmastonlämpenemisen symboli; sen luontaiset saalistusalueet ovat häviämässä. Yksi kasvikunnan vastineista jääkarhulle on jääleinikki, maailman pohjoisin kukkakasvi, joka lämpenemisen edetessä ei enää pysty vetäytymään pohjoisemmaksi.

Waiting For The Extinction ☹ -projektissa äänitämme suoraan kahdesta uhanalaisesta kasvilajista äänimateriaalia, josta työstetty materiaali julkaistaan single-levynä. Työskentely pohjaa posthumanistiseen ajatteluun, jossa se mikä on hyväksi ihmisille ei välttämättä ole hyväksi muulle luonnolle. Keskeisiksi asioiksi nousevat toisen kuunteleminen ja toisen kuulluksi tuleminen – oli kyse sitten kasvi- tai eläinkunnasta.

Olemme käyttäneet kasveja aikaisemmissa ääniteoksissamme toiseuden vertauskuvana. Tällä kertaa annamme äänen kahdelle ilmastonlämpenemisestä kärsivälle kasville: jääleinikille ja ruijanesikolle. Molemmat kasvit ovat Suomessa rauhoitettuja ja uhanalaisia, joten äänitykset täytyy tehdä Norjassa, jossa ne eivät ole rauhoitettuja.

Työryhmään kuuluvat Kalle Hamm, Hermanni Keko ja Lauri Ainala, jotka muodostavat Band of Weeds -kollektiivin. He ovat aikaisemmin julkaisseet Immigrant Garden ääni-CD:n sekä Other-Than-Human LP-levyn.

Ihmiskuntaa vaivaa kasvisokeus. Antiikista lähtien kasvit on luokiteltu eliökunnan alimpaan luokkaan ja latistettu ihmisten ja eläinten elinmiljööksi, taustaksi. Kasvit muodostavat kuitenkin 99 % maapallon biomassasta ja tuottavat elintärkeää happea ja ravintoa. Ilmastonmuutos uhkaa useita kasvilajeja eikä nykyinen luonnonsuojelulaki vastaa tulevaisuuden tilannetta. On tärkeää luopua ihmis- ja eläinkeskeisestä maailmankuvasta ja huomioida kasvit yhdenvertaisina toimijoina muun eliökunnan kanssa.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Antti Hermanni Keko, Kalle Hamm, Lauri Ainala
Muut työryhmän jäsenet: Olli Aarni

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Tansitaiteen Kandidaatti Noora Hannula ja työryhmä (The Nordic Beasts)12.000 €Noora vs. The Augmented-Reality Girl Soda – The Final Battle

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Maailmankuulu kirjailija, keksijä, futuristi ja Googlen suunnittelija Ray Kurzweil ennustaa vuoden 2007 Computerworld haastattelussa, että vuosi 2017 on "virtuaalitodellisuuden (VR) vuosi" ja varoittaa 360 asteen VR-teknologian käytön kasvavan räjähdysmäisesti. Harva tulee hänen mukaansa täysin ymmärtämään, miten radikaalisti erilaisesta tulevaisuudesta on kysymys.

Joten, ennen kuin monimutkainen suhde kotona leikkuulaudan äärellä heitetään nurkkaan, henkilökohtaiseksi räätälöidyn virtuaalisen yksisarvischeerleaderseksiseikkailun tieltä, lähtee koreografi ja tanssija Noora Hannula tappelemaan tulevaisuutta vastaan teoksessa Noora vs. The Augmented-Reality Girl Soda – The Final Battle.

Tässä tunnin mittaisessa kamppailussa Hannula testaa fyysiset rajansa animoitua 3D-tietokonehahmoa Sodaa vastaan. Suosituimpien pelien virtuaalisankarittarista inspiroituneena teos tulee näyttämään todellisuuden painovoiman, kun Hannula jäljittelee lentosekvenssejä, äärimmäisiä kamppailulajeja ja eroottisia kliseitä tässä ruumiillisessa ja groteskissa yrityksessä voittaa lavalle tuotu 3D-todellisuus.

Teoksen dramaturgina toimii Klaus H. Frederiksen, joka on työskennellyt tanskalaisessa kulttipelissä Limbogame. Klaus tulee työskentelemään yhteistyössä kansainvälisesti arvostetun videopelikäsikirjoittajan Joshua Rubinin (USA) kanssa. Tuotannon teknisestä puolesta vastaavat 3D-animaatiotaitelija Belinda Larsen ja tuotantoyhtiö Hackstage. Teos esitetään Tanskassa ja Itävallassa.

Teos yhdistää nykytanssia ja 3D-animaatiota ennen näkemättömällä tavalla uuden liikkeentunnistusteknologian sekä patentoidun 4D-lavateknologian avulla. Lisäksi tavoitteemme on luoda runollinen kokonaisuus kahden hyvin erilaisen lajityypin yhdistelmällä – pelattavuuden ja modernin tanssin – koska uskomme, että jotain mielenkiintoista, viihdyttävää, tarpeellista ja vaarallista on tapahduttava, kun tasokaksi -pelikehys asetetaan päällekkäin modernin tanssiteatterin kanssa.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Noora Hannula
Muut työryhmän jäsenet: Belinda Larsen , Elin Signy , Ida Duelund, Joshua Rubin , Klaus Hildebrand Fredriksen, Sophia Mage

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

MA in Film Screenwriting Anna Heinämaa ja työryhmä57.600 €Perhesurmaa käsittelevän 6-osaisen TV-sarjan käsikirjoittaminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Hiljattain Euroopan yhteisön maissa tehdyn tutkimuksen mukaan Suomi oli yksi kolmesta maasta, joissa nykyisen tai entisen kumppanin tekemää fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa kokeneiden naisten osuus oli korkein (30 %). Suomessa naiselle vaarallisin paikka on oma koti, suurin vaara naista uhkaa oman puolison taholta. Suomalaisissa elokuvissa ja TV-draamassa kotoisen väkivallan tekijä tai sillä uhkaava on kuitenkin miltei poikkeuksetta nainen: Saunassa äiti tappaa lapsensa, Koti-ikävässä äiti raiskaa murrosikäisen poikansa, Mustassa jäässä vaimo vainoaa miehensä rakastajatarta ja saa miehestään lopulta hengen pois, TV-sarjassa Mustat lesket kolme naista tappaa aviomiehensä… Näissä kaikissa kuvataan myyttiä "pahasta naisesta" – mutta missä ovat kotimaisen draaman tarinat siitä todellisuudesta, jossa suomainen nainen oikeasti elää? Hahmottelemamme TV-sarjan Älä itke, äitini esikuvana on yksi vuoden 2012 perhesurmaboomin tapauksista, vaikka yhtä hyvin se voisi olla mikä tahansa niistä silmittömistä väkivallanteoista, joissa perheen isä riistää hengen puolisoltaan ja lapsiltaan. Olemme valinneet aiheeksemme perhesurman – sillä juuri perhesurma on pelkistetyin tilanne naisiin kohdistuvasta kontrollista, vainoamisesta ja tuhoamisvimmasta. Fiktio ja viihdyttäminen ovat perinteisesti olleet ne tavat, joilla ihmisiä tehokkaitten suostutellaan muuttamaan käsityksiään ja käytöstään – siksi haluamme pureutua aiheeseen laadukkaan televisiokerronnan avulla.



Tämä on rohkea avaus, sillä haluamme tehdä TV-sarjan vaietusta aiheesta – suomalaisen naisen kokemasta (perhe)väkivallasta? Emme halua syyllistää, mutta emme myöskään painaa villaisella. Haluamme selvittää, mikä ajaa naisen tähän asemaan, mikä laukaisee miehessä tuhoamisvimman? Sitähän taiteen pitäisi tehdä, yrittää taiteen keinon näyttää, selittää ja parhaassa tapauksessa muuttaa maailmaa

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Anna Heinämaa, Vera Kiiskinen

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Master of Fine Arts Corinna Helenelund and workgroup16.800 €Artistic work with the sculptural video project Primal Dough

Artistic work or work based on it

We apply for a grant to develop our sculptural video project Primal Dough. In the project we approach life’s constant stream of taking and loosing form through the slow, deep time of stone and the amoebic dough-ness of mind.

The projects most basic starting point is in the far past in primordial waters, the times when earth and life was formed. This long forgotten “experience” connects us with all other animate and inanimate matter on the planet. Is it maybe still remembered in our dna, or in the minerals circulating in our bodies? Sometimes it seems to boil to the surface in moments of sudden recognition, wordless understanding or abstract longing.

The practical work takes the shape of a haptic approach to video editing combined with hands on thinking in matter like stone, clay, dough, mushroom mycelia, fibers and textiles. In filming, sculpting as well as editing we are looking to short cut our standard paths of rational thinking, in search of more sensitive bodily ways of relating to the long shared history and present.

The goal of the project is to contain these thoughts in the form of an installation with video and sculpture, as a surround montage where the different thought streams can exist side to side.

Art can serve as a container for vulnerable and open-ended research. Through a hands-on thinking we look for ways to reclaim intuition and bodily wisdom. In our mainly wordless and partly obscure search we are not looking for a mystical or irrevocable truth, but for new perspectives and relations. We hope to find new tools for being in, and being in touch with the world.

Workgroup members
Monthly grant recipients:Corinna Helenelund, Lukas Hoffmann

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Helsinki Poetry Connection 8.000 €Poetry Jam -lavarunoklubien järjestäminen Helsingissä vuonna 2018

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Haemme apurahaa yhteisömme lippulaivaklubisarjan toteuttamiseen ja kehittämiseen.

Poetry Jam -klubi on elävä kirjallisuustapahtuma, josta on tullut erottamaton osa sekä Helsingin että muun Suomen lavaruno-, sanataide- ja performanssitaidekulttuuria. Klubin kutsuvierasesiintyjät (n. 3–7/ilta) ovat runoilijoita, muusikoita, rap-artisteja ja muita taiteilijoita, joita yhdistää voimakas sanataide.

Klubi myös työllistää mm. valokuvaajia, graafikoita ja levyjuontajia (DJ), ja tapahtumiin kuuluu erottamattomasti open mic -osio, jonka aikana yleisön jäsenet saavat itse esittää omia tekstejään.

Poetry Jam on säilynyt pieniä parannuksia lukuun ottamatta rakenteellisesti lähes samanlaisena (juontajavetoisena, showcase-tyylisenä) sen perustamisvuodesta 2009. Yhteisömme on todennut konseptin universaaliuden, avoimuuden, tehokkuuden ja tasa-arvoisuuden jokaisen Poetry Jam -illan kohdalla.

Klubi on kasvattanut vuosi vuodelta suosiotaan uusien yleisöjen keskuudessa. Oikeilla resursseilla klubia voisi olla mahdollista kehittää edelleen, mutta konsepti itsessään on nykymuodossaankin erittäin suosittu.

Poetry Jam -iltoja järjestetään vuosittain kuusi.

Poetry Jam toimii edelleen, noin kahdeksan vuoden jälkeenkin suunnannäyttäjänä lavarunokulttuurin jatkuvasti laajenevalle toimintakulttuurille. Poetry Jam -klubisarjan jatkuvuus on oleellista koko Suomen lavarunokentälle ja esittävälle kotimaiselle taiteelle. Rohkeaa on myös pyrkiä aina maksamaan esiintyjille, tuottajille ja muille apuvoimille hyvää korvausta työstään, sillä se on usein liian pienillä avustussummilla vaikeaa.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Singer-songwriter Cinta Hermo 14.400 €Cinta Hermo solo Flamenco Project

Artistic work or work based on it

Cinta Hermo is singer-songwriter from Andalusia living in Helsinki, expert in multicultural projects.

Cinta Hermo Flamenco solo project (voice and guitar) is a project of Conscious Art dedicated to Mother Nature and Peace:
Compose music and lyrics for 12 songs, record, and do concerts and interviews in Finland and Spain during 6 months (from January to June 2018)

Because it is aimed at the empowerment of women's art and wants to convey that an artist with a solo proposal can elevate the planetary consciousness from its original cultural perspective. I reside in Finland, a northern country that supports fair and egalitarian artistic growth. Finland and Spain building a cultural bridge across Europe.
Cinta Hermo Flamenco solo project is a project of Conscious Art dedicated to Mother Nature.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

HIAP - Helsinki International Artist Programme 400.000 €Jälkifossiilinen taide ja toimintamallit – taiteilijaresidenssit ekologisen siirtymän edelläkävijöinä

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 3-vuotinen hanke

Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttaminen vaatii yhteiskuntia vähentämään nopeasti päästöjään. Juuri nyt tarvitaan edelläkävijöitä, joiden kautta ekologisen siirtymän mahdollistavat käytänteet voivat levitä laajasti.

Palautteen mukaan Mustarindan jo pitkälti jälkifossiilisia käytänteitä noudattavat residenssit ovat muodostuneet vieraille jopa käänteentekeviksi ekologisen ymmärryksen kannalta. HIAP:n ja Mustarindan yhteinen hanke kehittää edelleen jälkifossiiliseen tulevaisuuteen valmistautuvia toimintamalleja, toteuttaa niitä organisaatioiden arjessa ja pyrkii esimerkin avulla levittämään näitä käytänteitä laajempaan käyttöön.

Hanke koostuu kolmesta osa-alueesta:
- Organisaatioiden toiminnan sopeuttaminen ekologiseen siirtymään
- Temaattiset residenssit ja ohjelmatoiminta, joka keskittyy siirtymään jälkifossiiliseen yhteiskuntaan
- Yhteistyö ja tiedotus, joiden kautta käytänteitä levitetään muihin taideorganisaatioihin ja laajempaan tietoisuuteen

Mustarinda on perustamisestaan lähtien kehittänyt käytänteitä residenssitoiminnan ekologisen jalanjäljen pienentämiseksi. HIAP:lle tämä hanke on uusi, merkittävä askel kohti ekologisesti kestävämpää toimintamallia. Organisaatioiden toiminnassa huomioon otettavia näkökulmia ovat mm. matkustukseen, ruokaan ja lämmitykseen liittyvät ratkaisut. HIAP:lle tämä tarkoittaa tiivistä yhteistyötä Suomenlinnan ja Kaapelitehtaan toimijoiden kanssa, että nämä käytännöt saadaan laajempaan käyttöön.

Jälkifossiiliseen yhteiskuntaan siirtyminen vaatii puheen lisäksi konkreettisia tekoja. Hanke jatkaa Mustarindan viitoittamalla tiellä ja esimerkillisen toiminnan kautta haastaa kotimaiset ja kansainväliset taideinstituutiot valmistautumaan jälkifossiiliseen tulevaisuuteen. Tämä muutos vaatii instituutiolta rohkeutta kyseenalaistaa nykyiset menestyksen mittarit ja näihin sidotut tavoitteet. Residenssijaksot voivat toimia ainutlaatuisena mahdollisuutena kokeilla uusia toiminta- ja ajattelutapoja.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteilija Reima Hirvonen 35.600 €Kolmen syöpäruumis -yksityisnäyttelyn järjestäminen ja syöpäruumis -kirjan tekeminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Haluan tehdä seuraavan taiteellista työtäni (jos pysyn hengissä) tällä hetkellä sairastamani syövän ja syöpähoitojen aiheuttamien ruumiinmuutosten innoittamana/pakoittamana. Alun järkytyksen jälkeen aloin pohtia, pystyisinkö käyttämään sairauttani taiteeni tekemisen materiaalina ja pystyisinkö tarkkailemaan taudinkulkua, hoitoprosessia ja kehossa tapahtuvia muutoksia itseni ulkopuolelta. Olen huomannut omalta kohdaltani, että hoitoihin suhtautuminen on helpompaa, kun tavallaan esineellistää itsensä, eli ruumis on hoitotoimenpiteiden kohteena, mutta henki on jossakin syrjemmässä. Olen käyttänyt apunani meditaatiota, shamanistisia harjoitteita ja joogasta oppimiani rentoutumisharjoituksia. Hoitoihin liittyy paljon kipua ja häpeää, kun tutkimukset kohdistuvat milloin mihinkin elimeen tai ruumiinosaan. Häpeää tuottaa myöskin voimien hupeneminen (vahvasta tulee avustettava heikko) tai kun oma ruumis ei olekaan enää kontrollissa ja entisensä (turpoaminen, virtsankarkailu, runsas hikoilu jne.). Olen alkanut vihata peilikuvaani ja koen itseni usein vastenmieliseksi. Ajatus siitä, että joku voisi pitää minua seksuaalisesti haluttavana tuntuu oudolta. Koko ajan ajatuksissa on kuoleman läsnäolo ja mahdollisuus. Joutuu miettimään, kannattaako ja onko järkevää suunnitella tulevaa kovinkaan pitkälle. Olen kirjoittanut, ottanut valokuvia ja piirtänyt sairauteni tuntoja. Sairauteni tuntuu minusta samanaikaisesti pyhiinvaellukselta ja samalla hyvinkin lihalliselta,
henki-lihalta.

Sain 19.6.2017 tiedon, että sairastan imusolmukesyöpää. Hoitojen alettua 10.7.2017 yllätyin siitä, miten paljon kehoni muuttui ja muuttuu koko ajan hoitojen jatkuessa. Haluan raportoida taiteeni avulla avoimesti sairauden kulkua ja niitä muutoksia, mitä kehossani tapahtuu kemoterapiahoitojen myötä ja miten muutokset vaikuttavat minäkuvaani. Ensimmäinen suuri ja järkyttävä muutos oli hiusten ja parran häviäminen. Tulin tietoiseksi siitä, että sairauteni tuli muille ja myös itselleni näkyväksi.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Hotelli- ja ravintolamuseosäätiö 35.000 €Ruuan tulevaisuus – suomalaisen ruokakulttuurin historia, nykytila ja tulevaisuus

Muu kulttuurityö | Ponnistusraha

Hotelli- ja ravintolamuseo järjestää vuonna 2019 ruuan tulevaisuutta tutkivan tapahtuman, joka kokoaa yhteen tutkijoita, tuottajia, jalostajia, myyjiä ja asiakkaita – koko ruokaketjun. Etsimme ratkaisuja ajankohtaisiin ongelmiin: Kuinka ratkaista ruuan jakautumisen epätasaisuus? Kuinka ruoka riittää kasvavalle väestölle? Miksi toiset syövät roskaa ja toiset luomua? Miten tuotantoeläinten kestämättömät olot saadaan poistettua? Miksi tuhansia vuosia syöty ruoka tekeekin nyt jotkut sairaaksi? Miten ruokaa tuotetaan, kun maaseutu autioituu?

Haemme apurahaa projektin suunnitteluun, käynnistämiseen ja tuottamiseen vuodelle 2018. Vuonna 2019 itse tapahtuma toteutetaan hankerahoituksella ja tapahtuman tuomilla tuloilla.

Tapahtuma järjestetään Kaapelitehtaalla Helsingissä ja käytännössä se on sarja luentoja, workshoppeja, paneelikeskusteluja ja kohtaamisia. Tapahtuma jakautuu neljään eri temaattiseen kokonaisuuteen: innovatiivinen ruoka, ruuan kestävyys, ruuan epätasa-arvo ja ruuan kulttuuri. Tavoitteena on törmäyttää ruokatuotannon eri toimijoita ennen näkemättömällä tavalla, luoda uudenlaista dialogia sekä esiintyjien että yleisön välillä ja tarjota näkökulmia uusista, yllättävistä suunnista.

Ruuan tulevaisuus on poikkitieteellinen ja -taiteellinen tapahtuma, jonka tarkoitus on yhdistää maailman väestöä ruokkivan operaation eri osaset yhteen ennennäkemättömällä tavalla ja etsiä vastauksia siihen, kuinka me päädyimme reilussa sadassa vuodessa äärimmäisestä nälästä liikalihavuuteen ja sydän- ja verisuonitauteihin. Tapahtuma tutkii rinnakkain historiaa, nykyaikaa ja tulevaisuutta.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kirjailija Kari Hukkila 57.600 €Romaanin ja esseiden kirjoittaminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke

1) Romaani (jolla ei vielä ole nimeä). Teos on ensimmäinen osa neliosaiseen esseeromaanin sarjaan. Apuraha kohdistuu ensisijaisesti tähän työhön. Teoksen laajuus on noin 320–370 sivua. Henkilökohtaisesti teossarja on eräänlainen summa kaikesta siitä, mitä olen aihepiirin (länsi/arabimaat) puitteissa nähnyt ja kokenut usean vuosikymmenen aikana. Tätä aihepiiriä törmäytän Suomen lähihistoriaan. Se on teoksen toinen horisontti. Minulla on 1990-luvulta asti runsaasti muistiinpanoiksi kirjoitettuja aineistoja. Pidän tärkeänä, että mukana on autenttisia materiaaleja, joita olen paikan päällä taltioinut: kertomuksia ja kuvauksia keskusteluista mm. Algeriasta, Syyriasta, Jemenistä, Marokosta ja Egyptistä sekä maahanmuuttajilta Euroopassa ja olen mm. nauhoittanut 30 tuntia haastatteluja algerialaiselta ystävältä. Olen myös seurannut hänen elämäänsä läheltä usean vuosikymmenen ajan. Muisti, representaatio, katastrofi ja siitä todistaminen ovat temaattisesti läsnä, kun romaanin päähenkilöt ottavat yhteen ja selvittävät keskenään sekä oman elämänsä että aikakautensa keskeisiä asioita.

2) Kerettiläisesseet, 2. laajennettu painos. Kaksi uutta esseetä ja uusi esipuhe, niiden laajuus noin 120 sivua. Teos käsittelee vierautta mm. taiteissa ja filosofiassa ja antaa samalla taustaa maahanmuuttokysymyksiin. Ilmestyessään 2010 Kerettiläisesseet otettiin vastaan tällä tavoin. Teokselta (nykyinen kustantajani) on ilmaistu halukkuus julkaista uusi laajennettu laitos teoksesta.

Työsuunnitelmalla on usean vuosikymmenen pituinen tausta. Se liittyy todellisiin henkilöihin, algerialaisiin maahanmuuttajiin, joiden elämä Euroopassa ei ole helppoa. Keskinäisissä suhteissa on ollut suurta ystävyyttä ja myös vastoinkäymisiä, mutta ystävyydestä on pidetty kiinni. Sinnikkyyttä, pitkäjänteisyyttä, hellittämättömyyttä, periksiantamattomuutta, näin on rohkeudesta ajateltu yli 2000 vuotta – tällainen rohkeus kuvaa ainakin heidän elämäänsä ja, miksei, myös tätä työsuunnitelmaa.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Ohjaaja, kirjailija Juha Hurme ja työryhmä (Operaatio Paulaharju -erämaateatteri)26.000 €Operaatio Paulaharju -erämaateatterin toimintaan

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke

Operaatio Paulaharju on ohjaaja Juha Hurmeen luotsaama kuuden vuoden (2014–2019) mittainen erämaateatteriprojekti. Työryhmään kuuluu kymmenen teatteri-, tanssi ja musiikkialan ammattilaista eri puolilta Suomea. Ryhmä kulkee Lapin eri kansallispuistoissa (2014 Pallas, 2015 Lemmenjoki, 2016 Kevo, 2017 Sevetti, 2018 Halti, Vätsäri 2019) kuutena elokuuna ja esittää kansantieteilijä, kirjailija, kuuromykkien opettaja ja puuseppä Samuli Paulaharjun Tunturien yöpuolta -teoksen novelleja erämaanäyttämöllä. Haluamme nostaa esiin tämän perinteenkeräämisen suurmiehen ja tuoda hänen huikeat kertomuksensa yleisön nautittavaksi niiden alkuperäisillä tapahtumapaikoilla. Elokuussa 2018 Operaatio Paulaharju liikkuu Haltilla, jossa esitetään Samuli Paulaharjun novellista Lussin Pieti ja kuninkaantytär dramatisoitu kantaesitys sekä sen seuraksi pari muuta pienoisnäytelmää ryhmän aikaisempien vuosien repertuaarista. Ainakin toimintatrilleri Niilas Saaran kiroissa ja jykevä ooppera Suongil, suuri noita kuuluvat Haltin ohjelmistoon. Vuonna 2019 Operaatio Paulaharju esiintyy Itä-Lapissa Vätsärin erämaan Pakanajoella. Silloin kantaesityksenä nähdään Paulaharjun Kolttien mailla -teoksen kertomuksesta Salkko-Niilan möykkääjä dramatisoitu teos. Taiteemme avulla haluamme osoittaa reitin maamme pohjoisiin aarteisiin, näihin muutamiin suojeltuihin tontteihin, joissa maailma on vielä jokseenkin alkuperäisissä
asetuksissaan. Sieltä me kaikki tulemme.

Operaatio Paulaharjun toiminta ravistelee teatterin ja Lapin matkailun vallitsevia käytäntöjä. Nähdäkseen esitykset on nostettava rinkka selkään ja lähdettävä useaksi päiväksi tunturiin. Operaation pääosassa on itse luonto, johon katsojat ja työryhmä saavat vahvan suhteen. Esitykset ovat kaikille ilmaisia. Haluamme muistuttaa, että merkittävä taide voidaan irrottaa kaupallisesta kierrosta ja että myös katsojan tulee välillä vähän ponnistella taiteen ääreen päästääkseen.

Työryhmän jäsenet
Muut työryhmän jäsenet: Antti Laukkarinen, Elli Salo, Jouni Rissanen, Jukka Tarkiainen, Petra Poutanen-Hurme, Sofia Simola, Timo Torvinen, Tomi Alatalo, Ville Natunen

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteen Maisteri (KuM) Anna Hyrkkänen 28.800 €Teoskokonaisuuden Reflected Entropy työstäminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Työstän Reflected Entropy -teoskokonaisuutta varten veistoksia ja kaksiulotteisia teoksia värillisestä akryylilevystä, peiliakryylistä ja puisista esineistä ja huonekaluista yhdistäen materiaaleja toisiinsa eri tavoin. Teoskokonaisuutta kokoaa yhteen halkaisijaltaan noin 1,7 metrin kokoinen ympäristönsä heijastava musta pallomuoto, jonka maalaan mustalla alkydimaalilla.

Aiheita teoksiini etsin eri tieteenalojen käyttämistä kuvallisista materiaaleista; Rorschachin musteläiskätestien kuvioista (psykoanalyysi) sekä lääketieteessä käytettävien kuvantamisvälineiden tuottamista kuvista (röntgenkuvat, magneettikuvaus). Kolmantena näkökulmana tarkastelen teleskooppi- ja satelliittikuvia, sekä mallinnoksia, joilla pyritään kuvaamaan ulkoavaruudessa tapahtuvien ilmiöiden ja tapahtumien mekanismeja.

Aikomukseni on toteuttaa teoskokonaisuuden Reflected Entropy ympärille valoilla, video-ja äänimateriaalilla ympäristö, joka kokoaa yksittäiset teokset kokonaisuudeksi. Heijastavien pintojen, materiaalien, sekä valaistuksen ja äänen ansiosta teos hajoaa ja pirstoutuu useaan suuntaan.

Pyrin tutkimaan teoksessa asioiden ja elementtien vakautta. Missä muutos alkaa? Onko kaaos tasapainoa ja tasapaino kaaosta? Onko olemassa hallittua entropiaa ja missä entropia alkaa (entropia eli haje on fysikaalinen suure, joka ilmaisee epäjärjestyksen määrän systeemissä ja kuvastaa asioiden pyrkimystä kohti suurempaa epäjärjestystä)?

Projektissa Reflected Entropy haastattelen eri tieteiden aloilla toimivia ihmisiä (tutkijat, yliopistot ja yritykset). Tarkoituksena on esimerkiksi haastatella lääketieteen tutkimusta tekeviä ihmisiä ja kysyä heiltä, miten he käyttävät erilaista kuvamateriaalia omassa työssään? Kuinka tieteellisissä julkaisuissa ja esityksissä kuvamateriaali esitetään ja miten ja mikä kuvamateriaali valikoituu esitettäväksi? Mielestäni tämä on uusi ja rohkea tapa ja metodi lähteä työstämään teoskokonaisuutta.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteen maisteri Joonas Hyvönen 9.600 €Bog B0dy: ekologiasta, posthumanistisesta teoriasta, digiteknologiasta ja extended mind -ajattelusta ammentava monimediallinen näyttely Oksasenkatu 11 -galleriassa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Ruumis mätänee hitaasti suossa – ei yksin, vaan osana runsasta rihmastoa, organismeja ja objekteja, kaikki erilaisissa elon tai elottomuuden vaiheissa. Vaikuttaa siltä, että olen kuollut, mutta se ei mitenkään käy järkeen. Vasta viime viikoilla luin niin sanotuista suoruumiista, luonnollisesti soiden säilyttämistä ruumiista, mutten ikinä kuvitellut löytäväni vastaavanlaista suota Suomesta – saati uppoavani sellaiseen.

Silti, tässä olen, ja vielä kummallisempaa: yhä ajattelevana ja tuntevana. Mutta jotkin asiat ovat kuitenkin muuttuneet: sukellettuani tähän rämeeseen kaikki sen asujat, menneet, nykyiset ja tulevat, tulivat yhtäkkiä kovin lähelle minua, kuin olisin liittynyt johonkin laajempaan. Yhtäkkiä kaikki suon ajalliset olemassaolot tulivat myös tarjolle minulle, kymmeniä tuhansia vuosia taaksepäin historiaan.

Matkustaessa tulevaisuuteen tosin näen kehoni nostettavan ylös, kuten oman aikani suoruumiit, ja jopa herätettävän henkiin. Suo ei kuitenkaan enää poistu minusta, saati sen kaikki osaset.

Bog B0dy on 3d-animaation keinoin rakentuva näyttely ja fantasia, joka niin sanotun extended mind -teorian kautta käsittelee ihmissubjektin yhteyttä ekologisen kriisin partaalla olevaan ympäristöön ja toisaalta älyteknologiaan ja Internetiin. Se ammentaa myös niin sanotusta objektiorientoituneesta ontologiasta ja hyperobjektien teoriasta ajatellakseen tulevaisuuden näkökulmasta erilaista kestävämpää olemisen tapaa yhteydessä ympäristöön.

Bog B0dy -näyttely käsittelee tässä hetkessä kriisiytyvää ekologista tilannetta ja sen suhdetta 2000-luvun alun digitaaliseen kumoukseen ja kehittyvään virtuaaliseen todellisuuteen. Se pohtii näitten yleensä pimentoon jääviä yhteyksiä ja yhtenäisyyksiä, sekä tekee sen yksilönäkökulmasta, joka pyrkii hahmottamaan uudenlaisia kestävämpiä suhtautumistapoja ympäristöön. Bog B0dy on myös pitkälti 3d-animaatiolla luotu suuren mittakaavan teoskokonaisuus, jonka tyylisiä ei vielä merkittävästi ole.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Taiteen maisteri Wille Hyvönen ja työryhmä36.000 €"Sä et oo enää ees homo" on monialainen kokonaistaideteos, joka purkaa syrjiviä tilanteita, joihin muunsukupuolisena (gender non-binary) ihmisenä ja taiteilijana arjessani joudun

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Lähes jokaisena päivänä mm. kadulla käveleminen merkitsee minulle henkistä ja seksuaalista häirintää, väkivaltaa. Törmään syrjintään myös työssäni, ihmissuhteissani ja harrastuksissani. Sä et oo enää ees homo on kokonaistaideteos, joka purkaa syrjiviä tilanteita, joihin muunsukupuolinen (gender non-binary) ihminen ja taiteilija arjessaan joutuu.

Käytän materiaalina syrjiviä tilanteita, joihin olen joutunut vuonna 2017 ja vuonna 2018. Teoksessa on kaksitoista tilannetta. Tilanteita käsitellään eri taidemuotojen keinoin:

1) Taltio, valokuva ja teksti

Kaksitoista queer-muotia dokumentoivaa valokuvaa minusta asuissa, jotka minulla on ollut päälläni, kun syrjivää käyttäytymistä on esiintynyt. Tilanteet kuvataan tapahtumapaikoissa.

Teksti: yksityiskohtainen, lakoninen kertomus tapahtumista.

2) Kaksitoista 2–10-minuuttista elokuvakohtausta syrjivistä tilanteista, 4K-video.

Teen amatöörinäyttelijöiden kanssa tilanteista kohtauksia. Oman roolini näyttelen itse. Kohtaukset kuvaa ja äänittää Pauli Tapola (TaK). Kuvasuunnittelusta ja jälkituotannosta vastaamme yhdessä.

3) Kaksitoistaraitainen queer-trap-levy

Queer-trap-levy, jonka sanoituksissa tulen käsittelemään suorasti arjessa kohtaamaani syrjintää. Levy tulee käsittelemään SEOES:n kahtatoista tilannetta, mutta ei niin järjestelmällisesti kuin kokonaisteoksen muut osat. Levyllä saan kokea koko tunteiden spektrin vihoineen ja angsteineen, joka harvoin on muualla mahdollista. Levyn tuotannosta vastaa kanssani Lauri Solin.

Sä et oo enää ees homo on rohkea avaus, koska se tuo henkilökohtaisen kokemuksen ja taiteen kautta näkyväksi yhteiskunnassamme piilevää syrjintää. Se kertoo rohkeasti, miltä se tuntuu, miksi se on väärin ja tuo esiin myös tilanteita, joiden ei aina ymmärretä olevan syrjiviä. Jokapäiväsessä elämässäni kohtaan vihaa erilaisuuttani kohtaan. Jo kadulla käveleminen tuntuu minulle rohkealta toiminnalta. Vielä rohkeampaa on tehdä tästä kokemuksesta taidetta, julkista.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Lauri Solin, Pauli Tapola, Wille Hyvönen

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Talous- ja sosiaalihistoria, opiskelija Juho Hänninen 9.600 €Pölyä: Suomalainen kokeellinen uusi aalto 1977–1984 (2xLP). Kokoelma-albumi, digitointi-, arkistointi- ja muistitiedonkeruuhanke kokeellisista yhtyeistä, jotka saivat inspiraationsa punkista

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ

Punk-musiikin ensimmäisen aallon avoin musiikkikäsitys tunnetaan hyvin kansainvälisesti. Talking Headsin, Patti Smithin ja Wiren kaltaiset artistit toimivat punkin piirissä ja siitä inspiroituneina. Vastaava kokeellinen tai ”punkin vasenta laitaa hengittävä” musiikki-ilmiö tapahtui myös Suomessa 1980-luvun taitteessa, mutta se tunnetaan huonosti.

Suomalaisten musiikkimarkkinoiden pienestä koosta ja kokeellisen musiikin suppeasta kaupallisesta potentiaalista johtuen muusikot käytännössä äänittivät ja julkaisivat musiikkinsa itse. Pienipainoksiset äänitteet ovat pääosin menneet suomalaisten arkistojen haavin ohi. Ilmiön fragmentoituneesta luonteesta ja äänitteiden vaikeasta saatavuudesta johtuen musiikki on jopa alan harrastajien huonosti tuntemaa. Digitoin aikakauden artistien äänitteitä kattavasti Musiikkiarkiston kokoelmaan ja toimitan materiaalista laadukkaan kokoelma-albumin.

Lukuun ottamatta nuorten itse tekemiä pienlehtiä ilmiöstä ei ole juurikaan olemassa muita dokumentteja. Haastattelen musiikintekijöitä musiikista ja muusta taiteen teosta etsien tekijän lähestymiselle ominaisia piirteitä. Haastattelut talletetaan Musiikkiarkiston kokoelmaan, jossa ne ovat jatkokäytettävissä tutkimusta ja muita julkaisuja varten. Kirjoitan haastattelujen pohjalta informatiivisen ja laajan kirjasen täydentämään musiikkia.

Arkistoin Musiikkiarkiston kokoelmaan myös muuta informanteilta paljastuvaa aineistoa kuten kirjeitä ja valokuvia. Aineistoa käytetään kirjasen kuvituksena.

Punk toi Suomeen musiikin itsekustantamisen, pienlevy-yhtiöt, elävän musiikin yhdistykset ja pienlehtiverkoston. Punk toi myös avoimen ja vapaan musiikkikäsityksen, joka ideologian reunoilla lähenee avantgardismia. Ajattelu materialisoitui kokeellisina ja ilmaisussaan uuteen pyrkivinä artisteina, jotka eivät musiikin kaupallisen potentiaalin suppeuden vuoksi päässeet levy-yhtiöille levyttämään. Ilmiö painui unohduksiin, äänitteet pölyn peittoon. Työstämäni kokoelma-albumi esittelee ilmiön.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Tietokirjailija, toimittaja Ville Hänninen 67.200 €Tietokirjat lehtikuvituksesta, suomalaisen sarjakuvan historiasta sekä esseekirja

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke

1. Rakkauskirjeitä-esseekirjassa käsittelen eri taiteenlajien ja teosten kautta suhdettani taiteeseen. Henkilökohtaisten mutta asiaa kaihtamattomien tekstien lähtökohtana on kysymys: miten taide vaikuttaa elämään, ajatteluun ja identiteettiin? Ylitän sumeilematta taiteiden välisiä rajoja, koska niin ihmisetkin tekevät kasvaessaan, kiintyessään ja kehittyessään taiteen mukana.

2. Kertova kuva – lehtikuvituksen keinoja ja mahdollisuuksia käsittelee (kuvitus-)kuvan merkitystä journalismissa. Mediakentän myllerryksen myötä suunnittelun ja tiedostettujen työprosessien merkitys korostuu. Kirja pohtii konkreettisten esimerkkien (Ville Tietäväisen kuvitukset) avulla, mitä kuvilla voi kertoa ja miten. Ilmestymisen yhteydessä kuvamateriaalista kootaan loppuvuodesta 2018 näyttely Päivälehden museoon, luvassa myös yleisötilaisuuksia.

3. Itikaisen jälkikasvu – suomalainen sarjakuva Astuvansalmen kallioilta tähän päivään. Suomalaisesta sarjakuvasta ei ole kirjoitettu erillistä historiateosta. Itikaisen jälkikasvu on laaja ja pitkään työstetty katsaus kokonaisen lajin olemukseen ja historiaan.

Olen tehnyt useita uraauurtavia teoksia omilta erikoisaloiltani. Pioneerityö tai muiden tekemän perustyön syventäminen on hidasta mutta kulttuurisesti välttämätöntä. Olen kirjoittanut (ja kirjoitan jatkossakin) ennen kaikkea aloista ja ilmiöistä, joihin moni muu ei paneudu samalla intohimolla ja perusteellisuudella. Niiden kartoittaminen on elämäntehtäväni.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

FT, dosentti Teemu Ikonen ja työryhmä (Post-Oulipo ry)16.000 €Menetelmällisen kirjallisuuden antologian kirjoittaminen, graafinen suunnittelu ja ohjelmointi

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ

Hanke Menetelmällisen kirjallisuuden antologia tuottaa kirjoituskokoelman, joka esittelee kansainvälisessä ja kotimaisessa kokeellisessa kirjallisuudessa kehitettyjä kirjoittamisen menetelmiä ja niiden käytännön sovelluksia. Kokoelma yhdistää kaunokirjallisuuden sekä sen tieteellisen ja taiteellisen tutkimuksen ennennäkemättömällä tavalla. Antologiaa voidaan käyttää niin taiteellisen työn kuin kirjoittamisen- ja kirjallisuudenopetuksenkin lähdeteoksena. Kansainvälisessä vertailussa ainutlaatuisella tavalla teos käsittelee menetelmällisyyttä kerronnallisuuden, tekstin ja ajallisten medioiden yhdistelyssä sekä graafisessa suunnittelussa.

Hankkeen toteuttava työryhmä käsittää menetelmällisen kirjoittamisen keskeiset kotimaiset asiantuntijat ja kehittäjät. Apurahaa haetaan teoksen esseiden ja kirjallisten sovellusten toteuttamiseen, graafiseen suunnitteluun sekä teoksen osien verkkototeutuksen ohjelmointiin. Hanke toteutetaan näiltä osin vuoden 2018 ensi kuukausina.

Suunniteltu antologia yhdistää kirjallisuuden, sen tieteellisen ja taiteellisen tutkimuksen ennennäkemättömällä tavalla Suomessa; se tuo "epäluovan kirjoittamisen" kansainvälisen tradition Suomeen tavalla, joka voi aidosti muuttaa kirjoittamisen- ja kirjallisuudenopetuksen lähtökohtia; se antaa tähän asti puuttuneet konkreettiset välineet perinteisen kirjoittamisen, graafisen suunnittelun ja digitaalisen taiteen yhteistyön kehittämiseen.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Antti Salminen, Arja Karhumaa, Marko Niemi, Sami Liuhto, Ville Keynäs
Muut työryhmän jäsenet: Harry Salmenniemi, Jaakko Yli-Juonikas, Jarkko Tontti, Juri Joensuu, Maria Matinmikko, Markku Eskelinen, Sinikka Vuola, Taneli Viljanen, Teemu Ikonen

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Tanssitaiteen maisteri Reetta-Kaisa Iles ja työryhmä (Bigini)26.400 €Jani Niemisen Bigini-runoteoksen pohjalta toteutettava monitaiteellinen näyttämöteos ja tapahtumakonsepti

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan

Runoilija Jani Nieminen oksensi pakolaisten hädän, kiristyneen ilmapiirin ja vihapuheiden lisääntymisen aiheuttaman pahan olonsa Bigini-runoteokseen. Se luotaa polarisoituvaa aikaamme, hyviä ja pahoja, meitä ja niitä, liukenevaa kansallisvaltiota, pakolaiskriisiä ja uusliberalismia äkkiväärällä ja herkullisella tavalla. Teos sisältää muodoltaan niin kalevalamittaa kuin raplyriikoiden kaltaista tykitystä.

Nyt Bigini-runoteosta ollaan viemässä näyttämölle. Runoteoksen ympärille on kasaantunut monitaiteellinen työryhmä, joka jakaa tarpeen huutaa, mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu! Teoksen ydintyöryhmään kuuluvat koreografi-tanssija Reetta-Kaisa Iles, skenografi Mirkka Nyrhinen, säveltäjä-haitaristi Antti Paalanen, runoilija Jani Nieminen sekä asiantuntija-tutkija Karin Creutz. Lähtökohtana on Bigini-runoteoksen, haitarimusiikin, kansantanssin, laulun ja fyysisen teatterin yhdistäminen, kiertueille soveltuvaksi, räväyttäväksi estraditaiteeksi.

Näyttämöteoksen ympärille rakennetaan vuorovaikutteinen tapahtumakonsepti, jossa katsoja pääsee jäsentämään ja purkamaan omia ajatuksiaan esityksen teemoista. Etsimme jotain parempaa, jotain enemmän kuin perinteinen yleisökeskustelu, joka usein jää vain dialogiksi esityksestä esiintyjien ja katsojien välille.

Bigini runoteos on räyhäävän provosoiva. Se käsittelee Suomen henkistä ja alueellista kahtiajakoa ja pakolaiskriisiä ilmestyskirjamaisen kompromissittomasti. Se avaa näkökulmia absurdilla tavalla. Näyttämöteoksessa tunteita kuohuttava aihe räväytetään katsojan silmille. Tutkija Karin Creutzin avulla teoksen ympärille rakennetaan myös tapahtumakonsepti, joka tulee olemaan yhtä anteeksipyytelemätön ja suora. Tinkimätön tavoite on, että Bigini-kokonaisuus synnyttää pakottavan tarpeen dialogille.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Antti Paalanen, Jani Nieminen, Karin Creutz, Mirkka Nyrhinen, Nimeämätön Tuottaja, Reetta-Kaisa Iles

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

BA of performing Arts, koreografi, elokuvan tekijä, taiteilija Riikka Theresa Innanen 33.600 €Kollektiiviset prosessit taiteessa, aktivismissa ja yhteiskunnan arvojen työstämisessä. Miten luoda dialogia taiteen keinoin ihmisten välille etenkin turvapaikanhakijoille. Mielenilmaus koreografiana

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan

Olen viettänyt viimeisen vuoden turvapaikanhakijoiden tukena mielenilmauksessa, miettinyt, puhunut ja toimitut ihmisenä, aktivistina ja taiteilijana turvapaikanhakijoiden taistellessa oikeuksiensa puolesta.
Jatkan näistä lähtökohdista työtäni vapaana taiteilijana ja aktivistina vielä vastaustaan odottavien turvapaikanhakijoiden kanssa.
Tulen työskentelemään erilaisissa ryhmittymissä ja projekteissa lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä. Haluaisin kuitenkin jatkaa omaa työtäni vapaana radikaalina: vapaus toimia (yhteiskunnallisen ja henkilökohtaisen) tilanteen vaatimalla tavalla verkostojen ja yhteiskunnallisten tapahtumien, akatemian ja taidekentän välillä, takaisi työni jatkuvan herkkyyden ja ajankohtaisuuden, sen voiman mikä vain taiteella voi yhteiskunnassa olla.

Hakeudun yhteiskunnallisen keskustelun polttopisteisiin etenkin suomalaisen turvapaikkapoliittisissa kysymyksissä ja Suomen käytänteisiin oikeusvaltiona ihmisoikeuskysymyksissä. Positioni on tuulinen, antava, aikaa vievä ja kuluttava, mutta mielestäni tärkeä ja yhteiskunnallisesti relevantti. Rohkeus on se, mitä yhteiskunnastamme puuttuu: rohkeus ottaa positio, olla jotain mieltä ja taistella sen puolesta. Huolehdimme vain omasta hyvinvoinnistamme, mutta mikä on Suomi heikoimmankin näkökulmasta?
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Into Kustannus 180.000 €Kirjat ja kapinahenki

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 3-vuotinen hanke

Kirjat ja kapinahenki on Suomen ja Venäjän kansalaisyhteiskuntien vuoropuhelua kirjallisuuden ja sen luomien kulttuuristen kosketuspintojen kautta. Hankkeen teema on demokratia, moniääninen yhteiskunta ja sananvapaus. Kirjailijoiden lisäksi ääneen pääsevät vastakulttuurit ja nuorisoaktivismi, joka rakentaa nuorten identiteettiä ja jossa kuuluu nuorten autenttinen ääni. Hanke koostuu kahdesta toisiaan tukevasta osiosta: julkaisutoiminnasta ja sen ympärille rakennetuista ohjelmallisista vierailuista, keskusteluista, teemailtamista ja luentosarjoista yliopistolla.

Projekti on syntynyt halusta ymmärtää paremmin venäläistä – etenkin venäläisten kansalaisliikkeiden – identiteettiä ja tarpeesta tuoda sekä arkipäivän Venäjää että vaihtoehtoisia venäläisiä ääniä suomalaisen yleisön kuuluville. Kirjat ja kapinahenki yhdistää kirjallisuutta, kansalaisaktivismia, nuorisoliikettä ja yhteiskunnallista toimintaa.

Hanke ruokkii paitsi laajan lukevan yleisön erityisesti nuorten mukanaolijoiden yhteistyötä myös tapahtumien ulkopuolella ja vahvistaa ymmärrystä venäläisestä kirjallisuudesta, kulttuurista ja identiteetistä sekä kansalaisaktivismista.

Kirjat ja kapinahenki on yhteistyöhanke, jossa on mukana Into Kustannuksen ja Venäläisen kirjallisuuden seuran lisäksi järjestöjä, sivistysliittoja, opiskelijoita ja mediaa.

Hanke haluaa rikkoa rajoja ja madaltaa aitoja. Se puolustaa moniäänistä yhteiskuntaa, rajat rikkovaa keskinäistä ymmärrystä, aitoja ylittävää ennakkoluulotonta vuoropuhelua ja demokratiaa. Luomme tiloja, joissa yhdistyvät venäläinen kirjallisuus, nuorisoaktivismi ja sananvapaus. Haluamme antaa areenan niille, jotka eivät Suomessa tai omassa kotimaassaan tule kuulluksi. Sekä venäläisten toisinajattelijoiden, nuorisoaktiivien, emigranttikirjailijoiden ja suomenvenäläisten ääni tulee kuuluviin.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Tanssija Laura Jantunen ja työryhmä9.600 €Taiteellinen tutkimushanke videosta itsenäisenä koreografian muotona

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Ponnistusraha

Työryhmä tutkii videota itsenäisenä koreografian muotona sekä selkeänä koreografisena osana tanssiteosta. Pääpaino on soveltaa videopohjaista koreografista ajattelua tilaan. Tutkimuksen alkuvaiheen kaksi johdattavaa kysymystä ovat: Miten rakentaa monikanavainen videoihin pohjautuva tilallinen koreogafia? Miten synnyttää kehollinen kokemus mediaalisen tilan avulla?

Työryhmän muodostavat tanssi- ja videotaiteilija Laura Jantunen sekä videosuunnittelija Ilmari Paananen. Molemmat taiteilijat työskentelevät videotaiteen parissa, mutta heidän tulokulmansa ja työkalunsa työskentelyyn poikkeavat toisistaan. Jantunen tarkastelee videota tanssijan näkökulmasta kinesteettisen kokemuksen välittäjänä ja koreografisena praktiikkana. Paananen on työstänyt videota muun muassa lavasteena, omissa live esityksissä sekä installaatioissa, joihin valosuunnittelijan koulutus on tuonut tilallista ajattelua. Juuri tilan uudelleen hahmottaminen on taiteilijoiden yhteinen päämäärä.

Vuonna 2018 aloitamme kolmevuotisen tutkimushankkeen. 2019 tutkimusta jatketaan ja tarkennetaan vähintään kahden kuukauden ajan sekä avataan sitä esittävässä muodossa. 2020 alustava lopputulema olisi pitkäkestoinen esitysjakso galleria- tai teatteritilassa sekä sen ympärille rakennettu keskustelujen sarja.

Tutkimusprojekti on hyppy vielä kartoittamattomalle tanssi- ja videotaiteen alueelle. Haluamme määrätietoisesti törmäyttää näitä taidemuotoja kohti uutta ja vielä tuntematonta tapaa hahmottaa tilaa ja koreografiaa. Pitkäjänteisellä tutkimustyöllä pyrimme laajentamaan näkökulmia edustamillamme taiteen kentillä.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Ilmari Paananen, Laura Jantunen

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteilija AMK Katja Juhola ja työryhmä10.000 €Socially Engaged Art. Nine Case Studies from ISEAS Finland

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Tämä anomus koskee englanninkielisen julkaisun toimittamista ja kirjoittamista kansainvälisestä yhteisötaiteen hankkeesta, International Socially Engaged Art Symposium (ISEAS), joka järjestettiin kesällä 2017 Raaseporin alueella. Toimittajakuntaan kuuluu ISEASin taiteellinen johtaja Katja Juhola sekä hanketta mentoroinut taiteen tutkija Mari Krappala. Julkaisuun tulee myös kahden hankkeeseen osallistuneen yliopistotutkija-taiteilijan, Joan Marie Kelly (Senior Lecturer, School of Art, Design and Media, Nanyang Technological University Singapore) ja Clarice Zdanski (Professor, Department of Art History, Franklyn University, Switzerland) kirjoitukset.

ISEASiin osallistui 13 ulkomaista taiteilijaa USA:sta, Turkista, Iranista, Sveitsistä, Italiasta, Saksasta, Ranskasta ja Singaporesta ja heidän työpareinaan kahdeksan suomalaista taiteilijaa.

Julkaisu on laajuudeltaan noin 50 sivuinen. Siitä tehdään e-julkaisu ja lyhennetty painettu versio (150 kpl).

Julkaisu tuotetaan tammi–maaliskuussa 2018. Se esitellään ensimmäisen kerran keväällä 2018 Queens Museossa (NYC) pidettävässä Open Engagement -konferenssissa, joka on vuosittainen kolmipäiväinen taiteilijajohtoinen konferenssi ja jonka tarkoituksena on laajentaa vuoropuhelua yhteisötaiteilijoiden välillä.

Julkaisu saattaa kansainväliseen keskusteluun laajan Suomessa toteutetun yhteisötaidehankkeen.

Yhteisötaidetta käsittelevän julkaisun tuottaminen nostaa esille taidealan uusia virtauksia, kyseenalaistaa sen vanhoja käytäntöjä ja esittää joukon metodisia kehitelmiä yhteisöjen kanssa työskentelyyn sekä kollaboratiivisiin taideprosesseihin. Englanninkielinen julkaisu saattaa myös 10 suomalaisen taiteilijan yhteisötaiteellisen työn kansainväliseen keskusteluun.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Katja Juhola, Mari Krappala
Muut työryhmän jäsenet: Clarice Zdanski, Joan Marie Kelly

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

FM, suomentaja Kersti Juva ja työryhmä (Suomentajat lukijoiden luo)140.000 €Sata suomentajavierailua vuodessa yleisiin kirjastoihin 2018 ja 2019

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke

Suomen satavuotishumussa puolet suomalaisesta kirjallisuudesta on päässyt tyystin unohtumaan. Suomennettu kauno- ja tietokirjallisuus on jäänyt juhlavieraita valittaessa porstuan puolelle, vaikka se on koko itsenäisyyden ajan ollut elintärkeä rokote pienen maan henkistä ummehtumista ja kansallista umpimielisyyttä vastaan. Ymmärtämisen, tulkitsemisen ja välittämisen ammattilaisilla on kuitenkin suomalaisille tärkeää sanottavaa. Siksi haluamme toteuttaa kirjastoissa suomentajan ja lukijoiden kohtaamisia, joissa keskustellaan sekä suomennetuista kirjoista että suomentajan ammatin ominaislaadusta ja merkityksestä.

Suomentaja on ainutlaatuisessa asemassa kahden kulttuurin ja kahden kielen rajalla. Hän välittää kirjailijan ajatusmaailman, tunteet ja kokemukset suomalaisille lukijoille ja vaalii alkuperäisen sisällön ohella suomen kielen ilmaisuvoimaa ja -keinoja. Ammattitaitoinen suomentaja on siltojen sommittelija, rauhan ja ymmärryksen rakentaja.

Kirjastoilla on merkittävä rooli kirjallisuuden ystävien kohtaamispaikkoina, joissa lukijat pääsevät tapaamaan toisiaan ja kirjallisuuden tekijöitä ja jakamaan alun perin yksityisen lukukokemuksen. Ulkomaisia kirjailijoita pystytään harvoin tuomaan suomalaisiin kirjastoihin, mutta tämän projektin avulla niihin saadaan heidän perehtyneimmät edustajansa eli suomentajat.

Suomentajat, joille on luonteenomaisinta pysytellä piilossa tekstien, tietokoneen ja alkutekstin kirjoittajan takana, astuvat lukijoiden eteen tekemään työtään ymmärretyksi ja avaamaan suomennetun kirjallisuuden laaja-alaista vaikutusta ja merkitystä.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Kersti Juva
Muut työryhmän jäsenet: Laura Jänisniemi

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Filosofian maisteri Mia Kankimäki 14.400 €Teoksen Naiset joita ajattelen öisin loppuunkirjoittaminen

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ

Naiset joita ajattelen öisin on kulttuurihistoriallinen, omakohtainen ja kirjallisesti kunnianhimoinen tutkimusmatka inspiroivien voimanaisten jäljille. Se pohtii, millaisia edellytyksiä kirjoittamiselle, taiteen tekemiselle ja matkustamiselle naisilla on historiallisesti ollut, ja jatkaa osittain teokseni Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin tarinaa (Otava 2013, Helmet-palkinto, Vuoden matkakirja, Kanava-palkintoehdokas, käännökset Italiaan ja Viroon).

Kirjoittavana tutkimusmatkailijana lähden etsimään esikuvallisia naisia ympäri maailman: matkustan mm. Karen Blixenin Keniasta Yayoi Kusaman Tokioon, Frida Kahlon Meksikosta runoilija-taiteilija Ema Saikoon Kiotoon, renessanssiajan naistaiteilijoiden Italiaan, sekä maailman ympäri 1800-luvun rohkeiden naistutkimusmatkailijoiden Isabella Birdin, Ida Pfeifferin ja Mary Kingsleyn kanssa. Jotkut matkat teen fyysisesti, jotkut vain mielikuvituksessa. Keskustelen naisten kanssa omista lähtökohdistani käsin, ja tekstissä vuorottelevat oma matkapäiväkirjani, tutkimusfakta ja naisten äänet dialogimaisesti kirjeiden, sähkeiden ja päiväkirjatekstien muodossa.

Genreltään teos liikkuu tieto- ja kaunokirjallisuuden välimaastossa, lajityypeillä leikitellen. Olen työskennellyt kirjan parissa 3,5 vuoden ajan ja ajatellut yönaisiani niin Tansanian savanneilla, Kioton tatamilattioilla kuin Italian renessanssikaupungeissa. Teos on viimeisessä kirjoitusvaiheessa ja se on tarkoitus saattaa valmiiksi syksyyn 2018 mennessä.

Teen näkyväksi vähän tunnettua naisten historiaa kirjoittamalla mm. varhaisista naistutkimusmatkailijoista ja naistaiteilijoista, jotka historia on unohtanut, mutta joihin itse olen löytänyt intohimoisen, henkilökohtaisen yhteyden. Itselleni asettama toimenkuva on ”kirjallinen tutkimusmatkailu ja ihmiskokeet”: panen itseni peliin ja tutkin naisten yhteisiä kokemuksia, jotka ylittävät ajan ja kulttuurin rajat. Liikun kirjallisuuden lajityyppien välimaastossa tavalla, jolle ei juuri ole esikuvia.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Teatteritaiteen maisteri E. L. Karhu 28.800 €Tekstin, näyttämön ja kirjallisuuden rajoja tutkivien teosten kirjoittaminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Kirjoitan kolme tekstin, näytelmän, kirjallisuuden ja teatterin rajoja tutkivaa teosta.

Teesini on, että tekstillä on valta ja mahdollisuus uudistaa teatteria näyttämöä haastamalla. Tutkin draaman sivusta ja ulkopuolelta näyttämötekstin mahdollisuuksia ja kirjoitan ”mahdottomia” tekstejä, jotka pakottavat näyttämön uuteen ajatteluun. Samalla tulen kirjoittaneeksi Suomen kirjallisuusympäristöön kirjallisesti kunnianhimoisia rajapinnan tekstejä, jotka haastavat ja uudistavat myös kirjallisuuden ajattelua. Lopputuloksena on ennennäkemättömiä, eri tekstilajien rajapinnoilla liikkuvia tekstiteoksia, jotka avaavat lukijoille, kokijoille ja katsojille uusia horisontteja.

Kirjoitustyössäni haastan näyttämöä tekstin kautta ja näin laajennan sen mahdollisuuksia. Avaan ajattelua näytelmästä draaman ulkopuolelle kohti laajempia kirjallisia horisontteja. Teesini on, että usein kiinnostavimmat teokset syntyvät juuri eri lajien rajapinnoilla. Kirjoitustyössäni pyrin kiinni tähän rajapintaan sellaisena kuin se minulle näyttäytyy proosan, runouden, näytelmän, sarjakuvan ja äänitaiteen välimaastossa.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteen Maisteri, Tohtoriopiskelija Jaakko Karhunen ja työryhmä48.000 €Taiteellinen tutkimushanke Reading the enemies

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ

Reading the enemies on taiteellinen tutkimushanke, joka tarkastelee erimielisyyttä ja kiistaa tieteellisessä ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Projektiin osallistuu nuoria tutkijoita, jotka tekevät tulkintoja omalle työlleen poliittisesti vastakkaisesta tutkimuksesta. Pohdimme työpajoissa, miten vihollisuuksien kenttä on tutkijoiden työssä rakentunut. Hanke tutkii tieteellisen keskustelun politisoitumista ja pyrkii tuomaan kätketyt jakolinjat esiin. Tarkoitus ei ole tuottaa vihollisuuksia, vaan tehdä oikeutta vastakkaisille näkökulmille.

Hanke koostuu kolmesta osasta:
1) Avoimista taiteellisista työpajoista Helsingissä ja Lontoossa, joissa kutsutut tutkijat esittävät tulkinnat valitsemistaan vihollisista ja joissa keskustellaan jännitteistä eri asemien välillä. Työpajojen kieli on suomi ja englanti.
2) Kirjoitamme yhteistyössä kaksi vertaisarvioitua artikkelia hankkeen teemoihin liittyen. Toinen artikkeleista käsittelee hanketta taiteellisen tutkimuksen näkökulmasta ja toinen filosofian näkökulmasta.
3) Artikkelit ja työpajoista syntyneet tekstit kootaan kirjaksi.

Hankkeen yhteistyökumppaneina toimii Suomessa Tutkijaliitto, ja Englannissa Again-järjestö, Kingstonin yliopiston filosofian laitoksen (CRMEP) tohtoriopiskelijoiden perustama kriittisen ajattelun ja filosofian organisaatio.

Populismin ja totuudenjälkeisyyden aikana kritiikki on yhteiskunnalle elintärkeää. Tieto ja poliittiset asenteet liittyvät olennaisesti yhteen. On rohkeaa tutkia, miten poliittiset asenteet vaikuttavat tiedon tuotantoon. Hanke mahdollistaa osallistujien ottamaan kantaa – astumaan totutun tutkimusasenteensa ulkopuolelle. Uutta on, että taiteellinen tutkimus tuottaa tietoa tiedollisista ja poliittisista vastakkainasetteluista. Tarkoitus on elvyttää taiteellisen kritiikin yhteiskunnallinen asema.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Jaakko Karhunen, Jussi Palmusaari

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteilija; lehtori Marko Karo 86.400 €Oikeuden ja väkivallan suhdetta käsittelevä valokuvataiteellinen hanke Suvereeni – merkintöjä oikeudesta ja väkivallasta

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | 3-vuotinen hanke

SUVEREENI – MERKINTÖJÄ OIKEUDESTA JA VÄKIVALLASTA

Yleistä

On sanottu, että jokainen yhteiskunta perustaa normatiivisen järjestelmänsä esittämisen varaan (Pierre Legendre). Myös oikeudella on korostuneen visuaalinen ja esityksellinen ulottuvuutensa. Oikeusprosessi tapahtuu teatterillisin elkein ja vankilat kietoutuvat hallinnan retoriikkaan. Esittämisen taakse jää oikeuden ja väkivallan läheinen kanssakäyminen. Käsillä oleva hanke kääntää kuvan ja visuaalisuuden oikeuden väkivallan käsittelemisen alueeksi.

Kolmevuotisessa hankkeessa tutkin valokuvan ja liikkuvan kuvan keinoin suvereenin vallan rituaaleja, paikkoja ja materiaalisia kulttuureja piirtäen uudelleen dokumentaarisen työskentelyn ulottuvuuksia nykytaiteessa. Hanke sisältää useita teos- ja näyttelykokonaisuuksia sekä valokuvakirjan. Kokonaisuuden työstämisessä keskeisessä asemassa on arkistollinen työskentely sekä yliopisto- ja viranomaisyhteistyö. Jälkimmäisen osalta yhteistyötahoja ovat mm. Rikosseuraamuslaitos, Riihimäen ja Turun vankilat, Goldsmiths, University of London (Susan Schuppli) sekä Universidad San Martin de Porres, Lima (Sara Gonzalez).

- Hanke tuo kouriintuntuvalla tavalla esiin oikeudellisen väkivallan historiaa ja nykyisyyttä Suomessa.
- Vankilainstituutiota pidetään usein itsestään selvänä yhteiskuntarauhan takaajana. Hanke nostaa tämän itsestäänselvyyden kysymyksen kohteeksi ja virittää uudelleen keskustelua vankiloiden oikeutettavuudesta.
- Hanke asettaa tinkimättömällä tavalla mikrohistoriallisen tutkimuksen ja arkistollisen työskentelyn dokumentaarisen kuvataiteen tekemisen välineeksi.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Taiteen kandidaatti, elokuvaus Theofanis Kavvadas 9.000 €Kolme. Fiktiivinen lyhytelokuva kolmen afganistanilaisen pakkopalautuksesta Helsinki-Vantaan lentokentältä Pariisin kautta Kabuliin

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Ponnistusraha | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan

Kolme on lyhytelokuva informaatiosta, kommunikaatiosta ja inhimillisyydestä. Tragikoomista tarinaa kerrotaan kahdessa tasossa: Ensimmäisen tason päähenkilö on suomalainen byrokraatti, joka yhdessä kollegoidensa kanssa käy keskustelua pakkopalautettavan tilanteesta arvioiden palautuksen tarpeellisuutta. Kysymykseksi nousee palautettavan status Suomessa: työpaikka & tyttöystävä on ja hän on liittynyt kirkkoon. Mutta onko kaikki vain huijausta, siipeilyä valtion kustannuksella?

Toisen tason päähenkilö on Abdul-Khabir. Hänet haetaan kotoa poliisin toimesta lentokentälle, jossa hän tapaa kaksi palautettavaa. Käy ilmi, että heillä kaikilla on yhtäläiset syyt jäädä ja he kokevat olevansa matkalla varmaan kuolemaan.

Leikataan takaisin toimistoon, jossa ollaan päästy lopputulokseen: Palautus on kumottava, sillä viimeisimmän aamulla julkaistun raportin mukaan turvallisuustilanne Kabulissa on nyt "vaikea" ja "satunnaisen väkivallan uhka" on muuttunut "todennäköisen väkivallan" uhkaksi, sillä edeltävän illan pommi-iskussa kuolonuhrien määrä nousi haamurajan yli yhdellä hengellä.

Palautuksen perumistieto ei kuitenkaan ehdi ajoissa lentokentälle ja kaikki kolme lentävät epätietoisuudessa Pariisiin. Pariisissa yksi pakolaisista karkaa ja kaksi jää odottamaan Kabulin lentoa. Tieto palautuksesta tulee ennen lentoa, mutta koska kummankin pakolaisen etunimi on sama, väärä henkilö palautetaan Suomeen. Lopuksi Kabulin kone kääntyy takaisin sairaskohtauksen takia ja prosessi alkaa alusta.

Pakkopalautuksien oikeutukset nojaavat epävakaiden maiden tilannearvioihin, raportteihin ja kuolonuhrien lukumääriin. Tilanteen sanallistaminen tuottaa väistämättä hullunkurista ja koomista asiatekstiä ja termejä, kuten "satunnaisen väkivallan uhka", joka ei riitä perumaan pakkopalautusta. Kyseessä on inhimillinen tragedia, jolloin herää kysymys: onko pakkopalautus koskaan oikein?

Haluan lähestyä aihetta tragikomedian kautta leikaten ristiin byrokratiakoneiston ja itse palautuksien tapahtumia.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteilija Riikka Keränen ja työryhmä (Puuooppera)60.000 €Puuooppera

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Puuooppera on monitaiteinen, uusiin tieteellisiin löydöksiin pohjaava taideteosprojekti. Työryhmään kuuluu kansainvälisesti palkittuja nuoren polven sävel- ja kuvataiteilijoita Suomesta ja Latviasta. Puolangalla Paljakan luonnonpuiston kupeessa esitettävä ooppera linkittyy alueen valtakunnallisesti arvokkaiden vanhojen metsien suojeluun.

Oopperan libretto perustuu saksalaisen metsänhoitajan Peter Wohlleben teokseen Puiden salattu elämä, jossa hän kertoo uusista puihin ja metsään liittyvistä tieteellisistä havainnoista samalla pohtien omaa suhdettaan niihin.

Oopperan tehtävänä on antaa puille ja metsälle itselleen oma ääni, joka kertoisi tarinaansa ja saisi yleisön pohtimaan omaa asennettaan ja ihmisen roolia luontoa ja metsiä kohtaan. Voisiko ajatus luomakunnan kruunusta muuttua kohti kokemusta, jossa me kaikki olemme osa luonnon kokonaisvaltaisia prosesseja?

Sävellyksen rakenne koostuu useista soinnuista jotka ovat peräisin luonnon omista elementeistä. Teoksen instrumentit, jotka käyttävät energianaan tuulta, vettä ja tulta, toimivat laajennuksena ja lisänä luonnon omaan äänimaisemaan.

Oopperaa varten metsään toteutetaan rakenteet esiintyjiä ja yleisöä varten. Osa esiintyjistä nostetaan puihin ja myös yleisölle tarkoitetut kääpämäisiä muotoja saavat katsomorakenteet sijoitetaan osittain maanpinnan yläpuolelle.

Tavoitteena on saada esitykselle paikan päälle 500 katsojaa. Lisäksi oopperan tekemisestä kuvatusta materiaalista toteutetaan erillinen dokumenttielokuva.

Puuoppera on kansainvälisesti korkeatasoinen monitaiteinen ja ajankohtaiseen tutkimustietoon pohjaava metsän ekologista ja kulttuurista merkitystä esiin nostava teoskokonaisuus. Teoksen lähtökohtana on ihmisen ja eri metsälajien yhteenkytkeytyneisyys ja siihen pohjaava tiedollinen ja tiedostamaton kommunikaatio.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Riikka Keränen, Sallamari Rantala, Anna Kirse, Andris Kalnozols, Katrina Neiburga, Andris Eglitis, Austris Mailitis, Anna Petrini, Talis Timrots, Julija Bondarenko
Muut työryhmän jäsenet: Kuorolaulajat NN, Kapellimestari NN, Pukusuunnittelija NN

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Näytelmäkirjailija / käsikirjoittaja Sami Keski-Vähälä 33.600 €Yhdestoista hetki -näytelmän kirjoittaminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Yhdestoista hetki on dokumenttinäytelmä. Se pyrkii tekemään käynnissä olevasta näkymättömästä luokkasodasta näkyvää pureutumalla erityisesti viime vuosina tapahtuneisiin hyökkäyksiin perustuslakia vastaan. Näytelmän ensi-ilta on Kansallisteatterin suurella näyttämöllä keväällä 2019. Sen kirjoittamiseen osallistuu lisäkseni ohjaaja Esa Leskinen sekä tutkijoita ja toimittajia.

Yhdestoista hetki on näytelmä, joka haastaa vallankäyttäjät Suomen suurimmalla näyttämöllä faktamateriaalin avulla. Näytelmässä kerrotaan hyökkäyksistä perustuslakia vastaan, mikä toimii kätketyn sisällissodan metaforana – poliitikot vs. demokratia. Teemme näkyväksi näkymätöntä ja se herättää vastustusta ja kritiikkiä. Tämä keskustelu on osa näytelmää ja esitystä.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Tanssija, koreografi ja opettaja Annamari Keskinen ja työryhmä (BAR )18.000 €Yhteistyöprojekti Baari

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Baari-projekti on tanssija-koreografi Annamari Keskisen (FI) ja tanssija-koreografi Ryan Masonin (USA) yhteistyöprojekti. Mukana työryhmässä toimii myös muusikko Elias Delvodere (BEL) ja produktion tuotannosta vastaa Kirsi Tikka (FI).

Baari on site-specific taideprojekti, joka nimensä mukaan sijoittuu baariin ja siellä oleviin ihmisiin ja sen arkkityyppeihin. Baariin mennään mm. unohtamaan, juhlimaan, unelmoimaan, hakemaan omaa tilaa tai etsimään sitä jotain toista ihmistä.
Baarissa elämme siinä todellisuudessa missä haluamme, joka voi olla joko jollain tapaa tuhoisaa tai rakentavaa sekä itselle että muille. Baarin löytää joka kaupungista ja kylästä ja se toimii kuin yhteisenä olohuoneena meille kaikille vähemmän tai enemmän aikuisille. Baari on kuin sosiaalinen terapiahuone, meidän lääke, joka muuntaa fyysisen tilan ja kokemuksen.
Baarissa työryhmää kiehtoo ihminen itsessään, sekä ne monet tarinat, muistot, unelmat ja tietenkin Baarin runous.

Työpajat tulevat olemaan paitsi oleellinen osa koko Baari-projektia kuin myös paikallisten integroituminen taiteelliseen projektiin alueella. Kannustamme erityisesti myös maahanmuuttajia ottamaan osaa työpajoihin sekä edustajia eri ikäluokista. Baari-työpajat ennen kaikkea mahdollistavat toisilleen ennestään tuntemattomien ihmisten kohtaamisen, keskinäisen kokemisen ja jakamisen tanssitaidetta apuna käyttäen. Se kutsuu ihmisiä sukeltamaan omaan itseensä ja avaamaan sitä kautta itsensä myös jollekin vielä tuntemattomalle.

Baarilla pyrimme paitsi tuomaan tanssin/teatterin lähemmäksi yleisöä, joka ei ehkä normaalisti teatterissa noin muuten kävisikään, mutta myös sallimaan uuden käsityksen baarin arkkityyppisestä tilasta. Baari-työpajamme integroivat paikallisia taiteelliseen projektiin alueella ja avaa ovia yhtenäiseen dialogiin ja kanssakäymiseen tanssitaidetta apuna käyttäen. Baari-projekti voi parhaimmillaan lisätä itsetietoisuutta ja sitä kautta myös sosiaalista tietoisuutta, ymmärrystä ja myötätuntoa.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Annamari Keskinen, Elias Delvoder, Kirsi Tikka, Ryan Mason

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Taiteen kandidaatti Yassine Khaled 14.400 €Rajoja ja ihmisten liikkumisen mahdollisuuksia pohtivan, multimediaa sisältävän veistoskokonaisuuden toteuttaminen

Artistic work or work based on it | The project''s themes are related to The changing neighbourness of Finland programme

Veistoskokonaisuus Permitted Moves on kunnianhimoinen yhdistelmä erilaisia tekniikoita. Se koostuu kahdesta veistoksesta, joihin katsoja voi asettua ergonomiseen asentoon katsomaan dokumentaarisia videoteoksia. Permitted Moves on jatkoa aikaisemmalle projektilleni Monitor Man, joka suunnitteilla olevan teoskokonaisuuden tavoin yhdistää kansalaisuuksiin kohdistuvien liikkuvuuden rajoitteita sekä huipputeknologiaan viittaavaa muotoilua.

Permitted Moves antaa visuaalisen muodon 2010-luvun kaksisuuntaiselle viestintäkulttuurille. Samalla kun olemme jatkuvasti yhteydessä toisiimme älyteknologian avulla, niin yhä enenevässä määrin konkreettinen läsnäolomme arjen sosiaalisessa ympäristössä häiriintyy huomiomme ollessa suuren osan ajasta älylaitteissa.

Siinä missä aikaisempi projektini Monitor Man toi esille älyteknologian kommunikatiivisen puolen, Permitted Moves antaa teoksen kokijalle mahdollisuuden irrottautua ympäristöstään ja kirjaimellisesti työntää päänsä teoksen sisälle dokumentaarista videoteosta katsomaan.

Videoteoksissa Euroopan ulkopuolella asuvat henkilöt ovat kuvanneet arkeaan päähän asennettavan Gopro-kameran avulla. Näin teoksiin saadaan näkökulmia, joissa mahdollinen samaistuminen tapahtuu visuaalisesti katsojan "omasta" näkökulmasta, päähenkilöiden kasvoja näyttämättä. Näin videoteokset karttavat sentimentaalisuutta ja mahdollista katsottavan eriarvoiseen asemaan altistamista. Teos pyrkii tekotapansa kautta purkamaan toiseuden käsitettä.

Teoskokonaisuuden kaksisuuntaisen ulottuvuuden kautta katsoja tulee osaksi sen visuaalisuutta samalla kun teoksen ergonominen muotoilu mahdollistaa täydellisen irtaantumisen ympäristöstä sekä keskittymisen veistoksen sisällä olevaan videoon.

Veistoskokonaisuus avaa 2010-luvun kommunikaatioyhteiskunnan haasteita rohkeasti: olemme jatkuvasti yhteydessä toisiimme älyteknologian kautta, mutta samalla läsnäolomme saa häilyväisiä piirteitä. Teos kuvastaa kyseistä ilmiötä sen muodon ja sisällön kautta.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteen maisteri Hertta Kiiski 8.000 €Näyttelyiden järjestäminen Wäinö Aaltosen museoon ja Forum Boxiin

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Vuonna 2018 teen kaksi uutta teoskokonaisuutta, toisen Wäinö Aaltosen museoon Turussa ja toisen Forum Boxiin Helsingissä. Teen molempiin paikkoihin uuden paikkalähtöisen installaation. Aion jatkaa rakentamalla teoksia, jotka käsittelevät valokuvaa, mutta joita ei voi täysin kokea myöhemmin installointivalokuvista – haluan palkita paikan päälle saapuneen kokijan. Teen installaatioita, joissa tapahtuma, valokuva, liikkuva kuva, esineet ja tila kietoutuvat yhteen. Ne koostuvat valokuvavedoksista, objekteista, orgaanisista materiaaleista, liikkuvasta kuvasta sekä ajoittaisesta läsnäolosta.

Valokuvan rajojen ja ilmaisupotentiaalin kriittisen työstön lisäksi sidon teoksiini tärkeiksi ja ajankohtaisiksi kokemiani aiheita. Työskentelen usein yhdessä tyttärieni kanssa. Keskeistä teoksilleni on rakkauden viitekehys – ihmisten, eläinten, ei-inhimillisen ja tilan välisten suhteiden esittäminen. Miten syventää olemassaolon kokemusta ja empatiaa näin ekokriisin aikana? Miten ihmisen erillisyys ei-inhimillisestä maailmasta vaikuttaa ihmismieleen? Miten tehdä teoksia myös eläimille? Miten visualisoida maailmanloppu?

Koen, että tämän kaltainen valokuvallisen ajattelun lähestymistapa on valtavirrasta poikkeava ja tutkimisen arvoinen.

#rakkaus #intensiteetti #assosiaatio #empatia #spesismi #maailmanloppu #leikki #vapaus

Haluan antaa tilaa kuvaan, esineeseen, eläimeen ja toiseen ihmiseen kätkeytyvälle käsittämättömyydelle. Teen teoksia kanssaihmisten lisäksi myös ei-inhimillisiä toimijoita ajatellen. Empatia ja rakkaus ovat aina ovat aina tarpeen.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

HuK Anu Kilpeläinen 14.400 €Saamenpukujen jäljittelyä ja väärinkäyttöä analysoiva blogi ja blogiin pohjautuva kirja

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | Ponnistusraha | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan

Toimintamuotona on vaikuttaa lappilaiseen monikulttuuriseen dialogiin etsimällä ja analysoimalla väärinkäsityksiä, etsimällä ja oikomalla disinformaatiota tieteeseen tukeutuen, selittämällä eri näkökulmia perustellusti mutta kansantajuisesti ja tuottamalla rakentavia ehdotuksia. Blogi ja tuleva kirja tarkastelevat saamenpukua matkivia jäljitelmiä, feikkejä, pastisseja ja pilakuvia ja niiden typologiaa. Jäsentelen, analysoin symboliikkaa ja ruodin argumentteja. Perinteinen saamenpuku sisältää käyttäjää koskevaa informaatiota. Puku on mediumi, jota suomalaiset eivät tunne.

Päätavoitteeni ovat 1. gáktirauhan (vrt. naisrauha) eli saamenpuvun kunnioituksen perinpohjainen perusteleminen ja 2. saamenpukuja koskevan keskustelun tason nostaminen.

Nykykulttuurin ilmiöt, jäljittely, kulttuurinen omiminen, rasismi taiteessa ja etiikka estetiikassa ovat aiheita, joiden avulla pääsee käsittelemään myös monikulttuurisen arjen kontroversiaalisia ilmiöitä. Tavallaan popularisoin humanististen tieteiden välineitä ja käsitteitä, joilla keskustella erimielisyyksistä ja väärinkäsitysten kohteista. Etsin heikkoja argumentteja, kipukohtia ja skismoja, joita lähestyn analyyttisesti ja mielipiteen perustelun näkökulmasta. Referoin blogiin huomioita tutkimuskirjallisuudesta. Kartoitan samalla tutkimusta kaipaavia aiheita ja tuotan muita ideoita. Olen jo esittänyt idean kuvapankista, johon kerättäisiin feikkipukukavalkadi ja edukatiiviset selitykset, joiden avulla saamenpukujäljitelmän tunnistaa.

Hanke tasapainottaa tilannetta, jossa rohkeana pidetään lähinnä saamelaisten kritisoimista. Tavoitteena on järkeistää saamenpuvun jäljittelystä käytävää keskustelua. Saamenpuku on saamelaisuuden tärkein symboli, kansanpuku. Sen väärinkäyttö on haastavaa. Uuslappalaisten puvut aiheuttavat kiistaa. Lapin paikalliset kiistat ovat monikulttuurisia ja ylisukupolvisia. Blogin suosio (4000 klikkausta viikossa) ja myönteinen lukijapalaute viittaa tarpeeseen. Tällaista ei ole tehty aiemmin.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteilija Jussi Kivi 8.000 €Yksityisnäyttely Helsingin taidemuseossa 2018

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Alkuvuodesta 2018 aukeaa näyttelyni Tennispalatsissa Helsingin taidemuseossa (HAM). Se käsittää kokoelman valokuvia ja piirustuksia urbaaneihin ympäristöihin suuntautuneilta taiteellisilta tutkimusretkiltä ja tilateoksen. Teoksia on usean vuoden ajalta, pääosa niistä ei ole ollut aiemmin esillä. Valokuvien esitystapa mukailee romanttisen maisemamaalauksen estetiikkaa, piirrokset ovat karttoja, profiileja ja luonnoksia kohteista. Tilateos on naturalistiseen illuusioon perustuva valoilla ja pienoismalleilla pimeään tilaan toteutettava maisema. Haen apurahaa valokuvien printtaamiseen ja pohjustukseen sekä niiden ja piirustusten kehystykseen. Työskentelyyn on jo muu apuraha.

Kuvaan raskaasti muokattuja teollisia maisemia ja keinotekoisia ympäristöjä esim.kaivoksia ja viemäritunneleita romanttisesti kuin luontoa, vastakohtana kaunistellulle luontokäsitykselle ja ympäristökriisin arkiselle vähättelylle. Karttamaisilla piirustuksilla täydennän kuvaa kohteiden kulttuurisesta ja poliittisesta kerroksellisuudesta ja niihin liittyvistä taloudellisista ja ekologisista kytkennöistä. Pyrkimys on esittää elämyksellisesti asioita joita ei ole tapana maisemassa nähdä.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Koreografian ja tanssitaiteen maisteri Milla Koistinen ja työryhmä52.800 €One Next To Me -teoksen valmistaminen ja esitykset

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke

“People are mostly layers of violence and tenderness wrapped like bulbs, and it is difficult to say what makes them onions or hyacinths.”
- Eudora Welty

One Next To Me käsittelee hellyyden ja väkivallan välistä suhdetta, niiden fyysistä ilmentymistä ihmiskehossa ja sitä kuinka ne välittyvät ihmiskehosta toiseen erilaisissa tilanteissa. Teos pohtii valintaa kahden vastakkaisen tilan välillä ja mikä ohjaa meitä tekemään näitä valintoja. Keskiössä ovat kehon reaktiot; kuinka hellyys ilmenee liikkeissä, mitä kehossa tapahtuu sen kohdatessa väkivaltaa? Teos tutkii fyysisen käytöksen leviämistä ihmisjoukoissa, kuinka tarttuvaa ihmisten käytös ja fyysinen olemisen tapa voi olla, ja mitä meissä tapahtuu fyysisellä tasolla, kun olemme vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Hellyyttä tai väkivaltaa käsitellään teoksessa fyysisyyden kautta ja molemmille määreille on rajattu tarkat liikkeelliset laadut, joita hyödyntäen esiintyjät voivat liikkua joko yksilöinä tai ryhmänä. Esiintyjät voivat vaihdella kahden laadun välillä lopulta hyvin nopeasti. He työskentelevät puhtaasti fyysisten tehtävien kautta eivätkä lisää olemiseensa teatraalisuutta tai tunnelatausta. Teoksen tunnelataus syntyy liikelaatujen, musiikin ja tilallisten ratkaisujen yhtälöstä.

Teos on rakennettu neljän tanssijan ydinryhmälle ja viidelle vaihtuvalle ammattilaisesiintyjälle sekä ryhmälle paikallisia ei-ammattilaisia. Teos toteutetaan yhteistyössä 415 –kollektiivin (Salzburg) sekä Tanssiteatteri Minimin kanssa.

Teos pureutuu polarisoitumiseen ja tutkii sitä fyysisyyden kautta. Konseptia on ollut haastavaa kehittää, koska sen aihepiiri synnyttää ristiriitaisia, ahdistaviakin ajatuksia, mutta uskon teoksen olevan ainutlaatuinen kokemus niin tekijöille kuin katsojille. Luotan taiteen kykyyn muokata ajatteluamme ja synnyttää toivoa, etenkin silloin kun se osallistaa ihmisiä jo prosessin aikana ja kokoaa yhteen ryhmiä, jotka eivät muutoin kohtaisi.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Elton Petri, Fanny Didelot, Ladislav Zajac, Milla Koistinen, Nathalie Baert, Paul Valikoski, Yussuf Mufutau
Muut työryhmän jäsenet: Angel Duran , Anna Barbara Bonatto, Beno Novak, Jana Lüthje, Laureline Mejean, María Casares González

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Teatteritaiteen maisteri Emilia Kokko 12.000 €Vino näyttämä: Ei-mityys. Esitysten sarja mahdottomista asioista, joita on miltei mahdotonta ajatella

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Teos toteutuu ensi-iltojen sarjana. Näin Vino näyttämä: Ei-mityys jatkaa vuoden 2017 teostani Näyttely – Exhibition – Vino potretti, joka niin ikään toteutuu paraikaa ensi-iltojen sarjana. Kummassakin teoksessa on keskeisenä ajatuksena toistamisen poistaminen esitysajattelusta. Kokemukseni mukaan ainutkertainen, vain kerran esitetty ensi-ilta vailla esityskautta lataa teoksen täyteen haurautta, intensiivisyyttä, tarkentumattomia merkityksiä, merkittävyyden tuntua, melankoliaa ja kaipuuta jotain katoavaa kohtaan. Ajattelen, että muodoltaan hyvin väliaikainen ja luonteeltaan katoava taideteos yllättäen muuttaa maailmaa, tekee kokemuksista ja tietämisestä huokoista, avaa mahdollisia reittejä jonkin vielä tuntemattoman suuntaan, joka tuntematon voi jäädä myös tuntemattomaksi. Tuntemattoman ja mahdottoman ehdottaminen tuntuu tärkeältä. Ehdottaminen aukaisee tilaa itsestäänselvyyksien keskelle.

Miten ehdottaa ei-mitään, miten ehdottaa ei-tietämistä? Ehdottamisen hetkellä huomaa, että jää aina vääjäämättä ei-tietämiseen tilaan. Ei-tietämisen olemassaolo on miltei ehto muulle tietämiselle. Jos ajattelee yhden sekunnin ajan ei-mityyttä, saattaa aueta laaja tila, joka poistuu heti, mutta muuttaa kaiken.

Ajattelen, että väliaikaiset utooppiset tilat voivat huojuttaa normittunutta vakaata maailmaa ja luoda tilaa hauraalle, syrjässä olevalle, mitättömänoloiselle ja epämääräiselle, vielä tarkentumattomalle, ehkä jaetulle, ehkä paremmalle, jo tulossa olevalle, maailmalle.

Esitysteosten sarja tarkastelee ei-tietämistä ja ei-mitään itsenäisinä sinällään olemassaolevina asioina. Olemassaolevina ja katoavina ei-mityyksinä. Ajattelen, että ei-tietämistä ei tarvitse kesyttää tietämisen piiriin, vaan se voi olla olemassa jossain kauempana, sellaisenaan. Tutkin teoksessa mahdottomia asioita. Onko mahdollista vierailla mahdottomissa tiloissa ja avaruuksissa näyttämötaiteellisen poetiikan kehyksessä? Ehdotan, että maailma voi muuttua, kun ajattelee edes hetken ei-mitään.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kolmas Tila - Tredje Rummet ry/rf 14.400 €Näyttämöteos Legenda pienestä luusta

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ

Legenda pienestä luusta -näyttämöteos käsittelee ihmislajin historiaa, ihmisen arvoa ja suhdettamme ei-inhimilliseen eri näkökulmista historiallisessa kontekstissa ja nykyisyydessä.

Esityksen kokonaiskompositio luodaan taiteellisen tutkimusprosessin tuloksena neljässä eri vaiheessa. Kaikissa työvaiheissa mukana on eri tieteen aloja edustavia tutkijoita. Teoksessa rinnastuvat myytin, tieteellisen tutkimuksen ja poliittisen filosofian näkökulmat.
Dramaturginen alkusolu ja teoksen temaattinen lähtökohta on vanha juutalainen ja arabialainen uskomus tai legenda, josta käytetään nimeä ”luz” tai ”ajbu adh-dhanab”. Sen mukaan on olemassa selkärangan pieni luu, joka kätkee ihmisen itseyden ytimen kuin koodina tai arvoituksena. Legendan mukaan tästä pienestä luusta käsin ihmisen voisi luoda uudestaan, koska se on tuhoutumaton.

Teos rakentuu toisen lajin, lintujen, kertomuksena ihmisestä ja ihmislajista. Linnut dokumentoivat tapahtumia ja lentävät ajan ja ihmisen historian läpi. Ne pysähtyvät eri paikkoihin eri aikoina, menneisyydessä ja nykyisyydessä. Ne kohtaavat yksittäisten ihmisten kertomuksia eri ajoissa ja paikoissa. Lintuja ei nähdä symboleina vaan nimenomaan toisena lajina, kysymys on kohtaamisista toisten lajien kanssa ja ihmisen paikasta elämän kokonaisuudessa. Rooleja ei ole sidottu yhteen esittäjään, vaan esitystapa voi olla kollektiivinen, yksilö voi olla moniääninen ja sisältää eri sukupuolia.

Seppo Parkkinen luo teoksen käsikirjoituksen suhteessa siihen uuteen tietoon, jota aihepiiristä juuri nyt tulee esiin. Näyttämöllisen työskentelyn pohja rakentuu työpajoissa ennen lopullista harjoitusjaksoa. Kaikissa työvaiheissa on mukana eri tieteen alojen tutkijoita. Työtapa on tutkimuksellinen ja dialoginen. Kaksi ohjaajaa ja äänisuunnittelija työstävät tekstin osia sekä itsenäisesti että yhteistyönä. Tavoitteena on luoda uudenlaista, omalakista ja moniäänistä näyttämökieltä.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Airaksinen Susanna, Eero Erkamo, Ville Aalto

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Taiteen kandidaatti Juuso Koponen ja työryhmä16.800 €Uusi Suomen kartasto

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ

Vuonna 1899 julkaistu Suomen kartasto oli maailman ensimmäinen kansalliskartasto ja Suomen itsenäistymiskehityksen merkkipaalu. Se esitti maan ja sen kansan aivan uudessa valossa: Suomen itsenäisenä maantieteellisenä kokonaisuutena, irrallaan Venäjästä ja suomalaiset kansakuntana. Kartastosta on laadittu viisi uudistettua laitosta, joista tuorein vuonna 1999.

Kansalliskartaston täyttäessä 120 vuotta haluamme näyttää Suomen uudessa valossa. Väestö, talous ja kulttuuri ovat muuttuneet itsenäisyyden vuosina valtavasti. Suomalaiset tutkijat, viranomaiset, yritykset ja tavalliset kansalaiset ovat keränneet runsaasti nykypäivän Suomea kuvaavaa kiinnostavaa tietoa, mutta aineisto on hajallaan tietokannoissa, taulukoissa ja tutkimusraporteissa. Vanhan kartaston antama kuva maastamme on pahasti ajastaan jäljessä.

Laadimme eri tiedontuottajien avointa dataa laajasti hyödyntävän n. 40 kartasta, kartogrammista ja verkostosta koostuvan interaktiivisen kartaston, joka esittelee 2010-luvun Suomea monien erilaisten ja yllättävien teemojen kautta. Missä sijaitsee Suomen taloudellinen keskipiste? Miten julkinen liikenne palvelee maan eri osia? Mitkä kunnat ovat riippuvaisimpia valtion työpaikoista? Miltä näyttää saamelaisten Suomi?

Kartasto julkaistaan verkossa kolmella kielellä (suomi, ruotsi ja englanti) kenen hyvänsä vapaasti käytettäväksi ja jatkojalostettavaksi (Creative Commons -lisenssi). Tutkimme myös mahdollisuutta painetun version toteuttamiseen.

Hanke yhdistää uudenlaisilla tavoilla tieteellisen tutkimuksen tuloksia ja dataa, muotoilua sekä kartografiaa. Se haastaa lukijan näkemään yhteisen kotimaamme uudessa valossa ja kyseenalaistamaan totutut käsitykset ja rakenteet.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Jonatan Hildén, Juuso Koponen
Muut työryhmän jäsenet: – –

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

TaM Aapo Korkeaoja ja työryhmä (Käsitekesä)62.500 €Käsitekesä/Ikipuutarha

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | 4-vuotinen hanke

Korkeaojan kylään, Satakuntaan rakentuva Käsitekesä 2018 -näyttely tutkii ja esittelee älykkään luonnon mekanismeja ja symbioottista suhdetta asumiseen ja yhteiskuntaamme loputtoman ja lopullisen, koskemattoman ja jatkuvasti kehittyvän kautta.

Muutaman kymmenen kilometrin päässä Porissa järjestetään kesällä 2018 Asuntomessut, jotka esittelevät omistajakeskeisen kaupunkiasumisen teknologia- ja designorientoitunutta kehitystä sekä SuomiAreena-tapahtuma, joka kokoaa maamme päätöksentekijät rupattelemaan viikoksi mediapaisteeseen.

Käsitekesän eri teokset ja konseptitalot sijoittuvat osaksi permakulttuuriseen 500-vuotissuunnitelmaan perustettavaa metsäpuutarhaa. Metsäpuutarha on esteettinen, asuttava, syötävä ja luonnon sykleihin perustuva, näyttely- ja elinympäristö. Metsäpuutarhan villi kauneus, omavaraisuus ja kyky sitoa hiiltä tekevät siitä erityislaatuisen.

Toisin kuin politiikassa tai nykyrakentamisessa, luonnon ja taiteen prosessit ovat hitaita, asymmetrisia, mutta silti vahvoja ja esteettisiä. Kulttuurisesti haastavat sisällöt keskellä luontoa autioituvaksi tuomitulla maaseudulla ovat rakentavassa ristiriidassa urbaanin, humanistissentrisen maailmankäsityksen kanssa. Tätä ristiriitaa Käsitekesä hyödyntää nostattaakseen keskustelua ja kokemuksia.

Käsitekesän Asuntokupla-teos keskustelee lähietäisyydeltä SuomiAreenan ja Asuntomessujen aiheista ilman poliittisen lobbauksen taakkaa.
Jokainen teko voi olla ekologinen investointi, ei pelkästään kompensaatio.

Ikimetsäpuutarhaan sijoittuva Käsitekesä-näyttely haastaa lähellä järjestettävän SuomiAreenan ja Asuntomessujen arvot, teemat ja käytännöt suoraan dialogiin.

Nykyaikakäsityksen rajoja koetteleva ikimetsäpuutarha, konseptitalot ja installaatiot yhdistyvät näyttelyksi, jonka Kokemäenjoelle Suomi-Areenan ajaksi uiva Asuntokupla-konseptitalo toimii taiteilijalähtöisen, kulttuurikriittisen keskustelun areenana.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Aapo Korkeaoja, Esa Aro-Heinilä, Hanna Välitalo, Henri Ijäs, Henri Lokki, Josefina Björk The non existent center, Juha Mehtäläinen, Jussi matilainen, Lauri Kontula, maria joão alcobia Lac Laboratório de Actividades Criativas, Maria Teeri, Mikko Ängeslevä
Muut työryhmän jäsenet: Janne Nabb, Karoliina Korvuo

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

YTT Anne Koski ja työryhmä20.000 €Susinarttujen housuissa: 1918 Naisvankien laulut elävät. Naiskuoron liikkuva kuoroesitys ja konserttikiertue syksyllä 2018

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Naiskuorohanke perustuu Suomen sisällissodassa vangiksi jääneiden naisten kirjoittamiin runoihin ja lauluihin, joita ei ole ennen julkaistu. Hanke yhdistää tutkimustyön tuloksena löytyneet autenttiset tekstit kahden muusikon säveltämään uuteen musiikkiin ja koreografin naiskuoron kanssa toteuttamaan liikekieleen.

Hankkeen ja konserttikiertueen nimi tulee tuon ajan vihapuheen sävyttämästä keskustelusta, jossa naiskaartilaisten seksuaalista siveyttä epäiltiin ja heistä keksittiin pilkkanimiä, kuten ”susinarttu” ja ”housukaartilaiset”.

Löytyneiden laulujen sanoissa tai runoissa puhutaan naisista ja tytöistä tai tekstin taustatiedoissa kerrotaan sepittäjäksi nainen. Teksteissä näkyy naisten yhteiskunnallisen heräämisen koko kaari itsenäisenä toimijana nähdyksi tulemisen riemusta uhman kautta katkeraan tappioon, aina läheisten halveksunnan kohteeksi joutumiseen saakka.

Säveltäjät luovat teksteihin uutta tämän päivän yleisöjä puhuttelevaa musiikkia. Tunnin mittainen konsertti koostuu noin 10 laulusta. Naiskuoron liikkuva kuoroteos on häpeämätön ja vapauttava esitys, jonka perimmäinen viesti on naisten ja tyttöjen oikeus aktiiviseen kansalaisuuteen ilman vihaa ja väkivaltaa. Toteutuspaikkansa Tampereen lisäksi konserttikiertue vierailee paikkakunnilla, joissa naisten yhteiskunnallinen aktiivisuus ja mobilisoituminen olivat sata vuotta sitten vilkkainta eli Helsingissä, Kotkassa, Lahdessa, Turussa ja Valkeakoskella.

Hankkeessa syntyy uudenlaista naiskuoromusiikkia ja liikkuva kuoroteos rikkoo perinteisiä naiskuorojen esiintymistapoja. Säveltäjien ja koreografin työn kohteena ovat 1918 naisvankien ennen julkaisemattomat tekstit. Naistaitelijoiden ja naiskuoron toteuttama hanke nostaa esiin naiset ja tytöt toimijoina sata vuotta sitten ja omana aikanamme. Häpeämättömän ja vapauttavan esityksen perimmäinen sanoma on naisten ja tyttöjen oikeus aktiiviseen kansalaisuuteen ilman vihaa ja väkivaltaa.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Anne Koski, Petra Poutanen-Hurme, Päivi Järvinen
Muut työryhmän jäsenet: Tellu Turkka

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Elokuvaohjaaja Anu Kuivalainen 67.200 €Usean dokumenttielokuvan käsikirjoitus ja toteutus

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke

Kolme dokumenttielokuvaa – Rakkauselokuva, Avaruuselokuva ja Naapuriäidit – ovat kaikki kiinni tiukasti juuri tässä ajassa, ihmisenä olemisen syvissä kysymyksissä. Teoksia kuvastaa kerroksellisuus, ne ovat kuin laajenevia kehiä; käsittelevät Ihmisen seksuaalisuutta (sisäistä ja kahden välistä), avaruutta (ihmiskunnan ja maailmankaikkeuden välistä) ja yhteisöjä (monen ihmisen välisiä).

Rakkauselokuva tutkii neljän pariskunnan kautta 75–90 vuotiaiden rakkauselämää. Elokuvassa on kyse ihmisarvosta aikana, jona vanhuutta ei juuri yhteiskunnassamme kunnioiteta. Elokuva tutkii tabua, ajankohtaista kysymystä vanhusten seksuaalisuudesta.

Avaruuselokuva on merkityksellinen aikana, jolloin tietämättömyydestä on tehty hyve ja tiedettä epäillään. Tutkin ihmisen kaipuuta ymmärtää maailmankaikkeutta, itse tutkijuus on kantava teema. Käsittelen tähtitiedettä, ilmakehää kauempana olevaa avaruutta, eksoplaneettoja, Marsin asuttamista. Elokuvaan dokumentoituu tieteen tuloksia, mutta varsinaisesti se kysyy, mitä on tutkijuus, mihin uteliaisuus ihmistä vie.

Naapuriäideissä ryhmä maahanmuuttajanaisia auttaa vasta maahantulleita pakolaisnaisia sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Afganistanista ja Irakista tulleet nuoret äidit ovat ymmällään, kun yhteiskuntamme ilmiöille ei ole edes sanaa omalla kielellä. Siinä tilanteessa ei pelkkä tulkki voi auttaa. Elokuva sivuaa kotoutumisen ohessa mm. kunniamurhan uhkaa ja irakilaisten pakkopalautuksia.

Kaikki kolme projektia ovat aiemmin suomalaisessa dokumenttielokuvassa käsittelemättömiä aiheita: ikä-ihmisten seksuaalisuus, tähtitiede ja toisiaan sopeutumaan auttavat maahanmuuttajat.
Projekteja yhdistää temaattisesti rajojen ylittäminen ja matkan teko. "Pisin matka on matka ihmisen sisäiseen maailmaan" – Dag Hammarskjöld.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kirjailija Juha Kulmala 67.200 €Runoteosten valmistaminen 2018–2019 ja esitysten koostaminen muusikoiden kanssa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke

Kirjoitan 6. runokokoelmaani. Tekstit tulevat olemaan vahvasti ajassa kiinni, mutta samalla kaivautuvat pelkkää havainnointia syvemmälle, tapahtumien kokemisen historiallisiin ja psykologisiin yhteyksiin ja eri näkökulmista erilaisiin yksilöllisiin tulkintoihin. Tarkoituksena ei ole pelkkä hajanaisuuden esittely, vaan jonkin yhteyden löytäminen kaiken hälyn ja ärsykkeiden runsauden alta.

Materiaalin eri tyyliset osat myös käyvät jatkuvaa dialogia keskenään, mikä vertautuu yhteiskunnan sisäiseen keskusteluun. Materiaalin lopullinen määrä ratkaisee osaksi sen, miten erilaiset osaset tulevat esiintymään rinnakkain, peräkkäin tai toisiinsa limitettyinä.

Tämän kirjoitustyön ensisijaisena päämääränä on ainakin yksi kirjamuodossa julkaistava runoteos, ja jos materiaalin runsaus mahdollistaa lisäksi muuta julkaisua, esim. vihkomuodossa (vrt. Poesian Poesiavihkot), digitaalisesti tms., nämäkin julkaisukanavat ovat mahdollisia.

Lisäksi kokoan uusista runoista (täydennettyinä joillakin jo julkaistuilla) esityskokonaisuutta/esityskokonaisuuksia yhdessä muusikoiden kanssa. Mukana ovat basisti/kitaristi Otso Helasvuo ja kosketinsoittaja/multi-instrumentalisti Pekka Tolonen, joiden kanssa olen jo useasti aiemmin esiintynyt mm. Runoviikolla ja Runokuussa 2017. Esitysten musiikki on osin improvisoitua, mutta ennalta suunnitellun puitteissa. Esitysten kehittelylle ja muodon löytämiselle ovat aivan olennaisia yleisön edessä tehdyt keikat.

Poikkeuksellista on spontaanin runoilmaisun yhdistyminen ja limittäytyminen työstettyihin elementteihin niin, että lopputulos muistuttaa sekä graafisesti että näkökulmiensa puolesta enemmän moniäänistä kuoroteosta kuin perinteistä polveilevaa monologia.
Rohkeasti uutta on runoilijan itse esittämien runojen tasavertainen yhdistäminen improvisaatiopohjaiseen, osin sävellettyyn musiikkiin esityksissä, jotka eivät ole tehdyt kummankaan ehdoilla, eivät "lauluiksi" eivätkä "säestetyksi" runoksi.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kulttuuri- ja teatteriyhdistys Kaksikko ry (Teatteri 2.0) 200.000 €Suomalaisen näytelmäkirjallisuuden kehittämishanke 2016–2021 (vuodet 2018–2019)

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke

Hankkeen lähtökohtana on suomalaisen näytelmäkirjallisuuden laadun ja tulevaisuuden turvaaminen. Perkaamme esiin suomalaisen näytelmän huiput ja tunnistamme tulevaisuuden lahjakkuudet. Etsimme suomalaisen näytelmän erityisiä vahvuuksia, kehitämme niitä eteenpäin ja teemme tämän erityisyyden näkyväksi. Tavoitteena on lisätä näytelmäkirjailijoiden työn arvostusta ja tehdä suomalaisesta näytelmäkirjallisuudesta kansallinen ja kansainvälinen ilmiö tukemalla lisäresurssein kirjoittajien työskentelyä, taiteellista kehittymistä ja verkottumista sekä kehittämällä uusia näytelmiä tuottavien teattereiden rakenteita ja osaamista.

Toiminnan nimi on Uuden näytelmän ohjelma UNO ja sen rakenne on kolmiosainen: 1) Ammattikirjoittajien työtä tukevat ohjelmat Residenssi (ansioituneille) ja Hautomo (lupaaville), 2) ammattiteatterit ja muut alan toimijat kokoava Verkosto sekä 3) yleisölle suunnatun toiminnan kokoava Näyttämö. Hankkeessa kirjailijoiden työskentelyä tuetaan mm. rahallisesti, dramaturgien avulla ja räätälöidyillä tukipalveluilla. Verkostossa kehitetään kirjailijoiden ja ammattiteattereiden välistä dialogia, teattereiden välistä yhteistyötä, tuotantorakenteita ja tekijöiden ammattitaitoa vastaamaan uusien näytelmätekstien asettamiin haasteisiin. Näyttämölle mm. valmistetaan vuosittain hankkeen oma tuotanto, jonka avulla tehdään uutta näytelmää tunnetuksi yleisölle. Lisäksi järjestetään uuteen näytelmään liittyviä tapaamisia, tapahtumia ja koulutuksia ympäri Suomen.


Nostamme esiin suomalaisen näytelmäkirjallisuuden laatuun, ammattikirjailijoiden huonoihin työolosuhteisiin ja uuden näytelmän asemaan teattereissa liittyvät kysymykset. Kevyellä rakenteella toteutettava, laajaan yhteistyöhön nojaava ja siten vaikutuksiltaan kokoaan mittavampi hanke tarjoaa konkreettisia ratkaisuja korkeatasoisen suomalaisen näytelmäkirjallisuuden tulevaisuuden turvaamiseksi kehittämällä tekijöiden ja toimijoiden välistä dialogia ja yhteistyötä Suomessa ja kansainvälisesti.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: NN Residenssi-dramaturgi 1 2018, NN Residenssi-dramaturgi 1 2019, NN Residenssi-dramaturgi 2 2018, NN Residenssi-dramaturgi 2 2019, NN Residenssi-dramaturgi 3 2018, NN Residenssi-dramaturgi 3 2019, NN Residenssi-näytelmäkirjailija 1 2019, NN Residenssi-näytelmäkirjailija 2 2019, NN Residenssi-näytelmäkirjailija 3 2019 , Okko Leo, Sofia Aminoff, Veikko Nuutinen

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Teatteritaiteen maisteri Anna Kuusamo ja työryhmä (Bravo Toga)7.200 €The Doggy Style Project -esitys

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

The Doggy Style Project käsittelee seksuaalisen häpeällistämisen rakenteita. Teos tuo esiin absurdeja vallankäyttötilanteita eri yhteiskuntakerrostumista, lähihistoriasta ja tästä ajasta. Se pureutuu huorakuvaan ja horostigmaan analyyttisellä ja ilottelevalla otteella ja pohtii koreografian ja esitysdramaturgian avulla subjektin ja objektin välistä liukumatilaa. Esityksessä tarkastellaan sosiaalisten luokkien seksikkyysrepresentaatioita ja suhdetta seksikkään ja seksuaalisen välillä pohjoismaisessa kontekstissa.

Humoristinen ja analyyttinen esitys tutusta ja piilotetusta 'slut-shaming'-ilmiöstä maustettuna Saturday night Fever -kuorrutteella, keskiaikaisella estetiikalla ja kansantanssilla, ryömivällä Paris Hiltonilla, narttukoira-allegorioilla ja koreografisella tutkimuksella Doggystyle- seksiasennosta.

Lämmöllä, pohdinnalla ja mauttomuutta vaalivilla taiteellisen työskentelyn praktiikoilla tahtoo Bravo Toga tarjota yleisölle woimaantumishetken hedelmä-asujen, kummallisten repliikki-lainausten ja keskiaikahöystetyn trancemusiikin parissa.

Esityksessämme yleisö saa itse valita paikkansa, kakkutarjoilua sekä palata esityksen loputtua saliin vapaavalintaiseen alastondiskoon.
Tarkoituksenamme on paljastaa implisiittejä ja vaikuttaa pohjoismaiseen naiskuvaan.

Opiskelemme ilmiötä slut-shaming historiallisesta perspektiivistä ja feministisen tutkimuksen kautta kiinnittäen huomiota sen tämän päivän ilmenemismuotoihin.
Olemme yhteydessä Suomen, Ruotsin ja Tanskan organisaatioihin:
Flick-Forsk! (nordisk), Dannerhuset (DK), Fatta! (SE), Foreningen Mænd (DK), Hkin yliopiston sukupuolentutkimuksen laitos (FI).

Seksuaalinen häpeällistäminen vallankäyttönä ilmenee politiikasta peruskouluun, oikeusistuimissa, elokuvissa, arkipuheessa ja työpaikoilla.
Myös sisäistetty syyllistys saa tuomitsemaan. Haluamme venyttää kiristäviä konventioita ja murtaa myyttejä.
Tuomme esiin tapauksia, joissa shaming on otettu aseeksi Nobel-palkintojaossa, poliittisissa päätöksissä, häirinnässä ala-asteelta työpaikoille, vihapostissa ja vitsailussa. Toivomme että esitys auttaa tunnistamaan – ja puuttumaan – (jo vanhaan) ilmiöön.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Anna Kuusamo, Lena Bondeson, Sara Ribbenstedt
Muut työryhmän jäsenet: Bernt Sannerud, Linn Strååt, Olivia Schröder, Sara Bergsmark , Simon Ahlgren

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kauppatieteiden tohtori Maarit Laihonen ja työryhmä (Interfaces for Empathy)35.000 €Regenerative notes – Reflecting and developing empathetic practices in post-fossil world

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | Ponnistusraha

Hankkeessa tutkitaan empatian merkityksiä ja siitä ammennettavia metodeja kollektiivisen toiminnan ja kollektiivisen älyn viitekehyksissä. Tavoitteenamme on pitkällä aikavälillä kehittää työkaluja empatian hyödyntämiseen luovassa aktivismissa sekä jokapäiväisessä toiminnassa. Tutkimillamme menetelmillä pyrimme muodostamaan niistä suurempien ryhmien (yhteisöjen) käyttöön empatian merkityksen ymmärrykseen perustuvia yhteisöllisiä toimintamuotoja. Nykyinen empatiatutkimus keskittyy erittelemään empatian käsitettä ja empatiaan liittyvät taiteelliset projektit korostavat pienten ryhmien keskeisiksi jääviä reflektoivia työmuotoja. Tavoitteenamme on rakentaa tämän sekä jo itse tekemämme taiteellisen ja tieteellisen työn perustalle jatkuvuutta empatian huomioimiseen postfossiilisen maailman haasteista huolestuneille.


Empatia on noussut lukuisiin keskusteluihin ympäristö- ja sosiaalisten kysymysten noussessa yhteisöjen keskeisiksi haasteiksi. Aihetta on tähän mennessä käsitelty pääasiassa määrittelemällä sitä sekä tarkastelemalla sen olemassolevia muotoja. Tässä projektissa haluamme toiminnallistaa empatian työkaluksi poliittisessa toiminnassa ja yhteisöjen arkipäivässä.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Maarit Laihonen, Mari Keski-Korsu, Petri Ruikka

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Teatteritaiteen maisteri Julia Lappalainen ja työryhmä30.000 €Teoksen Turkka kuolee (työnimi) käsikirjoittaminen ja teoksen harjoitteleminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Turkka kuolee (työnimi) on Haarlan ja Lappalaisen yhteiskäsikirjoitus, joka tutkii ohjaaja ja opettaja Jouko Turkan jättämää perintöä suomalaiselle teatterille. Esitys purkaa yhä teatterissa ja teatterikoulutuksessa vaikuttavaa Turkka-tabua ja irtautuu sen väkivallan lävistämästä perinnöstä.

Esitys on ruumiinavaus Turkka-ilmiölle, jonka rakentuminen mukailee muita kansallisiin tarpeisiin leivottuja neromyyttejä. Sadistisesta pedagogiikastaan huolimatta Turkan hulluus ei ollut häpeällistä tai ”sairasta” vaan pikemminkin potentiaali poikkeukselliselle näkijyydelle. Samalla kun Turkka pakotti näyttelijän luopumaan minästään ja luovuttavan ruumiinsa ohjaajan määrittelemälle totuudelle ihmisyydestä ja sukupuolesta, Turkka loi aitiopaikalla representaatiota suomalaisuudesta, ihmisyydestä ja sukupuolesta.

Esitys tutkii häpeän ja kunnian teemaa myytin rakentumisessa: Vaikka Turkka halusi teoksillaan rangaista Suomen kansaa räjäyttämällä sen alitajuntaan haudatun saastan kansan kasvoille, häpeärangaistusta ei palautettu Turkalle. Ei ainakaan teatterissa, jossa Turkka palkittiin saavutuksistaan kunniatohtorin arvonimellä. Kuka lopulta maksaa Turkan tekojen hinnan? Ja kenen ruumiissa se tapahtuu?

Työskentely jakautuu kahteen vaiheeseen: aiheen tutkimiseen ja materiaalin keräämiseen sekä harjoitusjaksoon. Lopullinen käsikirjoitus valmistuu harjoituksissa ja yhdistää dokumentaarista ja fiktiivistä materiaalia. Esitys on takaisinvaltaus omalle ruumiille ja sukupuolelle.


Teos horjuttaa Jouko Turkan ympärillä vallitsevaa keskustelukulttuuria ja yrittää vapauttaa teatterin sadistisesta suhteesta tekijään ja yleisöön. Se merkityksellistää häpäistyjä kokemuksia, puhuu siitä, mistä ei ole puhuttu. Se yrittää lähestyä naisvihaa ja häpäisyä vihaamatta itseä tai sen aiheuttajaa. Teos hoivaa ja kääntyy tarvittaessa aiheesta poispäin, luoden keinoja joilla käsitellä väkivaltaa teatterissa toistamatta väkivaltaisia tekoja.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Julia Lappalainen, NN Tilasuunnittelija, Ruusu Haarla

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Vapaa kirjailija, psykologi ja tutkija Anne-Maria Latikka 28.800 €Esseeteoksen kirjoittaminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Olen vuosia kärsinyt pakkomielteestä käydä kuolleitten kirjailijoitten haudoilla. Osansa ovat saaneet niin Joyce lumihuippuisten Alppien katveessa Zürichissä, Brecht Berliinissä keskellä suurkaupungin huminaa ja Brodsky laguunien suojissa Venetsiassa.

Hautamatkojeni kohteeksi on kertynyt joukko modernisteja, koska – he ovat kuolleet. He ovat myös kirjoittaneet kuolemasta – ja siten elämästä. Sanonnan mukaan elämän arvo mitataan vasta kuollessa. Kuolema merkitsee ”kielen draamaa sinänsä”, Brodsky puolestaan toteaa. Sen edessä kieli itsessään joutuu testaukseen, ja sen keinot päihittää kuolema punnitaan. Siksi kuolemasta kirjoittaminen on aina elämän puolelle asettumista.
Miten kirjailijat, joiden haudoilla pysähtelen, ovat onnistuneet tässä, ehkä tärkeimmässä tehtävässään? Miten heidän sanansa ovat kestäneet aikaa, ja mitä heillä on tarjottavana eläville ja nykyajalle, jonka kohtaan matkatessani ympäri Eurooppaa?

Teoksen painopiste on vierailuissa haudoilla ja tuntemuksissa, joita ne herättävät. Suhteutan käyntejä myös kirjailijoitten tuotantoon, ajatuksiin kuolemasta ja taiteellisesta ilmaisesta yleensä. Tyylilajina on kaunokirjallinen matkaessee yhdistyneenä autofiktioon, ja tapahtumat välittyvät minäkertojan kautta. Samaa tyyliä olen käyttänyt Parnasson kilpailun voittaneessa esseessäni, joka kuvasi vierailua Joycen haudalla. Ennakko-oletuksesta poiketen aihe ei jättänyt sen jälkeen rauhaan, ja essee on tulevan teokseni perustana.


Matkaesseeteokseni on rohkea avaus taiteen, kuoleman ja elämän suhteesta. Se on sekä aiheeltaan että tyyliltään Suomessa uutta. Se käsittelee epäsuosittua aihetta – kuolemaa – ja on vakava, intellektuaalinen ja epäkaupallinen. Näin se pyrkii olemaan kunnianosoitus unohdetulle esseistiikalle ja sen suurnimille, joiden haudoilla käyn kumartamassa ympäri Eurooppaa.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Teatteri-ilmaisun ohjaaja AMK, Taiteen kandidaatti Johanna Tuulia Latvala ja työryhmä (Team Pyöreä pöytä)16.800 €Rauhanneuvottelija -nykynukketeatteriesitys

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan

Rauhanneuvottelija on tragikoominen nykynukketeatteriesitys siitä, miten konflikteja ratkaistaan. Teoksen taustaksi on haastateltu suomalaisia rauhanvälityksen asiantuntijoita, mm. Pekka Haavistoa. Näytelmä kantaesitetään turkulaisessa
TEHDAS Teatterissa 2.3.2018.

Teoksen työryhmässä on joukko turkulaisia nukketteatteriammattilaisia, jotka kuuluvat näyttämötaiteen valtionpalkinnolla 2016 palkittuun Aura of Puppetsiin.

Rauhanneuvottelija on räjähdysherkkä kollaasi myrskyn silmässä sijaitsevasta neuvottelupöydästä, pöytään haudatuista uhreista, sodan osapuolista ja puolueettomasta neuvottelijasta valtavien, monimutkaisten haasteiden äärellä. Esityksen polttopisteessä ovat kysymykset: Miten sota lopetetaan? Miten äärimmäisten julmuuksien jälkeen jatketaan elämää?

Teos tuo näyttämölle sen, millaisia rooleja, strategioita ja psykologisia keinoja rauhanneuvottelija käyttää selvitäkseen lähes sietämättömistä tilanteista. Teos hyödyntää dokumenttiteatterin ja nukketeatterin keinoja. Todellisiin tapahtumiin viittaavan kerronnan rinnalla kulkee surrealistinen ulottuvuus, jossa rauhankyyhkyä tarjotaan diplomaatti-illallisten pääruokalajina.

Kärjistämisen, tunnepuheen ja nopeiden reaktioiden aikana on rohkeaa luottaa dialogiin, diplomatiaan ja lähes sietämättömän hitaisiin askeleisiin. Pekka Haavisto on sanonut, että rauha on aina pettymys. Myös Rauhanneuvottelija-teos puhuu luopumisen puolesta. Aikamme jatkuvan kasvun ja kasvavien voittojen ihanteet eivät rakenna rauhaa. On välttämätöntä sanoa ääneen se, että maapallomme resurssit ovat rajalliset. Jostakin on luovuttava, myös meidän.


Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Hilla Väyrynen, Jarkko Forsman, Jenny Maria Eveliina Laitila, Johanna Tuulia Latvala, Maiju Karoliina Tainio, Sirpa Järvenpää, Veera Emilia Lehtola
Muut työryhmän jäsenet: Outi Sippola

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteen maisteri Niina Lehtonen Braun 17.000 €Uuden osallistavan taideprojektin ja taidekirjan The stories you make with me (työnimi) -konseptin työstäminen ja testijulkaisuiden toteutus

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Ponnistusraha

Uusi taidekirjaprojektini The stories you make with me pohjautuu keräämiini tarinoihin ihmisten elämästä ja niistä tekemiini maalauksiin ja kollaaseihin

Tavoitteeni on se, että taidenäyttelyssä tai taidekirjaa lukiessaan voisi vertailla oman sukupolvensa kokemuksia, sellaisiakin, joista ei ehkä ääneen puhuttu aikoinaan. Näin yksityisestä tulee kollektiivista.

Esimerkiksi alkoholismi on hyvin yksityinen kokemus, johon liittyy paljon häpeää. Kuitenkin se on tosiasiassa monia yhdistävä tekijä. Etsin taiteessani keinoja jakaa näitä kodin seinien sisällä koettuja kokemuksia. Taiteellinen ilmaisuni tuo ahdistaviinkin teemoihin lämpöä ja huumoria.

Ponnistusapurahalla testaan minua kiinostavia teemoja pilottiprojekteina, joiden joukosta sitten valitsiswn seuraavina vuosina toteutettavan laajan teossarjan ja taidekirjan teeman. Materiaalin keräämisen ja kuvien teon lopputuloksena syntyvä näyttely on kollektiivinen kokemus, johon on kuvattu lukuisten kanssaihmisten tuntoja ja kokemuksia, myös eri sukupolvien ja aikakausien jaettuja totuuksia.

Puolen vuoden työskentelyn aikana teen noin 4–5 erilaista uniikkijulkaisua ja installaatiokokonaisuutta näistä eri teemoista ja laitan ne esille näyttelyissä Saksassa sekä Suomessa. Tämän testivaiheen avulla päätän tulevan laajan ja pitkäkestoisen projektini teeman.

Taideprojektini, joissa ihmiset voivat osallistua teoksen syntyyn, oli kyseessä sitten heidän muistonsa äideistä tai oman elämänsä loppukreditit, antavat osallistujille mahdollisuuden minun kauttani jakaa tietojaan ja muistojaan kollektiivisesti. Näistä kertyy laaja arkisto taidekirjan, näyttelyn ja lukuisten teosten muodossa. Myös tämä, hyvin henkilökohtainen tieto on tärkeää dokumentaatiota elämästä. Teokseni ovat pieniä muistomerkkejä ihmisille, eleitä jotka muistuttavat; kerran olimme täällä.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteen maisteri Meri Linna ja työryhmä (Harrie Liveart)23.000 €Collective Perversion – Proposal for Revaluation. Taiteellisessa tutkimusprojektissa sukelletaan puhtaan juomaveden pulaan WC:n kautta

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Ponnistusraha

Vesi on planeetallamme elämän edellytys. Kiihtyvällä tahdilla sen saatavuus kaikille tarvitseville on kuitenkin yhä kyseenalaisempaa. Huuhdomme ulosteen puhtaalla vedellä samalla kun tiedotetaan vesipulasta. Milloin ja miten olemme valmiita ottamaan vastuuta tästä ristiriidasta? Millaisia muutoksia se vaatii? Kysymysten takana piilee maailma, josta ei juuri puhuta: Ihmisten ulosteet.

Harrie Liveart tähtää monialaiseen ja monivuotiseen tutkimusprosessiin. Seuraavin keinoin luomme mahdollisuuden syventyä aiheeseen ja niiden kautta aktivoida pitkäaikaisia yhteistyöstrategioita:

Vuoden 2018 aikana yhteistyössä Sorbus-gallerian kanssa paneudutaan ihmisten asenteisiin. Luvassa erilaisia keskustelutilaisuuksia, tapahtumia ja teoksia aiheeseen liittyen.

Toukokuussa Harrie Liveart kutsuu taiteilijoita, tutkijoita ja eri alan toimijoita Pohjoismaisen Taidekoulun yhteydessä Kokkolassa järjestettävään seminaariin avaamaan työskentelyään erilaisten jätösten parissa (käsite “jätös” tulkitaan laajasti). Päämääränä on luoda kansainvälistä keskustelua aiheesta ja pohdintaa myös taiteilijan asemasta yhteiskunnan vaikuttajana tai instrumenttina. Teoreettisena tukena on Ruotsissa toimiva Rejmyre Art Lab ja heidän monivuotinen projekti nimeltä Clean it up.

Rejmyre Art Lab on kutsunut meidät residenssikaudelle Ruotsiin. Tutkimme siellä taiteellisesti vermikompostoinnin mahdollisuuksia jätehuollossa elävien perspektiivistä.

Pökäle, torttu, jöötti, kikkare, läjä, skeida, patukka, sonta, paska, kakka... Rakkaalla on monta nimeä, mutta onko sen arvoista paikkaa?

Tiedämme, että tie vallankumoukseen käy paskan kautta. Nostamme ulosteen kompleksisuuden julkiseen keskusteluun ja parannamme koostumusta taiteen avulla. Yhteiskunnan asenteiden ja rakenteiden muuttaminen on niin tiukassa, että pitää ponnistaa todella lujaa, jos haluaa saada tulosta aikaan.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Linna Meri, Saija Kassinen
Muut työryhmän jäsenet: Saija Kassinen

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Live Umbrella ry 32.600 €Kansainvälisen Bangs, Crunches, Shrieks and Whimpers: the Sound of Existential Risk -projekti 2018–19

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke

Australialaiset äänitaiteilijat Madeleine Flynn ja Tim Humphrey ovat kutsuneet Live Umbrellan taiteen ja tieteen väliseen, monitaiteelliseen yhteistyöprojektiin Bangs, Crunches, Shrieks and Whimpers: a program of investigation into the sound of existential risk. Projektin tuotantokumppaneina toimivat australialaiset taiteilijat Madeleine Flynn ja Tim Humphrey, ArtsHouse Melbourne (Melbourne, Australia), Scott Polar Research Institute (Cambridge, Iso-Britannia) ja Live Umbrella (Kuopio, Suomi).
Vuosina 2017–2019 työstettävä Bangs, Crunches, Shrieks and Whimpers saa ensi-iltansa maaliskuussa 2019 Melbournessa, yhteistyössä ArtsHouse Melbournen kanssa.

BCSW-projektin lähtökohtana on eksistentiaalisiin uhkiin – uhkiin, jotka voivat uhata koko ihmiskuntaa – liittyvä filosofinen tutkimus ja sen pohjalta toteutettava teos, joka tutkii ”antroposeenin ääntä”. Antroposeeniksi kutsutaan meneillään olevaa geologista kautta, jota leimaa se, miten ihminen on muuttanut luontoa.
BCSW pohjautuu näihin ihmiskunnan tulevaisuuteen liittyviin skenaarioihin ja se kiinnittää huomiota uuteen filosofiseen ja eettiseen kenttään, jossa eksistentiaalisten uhkien luonne ja laajuus saavuttaa vahvan diskursiivisen aseman. Projektin ensimmäisen residenssijakson jälkeen työryhmä on kiinnostunut luomaan kokonaisvaltaisen esityksellisen, auditiivisen ja visuaalisen kokemuksen, joka herkistää kuuntelulle ja korostaa kokijansa omaa ruumiillisuutta ja esitystilanteen performatiivisuutta.

Tuottavuuteen ja tehokkuuteen keskittyvässä ajassamme on rohkeaa antaa aikaa tutkimukselliselle otteelle taiteellisessa työskentelyssä sekä panostaa sisällölliseen suunnitteluun asiantuntijoiden ja pitkäkestoisen perehtymisen kautta.
Heittäytyminen mannertenväliseen, tieteen ja taiteen väliseen kansainväliseen prosessiin rakenteiden ulkopuolella vaatii uskallusta – mutta myös uskoa työn merkityksellisyyteen.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Johanna Tuukkanen, Maija Eränen, Pekka Mäkinen

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Maaretta Jaukkuri Foundation 51.000 €The Maaretta Jaukkuri Foundation's (MJF) Fellows programme of invited artistic and scientific thinkers to The Place, the foundation’s land and building in Kvalnes, Lofoten, Norway

Academic research and artistic work, or work based on them | 3-year project

Maaretta Jaukkuri is a visionary curator and professor who has, throughout her career, influenced students, theorists, artists and the public. It is in her name, and supported by those whom she has touched, that the Maaretta Jaukkuri Foundation was initiated, as a not-for-profit organisation. The heart of MJFs activities is its’ Fellows programme of invited visitors to The Place, the foundation’s land and building in Kvalnes, Lofoten. MJF will invite at least four Fellows each year, to have The Place at their disposal for up to 2 months each. Through MJFs board and Jaukkuri herself, the foundation has a vast network across various fields within the arts, philosophy, science and other areas of research and thinking.

Planning the Fellows programme ahead each year will give us the possibility to engage with the urgencies of the present moment. Starting from the place of art, we reach out to other disciplines. We will suggest to each fellows a list from our many contacts locally whether art or research institutions, universities, schools, the many cultural, ecological and political initiatives or people with specific knowledge. All these audiences and collaborators, including the ones our Fellows bring with them, create MJFs combined publics, allowing new thoughts and new connections to ripple out, over time. Our building and website host our growing archive, allowing the Fellows access to each others research through the traces each is encouraged but not obliged to leave behind.

MJF's location on an island in Lofoten in the arctic, on the edge of a continental shelf, places the Fellows in a very specific landscape. Like other ends of the world, this place is equally sensitive to changes. It is a place of extreme fragility, where you are implicated with the shifts of the world and the urgent challenges these create. The Place will provide an interval that gives freedom to think, to have a moment of calm independent of commercial or political-institutional influence.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Toimittaja Susani Mahadura ja työryhmä12.000 €Dokumenttielokuva Suomessa asuvasta rodullistetusta transnaisesta

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Ponnistusraha | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan

Teemme dokumenttielokuvan rodullistetusta transnaisesta, joka unelmoi huippumallin urasta.

Päähenkilö on rodullistettu transnainen, jonka suurin unelma on päästä Vogue-lehden kanteen malliksi, mutta mitkä ovat tummaihoisen transnaisen mahdollisuudet menestyä mallimaailmassa?

Päähenkilö kokeili lapsena salaa äidinsä korkokenkiä ja toivoi olevansa tyttö. Hän ei uskaltanut kertoa vanhemmilleen ristiriitaisesta sukupuoli-identiteetistään, sillä tiesi, etteivät vanhemmat hyväksyisi perinteisistä sukupuolinormeista poikkeavaa ajattelua.

Päähenkilö tukahdutti vuosiksi tunteensa, kunnes ei voinut enää paeta todellista identiteettiään. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi muuttaa perheen luota Manchesterista Suomeen ja aloittaa elämä alusta, yksin.

19-vuotias päähenkilö asuu nyt Suomessa. Hän on saanut lähetteen sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle ja toivoo voivansa aloittaa sukupuolenkorjausprosessin. Psykologin vastaanotolla käynnit ja piinaava odottelu ovat raskaita, mutta Kelet on päättäväinen.

Tummaihoisen transnaisen elämä Suomessa ei ole helppoa. Arjessa kohtaa ennakkoluuloja sekä transfobiaa somalialaisen taustan ja transsukupuolisuuden takia. Elämä ilman perhettä ja yhteisöä tuntuu ajoittain yksinäiseltä, mutta huippumallin urasta haaveilu pitää päähenkilön toiveikkaana.

Päähenkilö haluaa nyt jakaa tarinansa, sillä olisi itse kaivannut nuorena roolimallikseen rodullistettua transnaista.


Sukupuolivähemmistöt ovat vaiettu aihe Suomessa asuvien etnisten vähemmistöjen keskuudessa. Me tarvitsemme Suomeen avauksia, joissa käsitellään transsukupuolisuutta rodullistettujen suomalaisten näkökulmasta. Tällaista tarinaa ei olla Suomessa aiemmin kuultu, sillä moni rodullistettu nuori pelkää tulla kaapista ulos. Yhteisön paine voi olla nuoren identiteetin rakentumisen tiellä ja juuri siksi tarvitsemme representaatiota rodullistetuista sukupuolivähemmistöistä rohkaisemaan nuoria.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Susani Mahadura

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Writer, Publisher and Graphic Designer Daniel Malpica and workgroup (Mutanttikieltä team)37.000 €Mutanttikieltä. Nordic experimental and multidisciplinary literature projects and transnational collaborations

Artistic work or work based on it | The project''s themes are related to The changing neighbourness of Finland programme

The project is divided in 2 sections: experimental projects and networking visits:

Satakieliklubi – Vuotalo
4th edition of a multimedia literary event involving professional and emerging 'trans-national language writers (T-NLW)' based in the Nordic region in collaboration with professional musicians and production design: Russia, Finland, China, Guatemala, Iraq, Colombia, Mexico and Romania.

Kontula Electronic
Collaboration with the electronic music festival: Workshop and performance with electronic music given by Malpica.

Literature and space – Das Literaturhaus Lettrétage (Berlin)
A project that will explore the frontiers between literature and performance art. A collaboration with performance artist Diana Soria.

Textile narratives – Third Space Gallery
Artist's book, pieces and exhibition in collaboration Finnish textile artist Iraiida Lukka-de Groot. A textile reinterpretation of Malpica's poetry.

Flunssa Lit – Runokuu
Every year since 2014, Malpica has produce a multimedia lit event inside Runokuu poetry festival as part of Sivuvalo project.

Atlas: Lighting Codex – Kiasma
Atlas will be a multimedia literature event with 'T-NLW' that involve lightning design and electroacoustic music.

Lap dog – Black Box
Lap dog is an audio-literary installation that will consist on the creation of interactive wooden boxes using sound sensors. Technology by Alejando Montes (Ph.D. Sibelius Academy) based on Malpica's poetry.


Mutanttikieltä project (the mutant language) has been pioneer in promoting transnational language literature in Finland and the Nordic Countries through multimedia and experimental literature events. These events, a concept by Daniel Malpica, started under the umbrella of Sivuvalo project in 2014. They explore the boundaries between literature, art and design, proving that it is possible to foster non-conventional ways of networking, multidiscipline and exchange through the art work itself :)

Workgroup members
Monthly grant recipients:Alejandro Montes de Oca, Daniel Malpica, Iraiida Lukka-de Groot

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

MLitt Raisa Marjamäki 36.000 €Kolmannen runokokoelman valmiiksi kirjoittaminen, viimeisteleminen ja painaminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke

Ympäristön tila ja ilmastonmuutos tukahdutettuna sukupolvikokemuksena pohjustavat monelta osin kirjoittamistani. Yritän käsitellä toisaalta aiheeseen liittyvää hylkimisreaktiota ja toisaalta lamaannuttavaa kokemusta loputtomasta, mahdottomasta vastuusta. Nämä aihiot ovat käsikirjoituksessani syvästi kytköksissä paikallisuuteen. Paikallisuus näyttäytyy helposti takapajuisuutena, liikkuvuuden vastakohtana, kapeutena – mutta sen kytkös ympäristönsä tuntemiseen, arvostamiseen ja siihen sitoutumiseen ei kuitenkaan jätä rauhaan. Miten kotimaasta voi kirjoittaa? Se, että ”perillä” on monikko, ja ettei ole suotavaa jos ”ei ole mistään kotoisin” antavat kielellisiä vihjeitä aiheeseen.

Temaattisesta taustoituksesta huolimatta koen, että kunnianhimoinen runous toteutuu ennen kaikkea muodon kautta. Kirjoitan nyt säännöllisen runomuodon ehdoilla ja tavoittelen sitä kautta lähestyttävää, jopa lohdullista tekstiä. Kirjoittamisen lisäksi kirjamuodon suunnittelu ja toteutus itse – eli latominen ja painaminen jollain konstilla – on keskeinen osa kolmannen kokoelmani tekoprosessia. Aineellisen puolen sitominen ajatteluun on juuri sitä holismia, jota haluan taiteilijana harjoittaa.

Hitaan ja holistisen taiteen tekeminen peloissaan on mahdotonta. En ole varma onko runojen kirjoittaminen ja kirjojen itse painaminen minkäänlainen avaus, mutta se on rohkea ja syvä luottamuksen osoitus tulevaisuutta kohtaan.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Flisofian tohtori Riina Maukola 11.200 €Suomalaisen nykyteatterin sankarittaret -tietokirja

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ

Tietokirjassa tarkastellaan kriittisestä näkökulmasta suomalaista teatteria ja etenkin sen esittämiä naisrooleja 2000–2010-luvuilla.

Tietokirjan pohjatyö perustuu teatteritieteen alaan kuuluvaan post doc -tutkimukseen. Se on yleistajuinen teos, joka tavoittelee paitsi teatterintutkijoita ja alan opiskelijoita myös kaikkea teatterista tai kulttuurisista ilmiöistä kiinnostunutta yleisöä.

Kirjassa suomaisen teatterin näyttämöhahmoja tarkastellaan sankaruuden ja sukupuolen näkökulmista. Kirja perehdyttää ajankohtaisten ja kotimaisten esitysesimerkkien avulla siihen, kuinka mm. sukupuolikriittiset lähestymistavat ilmenevät esityksissä ja kuinka niitä voi hyödyntää myös teatteriesitysten katsojana.

Käsittely painottuu esitysten yhteisöllisiin ja yhteiskunnallisiin yhteyksiin ja teatterin suhteeseen ympäröivään kulttuuriin. Teatterissa esitettyjä hahmoja tarkastellaan kriittisesti suhteessa muihin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, kuten tasa-arvoon ja nationalismiin.

Kirjoittaja on filosofian tohtori, jonka väitöskirja käsitteli taiteijahahmojen sankaruutta 2000-luvun teatterissa. Tekeillä olevan journalistista otetta tukee kirjoittajan toimittajakoulutus ja alan laaja työkokemus mm. Teatteri-lehden päätoimittajana.

Nykyteatteria käsitteleviä journalistisia, kriittisiä teoksia on julkaistu vähän suomeksi. Usein aihetta lähestytään yhden teatterin tai tekijän näkökulmasta ja ote on fanittava (esimerkiksi teattereiden toiminnastaan tilaamat juhlakirjat). Tässä teoksessa käsitellään monipuolisesti eri tekijöiden töitä ja arvioidaan niiden laajempaa kulttuurista merkitystä.

Suomalaisen teatterin tutkimus keskittyy usein historiallisiin kohteisiin. Tässä tietokirjassa käsitellään ajankohtaisia esityksiä.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteen maisteri Reija Meriläinen 57.600 €Surviving

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke

Olen esittänyt uusia teoksia näyttelyissä hyvin tiheään tahtiin viimeiset kolme vuotta, ja nyt haluan kehittää työskentelyäni pitkäjänteisemmin ja työstää uutta teoskokonaisuutta ilman kiirettä esittää sitä heti. Uuden teoskokonaisuuteni keskeinen osa tulee olemaan tietokonepeli, jonka ympärille muodostuu kokonaisuus fyysisiä ja digitaalisia teoksia.

Teoskokonaisuuden lopullinen muoto kehkeytyy työskentelyn edetessä, mutta ajatuksena on luoda kokonainen maailma, jossa todellisuus ja fiktio sekoittuvat, ja jossa absurdit tapahtumat heijastavatkin hyvin arkisia ja samaistuttavia todellisen maailman kokemuksia.

Olen erityisen kiinnostunut tietokonepeleistä mediana, koska koen, että pelit toimivat hyvin mallina tietynlaiselle näkymättömälle rakenteelliselle väkivallalle, josta olen kiinnostunut taiteeni aiheena. Normaalielämässäkin asiat toimivat näkymättömien säännöstöjen mukaisesti, mutta me huomaamme sääntöjen rajat vasta kun joku rikkoo niitä. Eli se, mikä minua peleissä kiinnostaa, ei ole niinkään interaktiivisuus ja vapaan eksploraation mahdollisuus, vaan juuri se sääntöjen ja koodin varaan rakennettu maailma, missä toimijuus on rajallista.

Taiteellinen työskentelyni yhdistelee rohkeasti eri taiteen, tieteen ja teknologian muotoja. Työskentelen usein eri alojen ammattiosaajien kanssa haastaen molempien osapuolien olettamuksia taiteen ja teknologian roolista ja mahdollisuuksista. Pelit nykytaiteen muotona ovat osa-alue, jota ei ole vielä hyödynnetty tarpeeksi, ja koen, että minulla on erityislaatuinen asema ja näkemys tehdä tutkimusta ja toimia näiden kenttien välimaastossa uudella, rohkealla tavalla.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Elokuvaohjaaja Erol Mintaş and workgroup20.000 €From Mesopotamia to the North -dokumenttielokuva

Artistic work or work based on it | The project''s themes are related to The changing neighbourness of Finland programme

Teen dokumenttielokuvaa Dzamil Kamangerista, joka on Suomessa asuva Iranin kurdi ja kuvataiteilija. Elokuva kertoo samalla Iranin kurdeista yleisemmin sekä heidän vaiheistaan Shaahin ajoista nykyaikaan. Kamanger on elänyt läpi Iranin historian monet eri vaiheet, ja hänellä on arvokasta suullista tietoa vuosikymmenien takaa, tarinoita, joita ei ole saanut virallisesti kertoa, jakaa tai julkaista. Itse olen puolestani Turkin kurdi, joka on kokenut henkilökohtaisesti Turkin uuden johdon diskriminaation kurdeja ja sananvapautta kohtaan. On tärkeää asettua vastavoimaksi tällaisille rajoittamisen pyrkimyksille ja työskennellä niitä vastaan.

Osa dokumenttielokuvan materiaalista koostuu arkistofilmeistä ja -valokuvista, ja puuttuvilta osin niiden pohjalta tehdyistä animaatioista. Lähtökohtana on Kalle Hammin ja Dzamil Kamangerin keräämä Kamangerin sukua käsittelevä arkisto, johon on koottu kuvia perhealbumeista, karttoja, erilaisia asiakirjoja sekä nauhoituksia. Toinen osa muodostuu seurantadokumentista, jossa olen seurannut Hammin ja Kamangerin yhteiselämää ja -työskentelyä kesästä 2017 lähtien. Yhdessä nämä erilaiset kuva- ja äänimateriaalit kertovat Dzamilin elämäntarinan tavallisesta nuoresta kurdimiehestä sotavangiksi, pakolaiseksi ja lopulta kuvataiteilijaksi Suomeen.

Rohkeutta on puolustaa oikeuttaan omaan kulttuuriin ja sen ylläpitämiseen silläkin uhalla, että se saattaa johtaa omassa kotimaassa diskriminaatioon ja syrjintään. Näin on käynyt sekä minulle että dokumenttielokuvani kohteelle. On tärkeä tallentaa näitä vaiettuja tarinoita, niin kauan kuin vielä informantteja on elossa.

Workgroup members
Monthly grant recipients:Erol Mintaş

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

B A Bachelor degree in Fine Art - visual artist, poet Muhannad Mohamed Khorshid 24.000 €Visualizing my poems, short stories by creating s series of illustrations and paintings with same theme after translating them from Arabic to Finnish

Artistic work or work based on it | The project''s themes are related to The changing neighbourness of Finland programme

I will continue to work creatively over the coming year because this is the only solution to counter my fears. And to expand the discussion and to be a link between newcomers from areas which have armed conflict and among the inhabitants of Finland. Art is the strongest link in stimulating the other on dialogue and active participation in finding convergence or achieving a kind of mutual understanding. Through the illustrations and the art work I will visualize the inner sound and feelings, thought and fears through the rhythm and dynamics of line and colors.

During the next year 2018, I will be co-operating with Finnish poet and publisher to write and translate my poems and short stories from Arabic to Finnish and to be printed in a book in both languages with my illustrations. Some of the poems I have wrote in Iraq under war circumstances, some of them on my way to escape looking for " safe haven", or at waiting time of procedures for seeking asylum, and I will write responding to current time. It is interesting to combine poem and visual art and they gave the power to my theme, illustration will one element with other media, collage, photo, video art and painting on canvas combine them with Arabic Calligraphy as identification of my background, I will write the poem in Arabic first, which is my mother tongue and my inner voice, and visualizing through other format of visual art, and then translate to Finnish and publish them as a one unit. I will do performance reading poems in Arabic English Finnish

After a recent terrorist attack in Finland, there is a need to expand the discussion between art and culture through newcomers and local people. As a representative of my cultural background, I have a duty to ask questions about prejudices and clichés and to say the word through art and literature to the local and global community. I can put all the energy into my artistic practices to find common causes for dialogue through cultural means. We are cooperating.

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Opettaja Anna Morottaja 19.200 €Inarinsaamelainen livđe eläväksi työpajoilla ja tubettamalla

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Hankkeen tavoitteena on elvyttää aktiivisen musiikkitoiminnan avulla livđemusiikkiperinne takaisin jokapäiväiseen käyttöön niin henkilökohtaisella tasolla kuin inarinsaamelaisessa yhteisössä. Hyvin alkaneen inarinsaamen kielen elpymisen tukena musiikki on tehokas väline koko kulttuurin vahvistamiseen.

Käytännön suunnitelma:

1) Taiteellinen työskentely: perinteen opetteleminen ja omaksuminen eläväksi osaksi henkilökohtaista taiteellista ilmaisua sekä tämän oman kasvun vieminen inarinsaamelaisen yhteisön nähtäville ja keskusteltavaksi nykyteknologiaa hyödyntäen. Työvaiheet ovat:
- Historiallisessa arkistoaineistossa olevan perinteen opetteleminen
- Perinteisiä livđejä sisältävän taiteellisen ohjelmiston luominen
- Livđekanavan ylläpitäminen YouTube:ssa, keskustelun avauksia videoiden avulla
- Oma livđekonsertti Ijahis idja –festivaalilla.

2) Livđetapahtumien järjestäminen: konkreettinen perinteen elvytys inarinsaamelaisessa yhteisössä sekä elpyvän perinteen vieminen laajemmalle yleisölle nykyteknologiaa hyödyntäen. Työvaiheet ovat:
- Livđetyöpajat inarinsaamenkielisissä kielipesissä, koululuokissa ja aikuisille
- Kyläkonsertit livđetyöpajojen pohjalta inarisaamelaisissa kylissä
- Konserttien ja osittain työpajojenkin taltioiminen Livđekanavalle YouTube:ssa.

Tuon oman livđetaiteilijana kasvuni sekä livđen ominaisuuksien pohdiskeluni koko kansani nähtäville YouTube-videoiden välityksellä. Syntyy keskustelu siitä, millaista inarinsaamelainen livđe-vokaalimusiikki on. Keskustelussa livđe rakentuu uudelleen yhteisön tietoisuuteen. Keskustelun lisäksi työpajat, konsertit ja YouTube-videot herättävät livđen kaikissa ikäryhmissä eloon. Inarinsaamelaisen mielen dekolonisaatio on alkamassa. Livđe ei kadonnutkaan.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Valokuvaaja, järjestötyöntekijä Kristo Muurimaa 25.000 €Valokuvakirja: Eläintehtaat – tutkimus ihmisten ja tuotantoeläinten välisestä suhteesta

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ

Haen apurahaa valokuvakirjan kirjoittamiseen, taittamiseen ja painattamiseen. Kirjan valokuvat ovat ottaneet Kristo Muurimaa ja Juho Kerola. Kirjan tekstit kirjoittaa Kristo Muurimaa. Kirjan tekstit painetaan suomeksi ja englanniksi. Painatuksesta vastaa Into Kustannus.

Kirjan kuvat voidaan ymmärtää eräänlaisena tutkimuksena. Tutkimuksen tarkoitus on vastata kysymykseen: tulisiko meidän vakavasti uudelleen harkita sitä, miten me suhtaudumme eläimiin? Kuvia taustoittavat tekstit, jotka kertovat kuvissa esiintyvistä eläimistä – niiden käyttäytymistarpeista, niiden kasvatusoloista ja niiden kasvattamisen ja tuottamisen politiikasta. Näiden tekstien rinnalla kulkevat tarinat kuvien takaa: miten kuvat on otettu, mistä niissä on kuvaajan näkökulmasta kysymys.

Kuvat eläintiloilta ovat herättäneet Suomessa keskustelua vuodesta 2007 lähtien, jolloin ensimmäiset salaa kuvatut kuvat ja videot tulivat julkisuuteen. Nämä kuvat pysyivät uutislähetyksissä useiden päivien ajan ja toivat tehotuotannon käsitteen julkiseen keskusteluun. Myöhemmin kuvat ovat herättäneet laajaa kansainvälistä huomiota.

Salakuvat on aiemmin julkaistu anonyymisti ilman kuvaajan nimeä. Alkuvuodesta 2017 nimettömyys päättyi osin, kun Poliittisen valokuvan festivaalin Ruoka-näyttely toi esille Muurimaan ja Kerolan kuvat tuotantotiloilta. Kuvat herättivät paljon huomiota näyttelyn uutisoinnin yhteydessä. Nämä kuvat yhdessä muiden tuotantotilavierailuilla otettujen kuvien kanssa muodostavat pohjan valokuvakirjalle.

Eläintuotantotiloilla salaa kuvatut valokuvat ovat uudenlaista valokuva-aktivismia. Kuvat ja kirjan tekstit haastavat kyseenalaistamaan yhtä kulttuurimme vahvinta normia – ihmisten oikeutta hyödyntää eläimiä ruokanaan ja vaatteinaan. Valokuvaajat ottavat henkilökohtaisia riskejä paljastaakseen, miltä tehotuotanto näyttää eläinten näkökulmasta. Nyt nämä ennen anonyymeina julkaistut kuvat saavat ensimmäistä kertaa alleen tekijän nimen, ja niiden kuvaajat kertovat tarinan kuvien takana.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

FM, taiteen maisteri Mia Susanne Mäkelä 36.000 €Mehiläiskertomus. Dokumentaarinen videoteos, joka avaa suomalaista mehiläishistoriaa ja tutkii suhdettamme mehiläiseen kumppanuuden näkökulmasta

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ

Työstän videoteosta, jossa käsittelen hunajamehiläisen ja suomalaisten välisen kumppanuuden ensiaskelia ja luontosuhteen kirjaamattomia sopimuksia. Tämä uusi hyönteistulokas kotoutettiin suomalaisten pariin 1800-luvulla. Kansallisromantiikan ja hyödyn hengessä syntyi tarinoita mehiläisestä Suomen historiaan kuuluvana kotieläimenä, joka kadotettiin ison vihan tai Kustaa Vaasan ansiosta. Mehiläisen keskeinen rooli suomenkielisessä kansanrunoudessa ja mytologiassa vahvistivat tätä uskoa. Suomensukuiset kansat olivat käyttäneet mehiläisiä ikiajoista alkaen Volgan seudun lehmusvyöhykkeellä Venäjällä, mutta tutkimusten valossa laji ei luonnostaan Suomen alueella esiintynyt. Tämä muodostaa kiinnostavan ristiriidan suomalaisten ainutlaatuisessa suhteessa hunajamehiläiseen. Esittelen propagandaa, jolla mehiläishoitoa edesautettiin suomalaisten parissa; sen uskottiin mm. pelastavan maattomat ja parantavan juoppoudesta. Historiallisten kertomusten ohella kuvaan erilaisia kohtaamisia mehiläisen kanssa ja pohdin tämänhetkistä suhdetta ja mahdollisuuksia ekosentriseen mehiläishoitoon. Sen sijaan että vaadimme tehokasta hunajantuotantoa, voimmeko suoda yhdelle tärkeimmistä eläinkumppaneistamme hyvinvointia ja luonnonmukaista elämää? Yhdistän teoksessa humanistista eläintutkimusta, kulttuurihistoriaa, käytännön kokemusta ja taiteellista esittämistapaa.

Teos herättää keskustelua suomalaisesta mehiläishoidosta, jonka historia on useimmille hämärän peitossa. Käsittelen kertomuksia, joiden avulla suomalaisten suhdetta uuteen tulokkaaseen, hunajamehiläiseen, rakennettiin 1800-luvulla ja vertaan niitä nykyisiin narratiiveihin. Teos purkaa ihmiskeskeistä luonnonhistoriaa ja tarkastelee lajienvälisen kanssakäymisen mahdollisuuksia kumppanuuden näkökulmasta. Se on rohkeaa talouden ja tekniikan dominoimassa yhteiskunnassa.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Taiteen maisteri Katri Naukkarinen 25.000 €Taiteellinen työskentely ionisoivan säteilyn parissa

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ

Käsittelen ionisoivaa säteilyä materiaalina, jota työstän kahteen erimediaiseen projektiin.

1. Rakennan sumukammion eli arkaaisen hiukkasilmaisimen. Sumukammioita on nähtävillä tiedemuseoissa ja fysiikan laitoksilla, mutta ne ovat raskasrakenteisia ja toimivat verkkovirralla ja ne on rakennettu todistusmielessä, monelta suunnalta katsottaviksi. Rakennan kameran silmälle optimoidun, kuivajäällä toimivan version, joka on niin mobiili, että sen voi kantaa eri lokaatioihin. Eri lokaatioissa esiintyy erilaista säteilyä (luonnollista/keinotekoista, avaruudesta/maasta) erilaisissa suhteissa.

Projektin lopputulos hankkeen aikana on laite sekä videotallenne. Videokuvamateriaalissa on myös potentiaalia reaaliaikaiseen jatkojalostukseen ja yhteistyöhön muunmediaisten taiteilijoiden kanssa.

2. Suunnittelen toimivan menetelmän autoradiogrammien tuottamiseen käytöstä poistetulla, täysin analogisella röntgenvälineistöllä. Röntgenkuvantamisessa aikanaan käytetyt tuikelevyt muuttavat säteilyn fotoneiksi. Levyjen ja röntgenfilmin kanssa kokeilemalla laadin keinon, jolla luonnon ja kodinelektroniikan lähteet piirtävät "säteilyomakuvansa".

Aion jakaa prosessini avoimessa blogissa. Hanke tuottaa kaksi mobiilia välineistöä, joiden kanssa voin ryhtyä kohdentuneempiin tutkimuksiin ja mahdollisesti myös taiteellis-tieteellisiin ja opetuksellisiinkin yhteistöihin.

Työskentelen aiheen kanssa, jota harva haluaa aktiivisesti ajatella. Astun taiteilija-maallikkona fysiikan alueelle rakentaakseni raameja, joihin annan läsnäolevan säteilyn piirtää omakuvansa.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteen Maisteri Josefina Nelimarkka 17.000 €Taiteellinen työskentely ja Kairos ^2 – lisätty todellisuus -teoksen suunnittelu ja toteutus

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Digitaalinen ja materiaalinen kohtaavat uudenlaisen vuorovaikutteisen virtuaalisuuden avulla haastaen perinteistä aika- ja paikkakokemusta sekä empiirisen havainnon suhdetta reaalimaailmaan poikkiteitse ja teknologisin keinoin. Jatkaen ajan laajentamista lineaarisesta mallista sykliseen ja kompleksiseen, Kairos^2 kerrostaa historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta seuraavalla ulottuvuudella. Hahmottaen moniulotteisesti ikuisuutta, etäisyyttä ja inertiaa, se tuo kosmiset energia- ja tietovirrat sekä katsojan läsnäolevaksi. Teos avaa mahdollisuuden tutkia ja syventyä Kairokseen, joka syntyy näkökulmien välisessä liikkeessä ja kaaoksessa.

Kairoksen aikaa on elämys lisätyssä todellisuudessa, jossa katsoja saa vapaasti liikkua ja muuttaa tilaa. Hetki hetkeltä muuntuva reaaliaikainen kolmiulotteinen maailma vaihtaa näkymättömän näkyväksi, mutta taiteen ilmenemisprosessi riippuu katsojan toiminnasta. Kun ulottumaton, mahdoton ja irrationaalinen tulevat osaksi kokemusta, ajattelu ja kysymyksenasettelu pirstaloituu totutun ulkopuolelle.

Dynaaminen passiivisuus on teoksiani kuvaava olotila, joka korostaa taukoa, lepoa ja olematonta potentiaalisena energiankiertona. Passiivisen odotuksen vaihtuessa toiminnalliseksi hetkeen sidottu Kairos^2 -teos on mobiili. Se kulkee yli gallerian fyysisten ja institutionaalisten rajojen. Taiteessani teoksen ja katsojan yhteisesti vaikuttava läsnäolo ja vaihtuvat näkökulmat ovat sekä voimavara että tutkimusmuoto: Kairos^2 herättää kriittisen kokemuksen.

Kairos^2 monipuolistaa ilmaston käsitettä. Se näkee ilmaston kokonaisuutena, jossa fysikaalinen ja filosofinen yhdistyvät, taiteet ja tieteet limittyvät ja niiden vallitsevat virtaukset vaikuttavat toisiinsa. Ilmastonlaajennus on erilainen tapa ymmärtää sääolosuhteita ja muutoksia geofyysisten ilmiöiden ylitse. Aika, ajatukset, ideat ja tendenssit liikkuvat kulttuurisina ja yhteiskunnallisina pyörteinä ja levittäytyvät horisontaalisti asioiden välissä jatkuvasti uudelleen rakentuvina liitoksina.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Näyttelijä Elli Niaria ja työryhmä (TeatteriVR)32.400 €Teatteri ja virtuaalitodellisuus

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Ponnistusraha | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan

Projekti on teatteriesitys, joka vaatii sekä taiteellisen että teknillisen puolen osaamista.
Yhteistyössä Karjalan kansallisen teatterin johtajan ja näytelmäkirjailija Sergei Proninin kanssa olemme käsikirjoittamassa Koti-työnimellä esitystä, joka on todellisuuden ja mystiikan, kansantarinoiden ja perinteiden, laulujen ja tanssien kimara.

Ensimmäisen kehittämisvaiheen tavoitteena on tehdä muutamia pilottikohtauksia valmiiksi asti VR:n mahdollisuuksien ja projektin esittelyä varten. Projektin ensimmäisessä vaiheessa tutkimme ja kehittämme mahdollisimman paljon interaktiivisia mahdollisuuksia yleisön ja virtuaalitodellisuusympäristön välillä, eli yleisön mahdollisuuksia siirtyä eri tiloihin virtuaalitodellisuuden kontekstissa.

Taiteellisen työn lisäksi teemme myös projektimme korkealaatuisen teknisen puolen: tarkoituksena on kehittää 360-videon kuvaustekniikkaa, käyttää stereoskooppisen 360-videon järjestelmää, yhdistää videot ja valokuvat 3D-kohtauksissa, kehittää lisäohjelmistoa AR:n (lisätty todellisuus) ja VR:n yhdistämiseen.

Tarkoitus on laajentaa taiteellisia rajoja. Käyttämällä ARKit-teknologiaa luomme portaali-siirtymiä, joiden kautta katsojat voivat kulkea fyysisesti ja löytää itsensä eri VR-tiloista. https://www.youtube.com/watch?v=rIPfpGCxONQ

Projektia varten luomme tässä vaiheessa myös ainutlaatuisen äänimaailman ammattimuusikoiden kanssa: elektronisen ja etnisen musiikin sekoituksen, jossa on myös lauluja ja ääniä, kuiskauksia ja taustaääniä.

Tämä on täysin upouusi, eri todellisuuksien sekoitus: teatterin, lisätyn ja virtuaalitodellisuuden yhdistelmä.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Daniil Bakalin, Elli Niaria, Oleg Nikolaenko

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteilija Jaakko Niemelä 42.000 €Nostalgia-projekti, taiteellinen tutkimus isästäni merikapteeni Kap Hornin kiertäjä Erkki Niemelästä

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Olen työstänyt aiempina vuosina 2012–2016 keräämääni materiaalia taideteoksiksi. Materiaalia on paljon ja suunnitelmissani on työstää siitä lähivuosina useita erilaisia videoinstallaatioita ja teoskokonaisuuksia yhteistyössä videoanimaattorien ja mm. Rauman kamarikuoron kanssa.

Nostalgia-projektin toisena teoksena valmistui Lähtö-ympäristötaideteos Rauman merimuseon Paarlastipuistoon heinäkuussa 2017. Puiston lehmuksen latvustoon piilotettiin vesijärjestelmä, jonka avulla puu ”satoi” vettä. Näyttelypaikkana merimuseo on erityinen Nostalgia-projektia ajatellen, koska museorakennus toimi aikoinaan Rauman merikouluna, jossa isäni opiskeli. Syys–lokakuussa 2017 pidän yksityisnäyttelyn Kunstplass Galleriassa Oslossa. Näyttelyssä on esillä yksi- ja kolmikanavaiset videoanimaatiot rahtilaivan myrskyisestä matkasta ja luhistumisesta. Animaatioiden keskeisiä sisältöjä ovat yksilötasolla luopuminen ja kaipaus sekä laajemminkin tuhoutuminen, rappio ja jonkin loppuminen.

Rahtilaivaa käsittelevän Nostalghia-videoanimaation lisäksi työn alla on Varjolaiva-videoanimaatio, joka koostuu kuvaamistani laivojen varjoista.

2018 näyttely esitellään Turun taidemuseon studiossa ja 2019 Helsingin taidemuseossa (HAM). Käyn parhaillaan neuvotteluja projektin esittelemisestä Uumajan taidemuseon (Umeå Bildmuseet) kanssa.

Nostalgia-projektin teoksia pyritään esittämään perinteisten taidemuseo- ja gallerianäyttelyiden lisäksi suuressa mittakaavassa kirkoissa ja teollisuustiloissa. Teen projektia yhteistyössä eri taiteenalojen ammattilaisten kanssa: animaatiot on tehty yhteistyössä videoanimaattorien kanssa ja Nostalghia-animaation musiikki on nauhoitettu Rauman kamarikuoron kanssa. Suunnitelmissa on tehdä esityksenomaisia videoinstallaatioita, joissa on suuri rooli elävällä kuoromusiikilla.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Sirkustaiteilija, Ammattikorkeakoulututkinto Markus Nivala ja työryhmä17.000 €Haen apurahaa Rytmipallot-rytmijogleerausteoksen valmistamiseen. Kehitän myös rytmijongleeraukselle notaation, jossa yhdistyy rytmien merkitseminen ja heittojongleerauksen merkintätapa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Rytmipallot-rytmijongleerausteos on sirkustaiteilija Markus Nivalan ensimmäinen sooloteos. Tässä sooloteoksessaan yhdistyy Markukselle ominainen humoristinen ote esiintymiseen sekä tarkka ja vaativa rytmin ja jongleerauksella rytmien tutkiminen. Teos kiinnittyy aiheeseensa vahvan jongleeraustaidon, tarkan rytmien tuottamisen sekä fyysisen komedian kautta. Esitys on vilpitön kuvaus jonglöörin tutkimusmatkasta rytmimusiikin tuottamisen maailmaan.

Rytmipallot-esitystä työstäessään Markus kehittää notaatiota joka yhdistää rytmin ja rytmin tuottamisen heittojongleerauksen keinoin "rytmijongleerauksen nuoteiksi".

Minulle tämän teoksen tekeminen on rohkea avaus koska teen rytmiin pohjautuvan esityksen jongleerauksen keinoin. Olen jonglööri, en muusikko, mutta musiikki ja rytmi ovat läsnä kaikessa tekemässäni taiteessa. Olen laittanut paljon työtä tähän tavoitteeseen ja uskon että tämän avulla voin luoda jotain uutta nykyjongleerauksen ja musiikiin kentälle, missä lähes kaikki on jo nähty ja kuultu. Tällaista jongleerauksen ja rytmin yhdistävää esitystä ei ole ennen tehty.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Markus Nivala

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

KuM Elena Näsänen 100.800 €Kolmivuotinen työskentely ilmastonmuutoksen vaikutuksista kertovan fiktiivisen monikanavaisen videoteoksen, lyhytelokuvan ja samaa aihetta käsittelevän dokumentin parissa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 3-vuotinen hanke

Seuraavan kolmen vuoden aikana teen samasta aiheesta, osittain samaa kuvattua materiaalia käyttäen kolme lajityypiltään erilaista teosta.

Monikanavainen videoteos/lyhytelokuva Pimeä (työnimi), muodostuu yhteen nivoutuvista kertomuksesta hirmumyrskyn lähestyessä ja iskiessä. Yhdessä saarellaan yksin elävän naisen rauha rikkoutuu pakolaisveneen haaksirikkouduttua lähistölle, toisessa eteläiseen Eurooppaan sijoittuvassa kertomuksessa kuivuutta pakeneva nainen yrittää selviytyä kuumuudessa ja kolmas kertomus kertoo taidemuseon tuhoutumisesta myrskyn seurauksena. Kertomuksen voi nähdä allegoriana sivistyksen tuhoutumiselle. Teoksen naispäärooleja näyttelee sama näyttelijä.

Monikanavainen teos etenee meditatiivisesti kertomusten jakautuessa galleriatilan seinille omiksi projisoinneikseen. Lyhytelokuvassa puolestaan korostuu nopeampi draamallinen kerronta jossa tarinat lomittuvat toisiinsa.

Poeettisessa, esseistissä dokumentissa tarkastellaan ilmastonmuutosta mm. ilmastotutkijantutkijan, biologin, politiikan tutkijan, historioitsijan, filosofin, sosiologin, puheenvuorojen kautta. Kaunis, mutta samalla uhkaava myrskyävä maisema tuo kerrontaan kontrastin.

Siirryn uudelle alueelle teosteni sisällön ja muodon osalta. Käsittelen tulevissa teoksissa ilmastonmuutosta, ilmastopakolaisuutta ja todellisuuden luonnetta fiktion ja vertauskuvien sekä haastattelujen kautta. Lähestyn aihetta käyttäen liikkuvan kuvan eri muotoja. Teokset poikkeavat toisistaan mm. kerronnan tavan, rytmin ja tilallisuuden kautta. Minua kiinnostaa teosten suhde toisiinsa, se kuinka eri lajityypit tavoittavat eri katsojia ja tuottavat erilaisia tunteita ja ajatuksia.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Open Knowledge Finland ry 36.000 €Mikrohistoriawiki – kansalaisten ja muistiorganisaatioiden yhteinen ympäristö historiallisten aineistojen tutkimiseen ja tulkitsemiseen

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ

Mikrohistoriawiki on kansalaishistorioitsijoiden kohtaamispaikka. Harrastajat, luovat uudelleenkäyttäjät ja tutkijat löytävät avoimesti käytettäviä historiallisia aineistoja, tulkitsevat niitä yhdessä toistensa kanssa, käyttävät osana omaa työtään ja kontribuoivat tuloksensa takaisin hyödynnettäviksi. Historia rakentuu alhaalta ylöspäin dokumenttien ja kokemusten valossa.

Pilottivaiheessa työskentelemme aiheilla ja aineistoilla, jotka liittyvät Suomeen ja Suomen maantieteelliseen alueeseen. Wiki voi toimia kokoajana, jonka avulla identiteettejä rekonstruoidaan ja kulttuurien välisiä kytköksiä vahvistetaan.

1) Yhteiskehittäminen – Mikrohistoriawikiä suunnitellaan, tutkitaan, käytetään ja kehitetään käyttäjien kanssa työpajoissa ja osallistujaverkon kokeiluissa.

2) Tutkimusyhteistyö luo wikiä ja sen sisältöjä tutkimuskäyttöön hyödyntävien ja kehittävien tutkijoiden ja kansalaisten verkoston, jossa toteutetaan temaattisia opetuskokonaisuuksia.

3) Jakamisen ympäristö – Mikrohistoriawikiä varten koostettava tekninen ympäristö yhdistää uudella tavalla avoimesti saatavilla olevia teknologioita.

4) Tarjoamme ilmaisia ja avoimia työkaluja aineistojen analysoimiseen ja kontekstualisoimiseen. Tuomme tässä pilotissa valokuvien paikantamisen työkaluja avoimiin ympäristöihin

Osallistujaverkostossa on kolmisenkymmentä suomalaista kulttuuriperinnön vaalimisen ja tutkimisen asiantuntijaorganisaatiota ja sen neuvonantajina on vastaavia projekteja läpivieneitä tahoja kansainvälisesti.

Mikrohistoriawikillä on mahdollisuus puhutella samaan aikaan niin henkilökohtaisella, paikallisella kuin globaalilla tasolla. Sen tapa käsitellä kulttuuriperintöä on yhtä aikaa yksityinen, yhteisöllinen, ilmaisullinen ja tieteellinen. Mikrohistoriawiki asettaa rohkeasti tavoitteekseen näiden näkökulmien yhdistämisen kansalaisyhteiskunnan ehdoilla. Se edellyttää globaalia positioitumista tiedontuottajien keskuudessa.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Osuuskunta Poesia 190.000 €Runouden ja muun vähälevikkisen kirjallisuuden uusi näkyvyys

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 4-vuotinen hanke

Osuuskunta Poesian toiminnan kehittämisen tavoite on luoda uutta näkyvyyttä runoudelle ja muulle vähälevikkiselle kirjallisuudelle ja samalla tulla omavaraisemmaksi kustantajana.

Poesia on runoilijoiden vuonna 2010 perustama kustantamo. Se on sitoutunut marginaaliseen ja haastavaan kirjallisuuteen, jossa on läsnä kirjallisuuden tulevaisuus, sen maastojen kartoitus. Kustantamo perustettiin aikana, jolloin kirja-alan taloudelliset reunaehdot olivat muuttumassa. Tilanne on edelleen kärjistynyt, ja sitoutunut ja kirjallisuuden merkitykseen uskova toiminta yhä haastavammassa ympäristössä vaatii yhä suurempaa rohkeutta. Apurahan turvin voimme ottaa paremmin käyttöön niitä taitoja ja voimavaroja, joita jäsenillämme on, sekä täydentää niitä, jotta toimintamme voisi jatkua kestävästi.

Kustannustoimittamisen kehittämisessä nojaamme Poesian ytimessä sijaitsevaan runoilijoiden vertaistyöskentelyyn. Tuemme toimittamisen työrauhaa ja tapoja, joilla toimittajien asiantuntemus voi auttaa löytämään lukijoita. Graafisen suunnittelun kehittäminen tähtää erilaisten teosten materiaalisten ehtojen tarkkaan tutkimiseen ja omavaraisten painomenetelmien hyödyntämiseen. Viestinnän painopisteitä ovat kollektiivisuuden ja kiinnostavan kirjallisen sisällön käyttöönotto sekä myyntiverkoston aukkojen paikkaaminen aktiivisesti. Runoalue-kirjakauppa vakiintuu ja laajenee verkkokaupaksi. Se palvelee edelleen myös muiden kuin omien julkaisujemme näkyvyyttä.

Poesian toiminta rakentaa vähälevikkiselle kirjallisuudelle elinolosuhteita ja jäsentää kirjallisuuden rakenteita uudelleen. Runoilijoiden yhteisöllinen kustantamo on rohkea avaus. Jokainen julkaisumme todistaa uskosta kirjallisuuteen ja lukijaan. Yritämme tehdä todeksi utopian, jossa vähälevikkinen kirjallisuus näkyy suuremmille yleisöille ja kasvattaa kulttuurista merkitystään. Tällöin myös Poesian kaltainen kustantaja voi muuttua omavaraisemmaksi.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Oulun Sarjakuvaseura r.y. 15.000 €Pop up -sarjakuvakeskus Petroskoissa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan

Oulun Sarjakuvakeskus toteuttaa Pop up -sarjakuvakeskuksen Venäjällä Petroskoissa syksyllä 2018. Keskuksen tavoitteena on sarjakuvatietouden lisääminen ja harrastuksen aktivointi lasten ja nuorten keskuudessa.

Sarjakuvakeskus sisältää avoimen tilan, jonne jokainen on tervetullut lukemaan, piirtämään ja juttelemaan. Keskuksen mukana kulkee 3 sarjakuvataiteilijaa, jotka toimivat myös opettajina. Aukioloaikoina järjestetään 45 minuutin mittaisia sarjakuvapajoja ryhmille.

Keskuksella on lisäksi sarjakuvanäyttely, jonka otsikkona on Siili. Näyttelyssä on esillä Harri Filpan Vastarannan Siili -sarjakuvia ja luonnoksia suomeksi, venäjäksi ja karjalaksi. Kaikkien kieliversioiden kirjoja ilmestyy vuoden 2017 aikana. Lisäksi mukana on Soiva Siili -lastenorkesterin rekvisiittaa.

Soiva Siili järjestää erillisellä rahoituksella keskuksen yhteydessä lastenmusiikkikonsertteja ryhmille. Mukana on myös paikallinen kanteletaiteilija Ivan Kieleväinen.

Harri Filppa kävi syksyllä 2017 Petroskoissa ja Kitzin saarella pitämässä paikallisille sarjakuvapajoja. Pajat tavoittivat tuolloin 250 innokasta piirtäjää ja myös paikallinen järjestäjä innostui sarjakuvasta heille uutena ilmaisumuotona. Kokonaisuus toteutetaan yhteistyössä Petroskoin kaupungissa sijaitsevan Kitzi-museon kanssa.

Yhteensä ryhmiä voidaan pop up -keskuksen aikana ottaa vastaan noin 30 kappaletta ja kaiken kaikkiaan tavoitteena on saavuttaa 1500 paikallista kävijää.

Sarjakuva on Venäjällä Karjalan alueella vain pienen yleisön taidemuoto. Lähtökohtana on rohkeasti tuoda sarjakuva suurelle yleisölle tietoon ja kasvattaa petroskoilaiset lapset sarjakuvan pariin.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Teatteritaiteen maisteri Anna Paavilainen ja työryhmä (247F)50.000 €24/7 Feministi on Helsingissä tapahtuva esitystapahtuma, spektaakkeli ja Helsingin kokoinen kirjakerho, joka haastaa instituutiot juurruttamaan feministiset käytännöt toimintaansa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke

24/7 Feministi on Helsingissä syksyllä 2018 tapahtuva spektaakkeli, joka haastaa instituutiot tarkastamaan arvojaan Suomessa vuonna 2018. 24/7 Feministi on kaksivuotinen hanke: Helsingissä tapahtuva esitystapahtuma, spektaakkeli sekä Helsingin kokoinen kirjakerho, joka haastaa instituutiot juurruttamaan feministiset käytännöt toimintaansa. Esitystapahtuma on kunnianosoitus feministisen kirjallisuuden historialle ja niille kirjailijoille, jotka ovat aikanaan olleet tai ovat edelleen yksin ja edelläkävijöitä tasa-arvon vaatimuksissaan.

Suunnittelutyöryhmään kuuluvat näyttelijä-ohjaaja Anna Paavilainen, teatteriohjaaja Pauliina Feodoroff, sukupuolentutkija, teatterintekijä Olga Palo, koreografi Sonya Lindfors, tuottaja Maria Junno ja valosuunnittelija Olivia Pohjola. Syksyllä 2017 työryhmää täydennetään alansa ammattilaisilla intersektionaalista periaatetta noudattaen.

24/7 Feministi on julkisen tilan haltuunotto, jossa lukutapahtuma on jaettu kokemus mutta silti syvästi henkilökohtainen ja lopulta myös poliittinen. Teos haluaa spektaakkelin avulla nostaa feministisen kirjallisuuden ja ajattelun pois marginaalista. Se tuo feminististä kirjallisuutta ja ajattelua näkyväksi ja kuuluvaksi, ja osoittaa, että sillä on vahva historia ja kaanon. Samalla se muistuttaa, että monet ristiriidat ja kysymykset sukupuolten tasa-arvossa ovat yhä ajankohtaisia. 24/7 Feministi haastaa olemaan feministi kellon ympäri eikä vain silloin kun se näyttää hyvältä.

Feminismi saa usein pinnallista näkyvyyttä tarjoten kaupallisille ja julkisille toimijoille keppihevosen pureutumatta valtarakenteisiin ja muuttamatta mitään. 24/7 Feministi nostaa spektaakkelin avulla feministisen ajattelun pois marginaalista. Kaksivuotinen tapahtumakokonaisuus on jaettu kokemus mutta silti henkilökohtainen ja poliittinen. 24/7 Feministi on julkisen tilan haltuunotto, esitystapahtuma ja Helsingin kokoinen kirjakerho joka haastaa juurruttamaan feministiset käytännöt toimintaan.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Anna Paavilainen, Maria Junno, Olga Palo, Olivia Pohjola
Muut työryhmän jäsenet: Pauliina Feodoroff, Sonya Lindfors

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Musiikin maisteri Hanna Pakkala ja työryhmä (Kokkola-kvartetti)17.000 €Kokkola-kvartetti: kulttuuri-identiteetti musiikissa Moses Pergamentin ja aikalaisten tuotannon valossa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Kokkola-kvartetin (Reijo Tunkkari, Annica Brännkärr, Hanna Pakkala, Lauri Pulakka) suunnitelman teemana on käsitellä kulttuuri-identiteettiä 1900-luvun suomalaisen, ruotsalaisen ja venäläisen jousikvartettimusiikin kautta, polttopisteessä Moses Pergamentin (1893–1977) jousikvartettituotanto. Pergamentin kvartettoja valotetaan naapurimaiden saman aikakauden säveltäjien tuotannon avulla. Suunnitelma rakentuu kahden konserttiohjelman valmistamisesta, konsertoinnista Kokkolassa, Helsingissä, Tukholmassa, Turussa ja Viipurissa sekä Moses Pergamentin jousikvartettituotannon levyttämisestä englantilaiselle Toccata-levymerkille.

Kokkola-kvartetti tuo esiin unohdetun suomalais-ruotsalaisen säveltäjän Moses Pergamentin tuotantoa ja tutkii hänen ja hänen aikalaistensa tuotannon kautta kulttuuri-identiteettien erilaisuutta sekä vierauden ja tuttuuden kokemusta taiteessa.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Annica Brännkär, Lauri Pulakka, Reijo Tunkkari

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Filosofian maisteri Olga Palo ja työryhmä (Helsingin Feministinen Salaseura)60.000 €Feministisen ajattelun kirjoittaminen suomalaisen taiteentekemisen käytäntöihin

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ

Haemme Koneen Säätiöltä rahaa kirjoittaaksemme feminismin suomalaisen taiteentekemisen käytäntöihin. Kysymyksemme tälle vuoden kestävälle projektille ovat: Kuinka feminististä teoriaa voisi soveltaa taideprosesseissa? Millainen on feministisen eetoksen läpileikkaavuus taiteessa?

Tätä ei tule ajatella tehtävänä, joka saadaan jossakin vaiheessa suoritettua valmiiksi, vaan prosessina, jossa haastamme itseämme yhä uudelleen. Suomalainen kulttuurikenttä tarvitsee aktiivisia suunsoittajia ja ”mielensäpahoittajia”. Meille tämä rooli tarkoittaa unelmointia ja uskallusta. Jotta kriittinen keskustelu pysyisi hengissä, joku tarvitsee aikaa paneutua siihen.

Kuinka olla todella inklusiivinen, demokraattinen ja tasa-arvoinen toimija tämän päivän individualistisessa taidemaailmassa? Mitä feministinen läpileikkaavuus tarkoittaa suomalaisella taidekentällä vuonna 2018? Projektin onnistuminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja omistautumista. Käytännössä tämä tarkoittaa vuoden mittaista rahoitusta toimintamme ylläpitämiseen ja vuoden aikana tekemiimme taiteellisiin ja tieteellis-taiteellisiin ulostuloihin. Samalla kehitämme konkreettisia työkaluja, joita jakaa tekijöille ja instituutioille.

Apurahakautena työmme jakautuu kolmeen taiteelliseen teokseen (Meditaatio, Pyhä Yö, No Shame), kolmeen isoon koulutukselliseen ulostuloon (podcast, julkaisu ja seminaari/työpajakokonaisuus), pienempiin avoimiin ulostuloihin (demot, avoimet keskustelut, lukupiirit ym.) sekä sisäiseen toimintaan.

Taidekenttä puhuu mielellään tasa-arvosta ja kritisoi kapitalismia, mutta me väitämme, ettei keskustelu konkretisoidu tekemisessä. Jos haluamme olla todella vastakarvaan patriarkaalisen ja uusliberalistisen ajattelun kanssa, tulee sen näkyä myös taiteen metakeskustelussa ja tekemisen tavoissa. Taide voi olla kumouksellista vasta, kun se tarkastelee itseään ja omia normejaan kriittisesti. Näiden asioiden esiin nostaminen voi olla pelottavaa ja ammatillisesti riskiä, mutta taiteelle välttämätöntä.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Amanda Palo, Anna Vanninen, Iida-Maria Heinonen, Karoliina Hellberg, Katri Naukkarinen, Kreeta Salminen, Noora Dadu, Olga Palo, Piia Peltola, Saara Kotkaniemi

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Teatteritaiteen Maisteri, Somaattinen Liiketerapeutti ja kouluttaja Satu Palokangas 30.000 €Ekosomatiikka ja radikaali ruumiillisuus. Kokemuksellinen tutkimus havainnon ekologiasta ja toimijuuden kysymyksistä kriisin ja trauman aikakaudella

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ

Ekosomatiikka ei ole olemassaoleva kenttä ja sen määrittelyt vaihtelevat tekijästä riippuen. Omassa työssäni se on kehittynyt opettamieni menetelmien ohella, laajentaen somaattisuuden käsitettä omassa ruumiissa tapahtuvasta harjoittamisesta kohti yhteisöllistä ja yhteiskunnallista harjoittamista. Kehollisen harjoituksen lisäksi opettamani ekosomatiikka kuroo yhteen kehopsykoterapiaa, traumatutkimusta, evoluutiota, neuroteteellistä tutkimusta ja kokemuksellista ekologiaa. Se painottaa kehotietoisuuden muotoutumista suhteessa ympäristöön, luontoon, paikkaan ja sen rytmeihin. Ekosomatiikan kautta kysyn, mitä on elää ihmiskehossa tässä ajassa. Miten ruumiimme ja mielemme vaikuttuvat ympärillämme tapahtuvasta ekokatastrofista? Miten luomme tilaa maailman tapahtumalle samalla kun se hajoaa liitoksistaan ja kyseenalaistaa olemassaoloamme? Miten tunnistaa oma toimijuutemme kriisien keskellä? Samoin kuin somaattisissa menetelmissä, ekosomaattisen harjoituksen pyrkimyksenä on tarjota vaihtoehtoja epätarkoituksenomaisille havainto- ja toimintamalleille.

Apurahan avulla haluan kehittää ekosomaattisia menetelmiä ja kirjoittaa kenttää esiin julkaisun muodossa. Haastattelen eri alojen toimijoita, luon esiin harjoitteita ja avaan keskustelua. Haluan vaalia ja jakaa ja vaatia tilaa tälle työskentelylle, joka on merkityksellistä itselleni ja oppilailleni.

Väitän, että rohkeaa on kannatella näkymätöntä, tehdä tilaa jonkin esiintulemiselle. Rohkeaa on olla läsnä sille, mitä emme ymmärrä. Rohkeaa on työni, joka ei erottele taidetta, aktivismia, terapiaa ja pedagogiaa. Väitän, että on rohkeaa – ja oleellista – oppia kannattelemaan kompleksisia, ristiriitaisia ja havaintoamme hankaavia tapahtumia ja kehittää vaihtoehtoisia havainto- ja toimintamalleja. Rohkeaa on tunnistaa oma toimijuutensa ekologisten ja yhteiskunnallisten kriisien hankauksessa.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Valtiotieteiden maisteri, 2018 taiteen maisteri Larisa Pelle ja työryhmä20.000 €New Soviet Picture-multimedia Neuvostoliiton perinnöstä

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Tämä on helsinkiläisen dokumentaristin, toimittajan ja multimediataiteilijan Larisa Pellen ja pariisilaisen valokuvataiteilijan Olesya Venediktovan yhteistyöhanke.

Magnum-assistentti Venediktova on viimeisen 10 vuoden aikana kuvannut laajoja valokuvasarjoja entisen Neuvostoliiton maissa. Hänen töissään keskiosassa on ihmisten elinympäristö, joka on rapistunut mutta muuten säilynyt muuttumattomana yli 25 vuoden aikana. Ihmiset kuvissa ikään kuin odottavat Neuvostoliiton paluuta.

New Soviet Picture -multimedia yhdistää nämä kuvat Neuvostoliitossa syntyneiden ja kasvaneiden nostalgisiin muistoihin. Kuvat näyttävät karun todellisuuden, mutta ihmisten puheissa ja muistoissa vallitsee utopia. Molemmat taiteilijatkin muistavat lapsuutensa Neuvostoliitossa onnellisena ja hyvänä.

Tämä inhimillinen syvä kaipuu turvaan ja varmuuteen liittyy ihmisten mielessä neuvostoaikaan, vaikka se sotii vallitsevan realiteetin kanssa. Katsojalle syntyy kokemus ristiriitaisista mielikuvista. Näitä tunteita ja mielikuvia käytetään tänä päivänä poliittisena vaikuttamiskeinona. Pelko ja nostalgia on valjastettu poliittisten päämäärien saavuttamiseksi.

Tämä teos tulee yhdistämään journalistisia, assosiatiivisia ja esseistisiä kerrontamuotoja. Multimedia sallii niiden luontevan käytön yhdessä, kun taas tulevat näyttelyt ja kirja edustavat perinteistä tapaa esittää ja säilyttää muistoja.

Molemmat tekijät ovat syntyneet Neuvostoliitossa. Taiteellisena neuvonantaja on Magnum-valokuvaaja Lise Sarfati.

Entisen Neuvostoliiton maissa elää sukupolvia, joiden kulttuuritausta ja elämänkatsomus pohjautuvat yhä vahvasti Neuvostoliittoon. Venäjällä neuvostonostalgiasta on tullut poliittinen työkalu, jolla vedotaan massojen syvimpiin tunteisiin. Taiteellisin keinoin lähestymme ajankohtaista poliittista aihetta, miten inhimillisen pyrkimyksen varmuuteen ja turvaan voi valjastaa poliittiseksi apuvälineeksi.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Larisa Pelle, Olesya Venediktova

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Perpetuum Mobile ry 330.000 €Visuaalisen kulttuurin (visuaalinen taide, elokuva) Artists at risk -turvaresidenssisihteeristö ja turvaresidenssikeskus

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 3-vuotinen hanke

Tavoitteena on perustaa visuaalisen kulttuuriin (visuaalinen taide ja elokuva) keskittyvä AR-sihteeristö ja turvaresidenssikeskus Helsinkiin. Sihteeristö järjestää mm. AR-residenssiläisten haku- ja valintaprosessin, laillisen neuvonnan ja monitoroinnin taiteilijoiden paluun jälkeen. Se järjestää kansainvälisiä kampanjoita vainottujen taiteilijoiden puolesta sekä hoitaa varainhankintaa. Sihteeristö valitsee taiteilijat yhdessä kansainvälisen juryn ja advisory boardin kanssa. Se koordinoi kansainvälistä AR-residenssien verkostoa, jossa on tällä hetkellä 7 eurooppalaista residenssiä. Ilman resursseja uusia AR-residenssejä ei voida toteuttaa (mm. Amsterdam, Kööpenhamina ja Dublin haluavat liittyä verkostoon).

Tarve toiminnalle on suurta. Ensimmäisen avoimen haun kautta tuli 200 yhteydenottoa, joista valittiin 32 hakemusta juryprosessiin. AR on kansainvälisesti jo vertaistoimija Protect Defender .EU:n, PEN Internationalin ja American, FreeMusen, SafeMusen ja ICORNin kanssa. Residenssiläiset ovat alansa kansainvälisiä ammattilaisia. Yhteistyö paikallisten taiteen ammattilaisten kanssa ja yleisötapahtumat syventävät suomalaisen kulttuurin monimuotoisuutta sekä voimistavat tietoisuutta ihmisoikeuksista ja ilmaisunvapaudesta. Yhteistyö mahdollistaa myös uusia kansainvälisten yhteistuotantoja ja taideprojekteja.

AR-sihteeristö on kansainvälisesti ainutkertainen "visuaalisen kulttuurin PEN" Helsinki Human Rights -komitean hengessä. Toiminta tarjoaa suojaa taiteen ammattilaisille, joiden henkeä ja ilmaisunvapautta uhataan. Perpetuum Mobilen monien toimijoiden kanssa kehittämä turvaresidenssimalli on saanut kansainvälistä tunnustusta ja palkintoja. Se on jo laajentunut Eurooppaan. AR-turvaresidenssejä tarvitaan lisää, nykyinen kapasiteetti ei riitä. Suomi tarvitsee AR:n kaltaista toimintaa tukemaan ihmisoikeuksia.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Mediataiteilija/arkkitehti Jaakko Pesonen ja työryhmä180.000 €Homo homo sapiens – vaihtoehtoisen maailmanhistorian ja nykyhetken luominen homoseksuaalisella perusolettamuksella

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | 4-vuotinen hanke

Taiteilija Jaakko Pesonen ja filosofi Kai Alhanen kehittävät yhdessä vaihtoehtoisen ihmiskunnan historian, jossa evoluutio on muokannut valtaväestöksi homoseksuaalisen ihmisen. Tarkoitus ei ole luoda utopiaa vaan kyseenalaistaa ajatuksia, joita pidämme itsestäänselvyyksinä. Jos maailma olisi toinen, millaisia olisivat taide, tiede ja politiikka?
Hanke käynnistyy tutkimuksellisella ajatuskokeella. Taiteilijan ja filosofian tutkijan näkemyksien kohtaaminen ja sekoittuminen on uudenlainen lähtökohta molempien omille töille sekä uudenlaiselle yhteiselle tekemiselle. Vaihtoehtoisen historian pohjalta Pesonen tekee valokuvasarjan ja Alhanen kirjoittaa kuvasarjaan liittyvän tekstin. Näistä painetaan kirjanen, joka toimii avauksena hankkeen jatkovaiheille.
Toisena vuotena hankkeeseen kutsutaan mukaan useampi taiteen ja tieteen tekijä, jotka tutkivat omaa alaansa ja tekemistään suhteessa yhdessä kehiteltyyn vaihtoehtotodellisuuteen ja luovat uuden teoksen, joka sijoittuu vaihtoehtoiseen nykyhetkeen. Nämä teokset voivat olla miltä tahansa kulttuurin, yhteiskunnan tai tieteen alueelta sijoittuen kuitenkin kaikki samaan maailmaan.
Kolmantena vuonna yhteisistä tutkimuksista ja erillisistä teoksista koostetaan Pesosen ja Alhasen kuratoima näyttely tai näyttelysarja.
Hankkeen viimeinen osa on julkaisu, joka perustuu sekä hankkeen toteutettuihin osioihin että erikseen valikoiduilta tieteen ja taiteen ammattilaisilta tilattuihin kirjoituksiin, jotka analysoivat hanketta.

Tämä on hanke, jossa seksuaalisuutta käsitellään uudenlaisesta näkökulmasta: taidetta ja filosofiaa yhdistävässä ajatuskokeessa valtaväestöstä poikkeava seksuaalinen suuntautuminen – homoseksuaalisuus – muutetaan yhteiskunnan vallitsevaksi normiksi. Siinä tarjotaan radikaali mahdollisuus tutustua vaihtoehtoiseen maailmaan, homoseksuaalit eivät kuulukaan vähemmistöön vaan enemmistöön ja heteroseksuaaliselle enemmistölle avautuu tilaisuus tutkia yhteiskunnallista asetelmaa sivuroolista.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Jaakko Pesonen

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Master of Music Markus Pesonen ja työryhmä70.000 €Akustinen keho, äänen ekologiat ja kehkeytyvät kuuntelukulttuurit

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke

Kaksivuotinen Akustinen keho -hanke (2018–2019) kehittää ja tutkii taiteellisin ja tutkimuksellisin keinoin akustisen ympäristön kokemisen tapoja ja somaattisesti läsnäolevia kuuntelukulttuureita.

Hankkeen kolme komponenttia ovat:
1) Kaksi pitkää kenttä-äänitysmatkaa (2 kk Pohjois-Euroopassa syksyllä 2018, 3 kk Etelä- ja Itä-Euroopassa keväällä 2019), jotka kattavat yhteensä 20 luontokohdetta ja 20 asuttua kohdetta, sekä niihin pohjautuva taiteellinen työskentely (äänimaisemasäveltäminen)
2) Kenttätyömatkojen yhteydessä järjestettävät somaattiset äänimatkatyöpajat, joissa äänitemateriaaliin pohjautuva reaaliaikainen säveltäminen ja somaattiset harjoitukset luovat pohjan keskittyneelle kuuntelulle sekä äänikokemusten sanalliselle jakamiselle
3) Äänittämisen ja kuuntelemisen kulttuureita reflektoiva taiteellis-tutkimuksellinen osuus, johon sisältyy a) äänittämistä, kirjoittamista ja somaattista työskentelyä yhdistävä residenssi Madeiralla maaliskuussa 2019, b) äänitaiteen, ääniteknologian, neuromusikologian ja kulttuurisen äänimaisematutkimuksen näkökulmia törmäyttävä symposium Idanha-a-Novassa huhtikuussa 2019 ja c) äänen ekologioita ja kehkeytyviä kuuntelukulttuureita käsittelevä taiteellis–tutkimuksellinen “äänikirja” lokakuussa 2019.

Hankkeen ydinryhmä ovat säveltäjä Markus Pesonen sekä somaatikko Catarina Brazão. Lisäksi hankkeessa työskentelevät kulttuurintutkija Juhana Venäläinen sekä äänittäjä/äänisuunnittelija Heikki Savolainen.

Hanke on taiteen- ja tieteenalojen rajoja kumartamaton. Se liittää samaan keskusteluun akustisen ekologian, äänimaisemasäveltämisen, somatiikan, neuromusikologian ja kulttuurintutkimuksen. Hankkeessa erityinen teknologinen murros (binauraalisen full 3d -äänitysteknologian läpimurto) yhtyy luonnon ja teknologian suhdetta suhdetta tarkastelevaan keskusteluun. Valokeilassa ei ole taiteilija tai taideteos, vaan keskittynyttä kuuntelua tukevien kulttuuristen käytäntöjen vahvistaminen.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Catarina Luisa Cardoso Brazão, Heikki Savolainen, Juhana Venäläinen, Markus Pesonen

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataiteen maisteri Tiitus Petäjäniemi 57.600 €Taiteilija työyhteisössä

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke

Haluan tuoda taiteellisen työskentelyn sekä itseni taiteilijana osaksi erilaisia yhteisöjä, yhteisöjen arkea ja ajattelua sekä erilaiset yhteisöt osaksi minua ja taidettani. Olen parhaillaan neuvottelemassa useiden tyypillisesti homogeenisten yhteisöjen kanssa.

Tavoitteenani on perustaa työhuone noin vuoden jaksoiksi erilaisiin työympäristöihin. Myönteistä vastakaikua ehdotukseen on tullut Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksen Aalto Economic Institutelta, jonka kanssa ensimmäinen jakso hankkeesta toteutettaisiin. Toinen taho, jonka kanssa neuvottelut sijoittumisesta ovat tällä hetkellä käynnissä on Dottir-asianajotoimisto Helsingissä.

Tavoitteena on, että vuoden jakson aikana pääsisin kunkin työyhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi. Ajatuksena ei siis ole toimia ulkopuolisena tarkkailijana vaan osallistua työyhteisön arkeen siinä missä muutkin työntekijät. Ammattinani ei vain ole taloustieteen tutkiminen tai asianajo, vaan kuvataide. Tämän tarkoituksena on muuttaa muuten homogeenistä yhteisöä ja katso,a minkälaisia vaikutuksia tämänkaltaisella positiivisella häiriöllä on yhteisön arkeen.

Projekti on jatkoa vuonna 2016 pitämälleni taidenäyttelylle Aalto-yliopiston Economicum-rakennuksen tutkijanhuoneessa. Taidenäyttely oli avoinna vain rakennuksessa työskenteleville tutkijoille ja heidän vierailijoilleen. Näyttely aiheutti tutkijayhteisössä tervetullutta häiriötä ja keskustelua.

Vaatii rohkeutta huojuttaa vakiintuneiden työyhteisöjen luomia ajattelumalleja ja arkea. Vaatii rohkeutta heittäytyä taiteelliseen työskentelyyn ympäristössä, jossa sitä ei tunneta tai ymmäretä. Hankkeeni pyrkii juuri tähän. Enkä pelkää.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Tanssitaiteen maisteri, koreografi Laura Pietiläinen 28.800 €Tanssiesitysteni ja tanssijan työni tekeminen, tuottaminen ja toteuttaminen Suomessa ja ulkomailla

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Haen apurahaa taiteelliseen työskentelyyni ja tuottamiseen, jotta voin luoda vahvan ja pitkäkestoisen pohjan unelmilleni taiteeni suhteen ja tehdä taidettani myös tunnetuksi ulkomailla.

Vuonna 2018 tarjoan seitsemää eri energiaesitystä (kesto n. 20 min./esitys) tilaisuuksiin Suomessa ja ulkomailla. Näistä esityksistä tehdään videoinstallaatio kuuden eri videotaiteilijan kanssa ja tarjoan sitä galleriatiloihin Suomessa ja ulkomailla. Huhtikuussa 2018 teen esityksen kuoron kanssa Walla Wallassa Yhdysvalloissa. Tästä esityksestä kehitetään jatkoesitys, jota tarjotaan Suomeen, Eurooppaan ja USA:han. Suomessa on jo suunniteltu esityspaikka upeaan Tirvan kansallismaisemaan. Lisäksi teen kristalliesityksen kristallikorujen suunnittelijan ja dj Miia Magian kanssa. Tarjoamme sitä mm. Tukholman Dansmuseetille ja Miian dj-keikoille. Pidän myös kuningatarkursseja ja pienoisesityksiä työyhteisoille yhteistyössä Metanoian kanssa. Olen myös esiintyjänä Jenni Urpilaisen suunnittelemassa Heavyhearts-näyttämöteoksessa syyskuussa. Joulukuussa 2018 olen tanssijana GoGo-tanssiryhmä Kuumien Putkien esityksessä Blondit.

Kuljen inspiraationi johdattelemana sellaisiin suuntiin ja yhteistöihin, joihin en tiedä kenenkään kollegani kulkevan. Johtolankani on inspiraatio ja ihmeelliset sattumat, jotka seuraavat sitä. Esiinnyn voimauttavilla energiaesityksillä ja pidän kuningatarkursseja mm. työyhteisöissä, yliopistossa, muotimaailmassa, joissa taide löytääkin reittejä koskettaa ja möyhentää. Haluan avautua maailmalle, olla herkkä, paljas, rehellinen, rohkea esiintyjä, joka osoittaa, kuinka energiat voivat transformoitua.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Taiteilija/Tuottaja Sampsa Pirtola 28.800 €The Last Establishment -monitaideteoksen valmistaminen sekä edesmenneen taiteilija Erkki Pirtolan elämäntyötä kartoittavien projektien työstäminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Vuoden 2018 aikana toteutettavat projektit liittyvät läheisesti toisiinsa:

The Last Establishment -monitaide-esityksen taiteellinen työskentely ja näytöksien valmistaminen seuraaviin maihin: Ruotsi, Suomi, Sveitsi, Australia, Saksa, Kanada ja Yhdysvallat.

Taiteilija Erkki Pirtolaa ja hänen elämäntyötään käsittelevän dokumentin käsikirjoittaminen ja tuotannon esivalmistelu retrospektiivistä näyttelyä varten.

Erkki Pirtolalta kesken jääneen ITE-taidetta eli nykykansantaidetta käsittelevän kymmenosaisen dokumenttisarjan loppuun saattaminen. Julkaisijana on Yle.

Erkki Pirtolan taiteilijauraa kartoittavan kirjan parissa työskenteleminen. Kirjan julkaisija on Maahenki kustantamo.

Allekirjoittanut työstää The Last Establishment teoksessa isänsä, taiteilija Erkki Pirtolan kuolemaa sekä arkkityyppistä ajatusta taiteilijan ”kuolemattomuudesta” taiteen jäädessä elämään henkilön menehdyttyä. Tätä ajatusta reflektoidaan Googlen teknisen johtajan Raymond Kurzweilin tekoälyä ja kybernetiikkaa edistävään julkiseen työhön. Kurzweilin henkilökohtaisena motivaationa on toive tuoda tulevaisuudessa taiteilijaisänsä ”takaisin kuolleista” kybernetiikan ja tekoälyn sovellutusten avulla.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Pispalan kulttuuriyhdistys ry 27.000 €Näyttelytoiminta, Taide ja omavaraisuus -kurssikokonaisuuden toteuttaminen sekä kansainvälinen verkostoituminen 2018–2020

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 3-vuotinen hanke

Pispalan nykytaiteen keskuksen kausi jakautuu galleriaan, työpajoihin ja tapahtumiin. Lisäksi painotetaan viikoittain jatkuvia paikallisia toimintoja sekä kansainvälistä taide- ja kulttuurivaihtoa. Apurahaa haetaan näyttelyiden järjestämiskuluihin, näyttelykorvauksiin, sekä työpajojen ja tapahtumien materiaalikuluihin ja kulukorvauksiin.

1. Galleria
Näyttelyteema vuonna 2018 on Luovat ratkaisut. Kolme kesänäyttelyä toteutetaan kutsunäyttelyinä ja kahdeksan avoimen haun kautta. Näyttelytila on maksuton ja näyttelynpitäjille maksetaan näyttelykulukorvaus. Näyttelykalenteria koottaessa kiinnitetään huomiota taiteilijakollektiiveihin.

2. Työpajat
Työpajat on koottu otsikolla taide ja omavaraisuus. Tulevana kautena työpajoissa hankitaan lisää käytännönläheisiä sekä teoreettisia työkaluja kestävään kaupunkilaisuuteen ja yhteisöllisen taiteen tekemiseen.

3. Tapahtumat
Tapahtumia järjestetään vuosittain noin 40 ja niiden yleisömäärä on 30–300. Tapahtumat ovat maksuttomia ja ne vaihtelevat näyttelynavajaisista aina teemallisiin paikallisfestivaaleihin.

4. Kansainvälinen kulttuurivaihto
Nykytaiteen keskus on kohtaamispaikka eri kulttuureista tuleville ihmisille ja työkokeilupaikka suomen kielen opiskelijoille. Keskuksella järjestetään myös maanosien välistä kulttuurivaihtoa työpajojen ja keskustelujen muodossa. Kansainvälisessä yhteistyössä on mukana akateemisia ja taiteellisia toimijoita. Kansainvälinen taidelaboratorioverkosto on aluillaan.

Pispalan nykytaiteen keskus on avoin galleriatalo, jota ylläpitää Pispalan kulttuuriyhdistys ry. Kulttuurikeskus on palkittu innostavasta ja monialaisesta taidetoiminnasta paikallisin ja valtakunnallisin palkinnoin sekä apurahoin vuosittain yli kymmenen vuoden ajan. Kulttuurikeskus on onnistunut luomaan ympärilleen laajan taideyhteisön, joka tuottaa tasokkaita tapahtumia, elävöittää paikallista toimintaa ja tarjoaa mahdollisuuksia monikulttuuriseen taiteilijayhteistyöhön sekä sivistystyöhön.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Porin kulttuurisäätö ry 45.000 €Yleisöltä kerättyihin vastauksiin pohjautuvat tutkimukselliset näyttelyprojektit Centennial – Pori Biennaali III (2018) ja Sandstorm – Ympäristötaidenäyttely Yyterin dyyneillä (2019)

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke

Porin kulttuurisäätö -kollektiivin (Anna Jensen, Anni Venäläinen & Eliisa Suvanto) suunnittelemia ja kuratoimia näyttelyitä on järjestetty vuodesta 2013 lähtien. 2018 järjestettävä Centennial on sadan vuoden välein järjestettävä näyttely, jonka lähtökohtana on suoraan yleisöltä kerätyt taidetta ja sen esittämistä koskevat toiveet. Kerätyn tiedon pohjalta syntyy myös Sandstorm – Ympäristötaidenäyttely Yyterin dyyneille (2019).

Porin kulttuurisäätö aloitti kesällä tiedonkeruun tavoitteenaan selvittää minkälaista taidetta yleisö toivoo nähtäväksi. Vastaukset ovat vahvistaneet ryhmän hypoteesin, jonka mukaan ns. suuri yleisö on avoin eri tekniikoille, kysymyksille ja tavoille tehdä taidetta. Sisältötoiveissa korostuivat yllätyksellisyys, kokemuksellisuus ja kantaaottavuus.

Siten kyky vastaanottaa taidetta ja antautua sen kohtaamisille on eri kuin taiteen harrastamisen aktiivisuus. Centennial tutkii hypoteesia näyttelyprosessin avulla ja tuo asian esille näyttelyn ja julkaisun muodossa.

Yhdessä mukaan kutsuttujen taiteilijoiden kanssa suunnitellaan kokonaisuudet ja teokset, jotka perustuvat taustatutkimuksen vastauksiin. Tutkimuksellisen projektin puitteissa työryhmä pohtii yhdessä vastausten sisältöä ja nykytaiteen mahdollisuuksia vastata toiveisiin sekä taiteilijoita, kuraattoreita että yleisöä tyydyttävällä tavalla. Teosten paikkasidonnaisuus, suhde ympäristöön ja kontekstiin on tärkeä osa sisältöä ja sitä, kuinka teokset tulevat yleisön saavutettaviksi ja koettavaksi.

Porin kulttuurisäätö kyseenalaistaa yleisen oletuksen ”suuren yleisön toiveista” ja uudistaa ympäristötaiteen traditiota tuomalla ajankohtaiset ekologiset kysymykset Yyterin lomaparatiisiin. Tehdäkseen vakavista asioista lähestyttäviä taidemaailman “enfant terrible” käyttää absurdia huumoria ja läsnäoloa välineinä. Riisumalla toimintansa itsekorostukselta hankkeet saavuttavat elintärkeän, laajan yleisöpohjan. Rakenteiden purkamisen lisäksi ryhmä haastaa vuosittain myös omaa toimintaansa.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Artist James Prevett and workgroup (Patsastellaan)19.000 €Patsastellaan: Parties for Public Sculpture

Artistic work or work based on it

Patsastellaan is now an ongoing project by James Prevett where artists or collectives are invited to throw a party for a public sculpture in Helsinki. The artists choose the sculpture, define the party and invite its guests. They re-activate public sculptures and stimulate their public consciousness. What is the public and who is it for? And what do we choose to celebrate and why?

The grant will cover fees for James Prevett and a producer. It will cover an artistic fee for 8 artists, plus materials costs for producing the 8 events with associated license fees and costs. The events will happen in summer / autumn 2018 and will be public events in the public spaceI am applying for a Kone Säätiö grant to support the production of 8 events for the 'Patsastellaan: Parties for Public Sculpture' project. This funding extends the project from a previous Kone Säätiö research and development grant.


Future events could involve artists, musicians, dancers or writers. The definition of artist is wide and artists will be invited to make a party based upon excellence and their own interest in making something in public space that can add to the project. In the pilot this included Riitta Ikonen's 'rock part' celebrating diaspora of ice age rocks, Raivio Bumann's performative coffee party for Kyösti Kallio, nynnyt's feminist public sculpture walk and Harrie Liveart's celebration of the 'Ordinary'. Parties target their own particular audience as well as public passersby.

What we choose to mark or celebrate says a lot about who we are as a society. Public sculpture charts this through its history and placement in the city. It is also a marker what we designate as ‘public’. Patsastellaan: Parties for Public Sculpture is bold in commissioning diverse new artistic content formed around and for the public sculptures of the past. The project re-frames and re-examines our values and explores what we choose to collectively mark or celebrate now.

Workgroup members
Monthly grant recipients:as yet unknown Producer, James Prevett

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Kirjailija, ohjaaja Emma Puikkonen ja työryhmä (Utopia-työryhmä)25.000 €Rakkaudesta – sanasto tuleville vuosikymmenille -esitys

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ

Työryhmä on työskennellyt puolentoista vuoden ajan lähtien liikkeelle utopian käsitteestä ja sen mahdollisuuksista toimia toivon antajana nykyhetkessä. Lopputulemana on pyrkimys nimetä sitä, mitä tapahtuu, löytää sanojen ja rehellisyyden kautta toimintakykyä ja toivoa.

Rakkaudesta-esityshankkeessa etsitään sanoja, joita ei vielä ole, mutta joita tulevina vuosikymmeninä ehkä tullaan tarvitsemaan. Sanastoa on koottu ja kootaan pyytämällä sanoja runoilijoilta, kirjailijoilta ja tutkijoilta - lisäksi työryhmä kirjoittaa niitä taustatyönsä pohjalta.

Sanasto luo esitysteoksen yhden rakenteen. Esitykselliset osat toimivat suhteessa sanoihin, avaavat ja syventävät niiden merkityksiä. Etsimme sirkuksen ja teatterin keinoin toiminnallisia metaforia ja vastaavuuksia käsitteille. Miten Nimipuutto näkyy kirjoittamisen ja pois pyyhkimisen toiminnassa? Millä keinoin esitys voisi olla Maarra, yhteinen rituaali tulevaisuudelle? Esitys toimii suhteessa tilaan: luontoon ja rakennettuun ympäristöön.

Ensimmäinen versio sanastosta koottiin kesällä 2017 Runokuu-festivaalin demoesitykseen. Demon jälkeen esitys pyydettiin mukaan Hyvän sään aikana -teoksen (Nikkanen & työryhmä, Into 2017) tapahtumaan Heurekaan 11/17. Toinen demoversio esitetään tapahtumassa.

Työryhmällä on yhteensä viiden viikon residenssi Uuden Sirkuksen Keskus Cirkossa, 3 viikkoa tammi-helmikuussa, 2 viikkoa elokuussa. Esitys viimeistellään näiden jaksojen aikana ja toteutetaan ulko- ja sisätilassa, esim. Vanhankaupunginlahdella.

Hanke pyrkii toteuttamaan yhden vaihtoehdon nykyaikaisesta rituaalista, jolla voimme psyykkisesti käsitellä ilmastonmuutokseen liittyvää pelkoa, ahdistusta ja surua. Hanke pyrkii nimeämään tulevaisuuteen liittyviä tunteita, oletuksia ja tapahtumia.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Heikki Tolin, Jenny Mansikkasalo, Johannes Vartola, Joona LIndberg, Minna Haapasalo, Valo- ja visuaalinen suunnittelija NN, Tuottaja NN
Muut työryhmän jäsenet: Emma Puikkonen

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Taiteilija Anni Puolakka 22.000 €Posthumanistista ja queer-feminististä suhdetta ihmisyyteen, seksuaalisuuteen, teknologiaan sekä toisiin olentoihin ilmentävät teokset ja näyttelyt

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Työn lopputuloksena on vuoden aikana yksityisnäyttely Sorbus-galleriassa, ryhmänäyttely W139-nykytaidetilassa Amsterdamissa sekä Sacre 3 -videoteos yhdessä Jaakko Pallasvuon kanssa, jota esitetään Suomessa ja kansainvälisesti.

Kumpikin näyttely käsittelee ihmisen suhdetta tekoälyyn, toisiin olentoihin ja haluihinsa. Ne lähestyvät suhdetta linkittyvien tarpeiden kautta: seksuaalisuuden, läheisyyden, kommunikaation ja ravinnon. Teokset ovat mm. tekstiileistä, silikonista, seksileluista, ja elektroniikasta koostuvia veistosolioita, jotka vastaavat ihmisen tarpeisiin normeja ja odotuksia vastustaen. Niiden sylissä voi maata, muttei mukavasti; niiltä saa algoritmeihin ja queer-ajatteluun perustuvaa terapiaa; ne ovat samalla lemmikkejä ja queer-feministisiä seksinukkeja; imeväisiä ja imettäjiä; uutta teknologiaa sisältäviä ja ITE-taidetta; häpeilemättömiä ja sensuelleja. Teokset linkittyvät esseeseeni vuoden 2017 Mustarinda-julkaisussa (mustarinda.fi/magazine), joka käsitteli erotiikan suhdetta ei-ihmiskeskeisyyteen. Lisäksi ne perustuvat kiinnostukseeni tarkastella tekoälyä taiteen ja komiikan avulla.

Sacre 3 on osa trilogiaa, joka seuraa päähenkilöiden virtuaalisia ja materiaalisia toimijuuksia ja suhteita epävarmuuden leimaamassa maailmassa. Kolmas osa kuvaa vanhentuneen cybergootin matkaa Tšernobyliin, jossa ihminen ideologioineen ei ole enää aktiivisena toimijana läsnä.

Teoksissani panen peliin muuttuvien ihmiskäsitysten kanssa painivan kehoni ja kokemukseni. Annan kehoni muokkautua suhteessa toisiin kehoihin, teknologiaan ja fiktioon, jonka tavoitteena on tarkentaa todellisuuteen ja kuvitella se toisin. Käsittelen normikriittisesti seksuaalisuutta ja muita tabuja. Työni haastavat totutut lähtökohdat eli valkoisen heteromiehen ajattelun ja tarpeiden keskeisyyden. Menen queer-feminististä tietoa, epävarmuutta ja tabujen tuottamaa noloutta kohti.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Taiteen tohtori, valokuvataiteilija Harri Pälviranta 15.000 €Puolustusvoimat tiedottaa -teoskokonaisuuden valmistaminen ja näyttelyiden pitäminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke

Puolustusvoimat tiedottaa on hanke, joka tarkastelee sodan vaikutuksia arkiajatteluun valokuvallisesti. Keskiössä on pohtia visuaalisesti, miten menneet sodat ovat kirjautuneet nykyajatteluun ja -toimintaan sekä miten sotadiskurssin kautta ja avulla jäsennetään mennyttä ja tulevaa.

Olen suurten ikäluokkien jälkeläinen ja niin ollen menneet, sankarillisiksikin julistetut sodat ovat välittyneet minulle lähinnä muiden henkilöiden kertomien tarinoiden, yleisen puhunnan sekä lukemieni kirjojen kautta. Suhteeni menneisiin sotiin ja nykyisiin aseellisiin konflikteihin on yhtäältä kuin verhoutunut myyttien taakse ja toisaalta mediarepresentaatioiden varassa.

Puolustusvoimat tiedottaa -hankkeessa olen tarttunut aiheeseen sukeltaen historiallisiin arkistoihin ja materiaaleihin. Työstän näyttelyyn kolmenlaisia teoksia: 1) Tekeillä on viisikanavainen videoinstallaatio, jonka ytimessä on talvisodassa kaatuneiden sotilaiden kasvokuvat. Teoksessa sotilaiden kasvot alkavat kuin elämään uudelleen – yhteen sekuntiin mahtuu sata kasvokuvaa. Kukin video on kestoltaan noin 10–20 sekuntia. 2) Appropriaatio: Lainaan lehdistä ja internetistä noin 30 kuvaa ja tekstiä, jotka sisällytän teoksina osaksi näyttelykokonaisuutta. 3) Teen massiivisen, kahdestasadasta kuvasta koostuvan installaation, johon on dokumentoitu kaikki talvisodassa kuolleet. Yhdessä valmiissa kuvassa on noin 140 kaatuneen miehen kasvot.

Suomen talvisotaan ja ylipäätään Suomen sotiin liittyviä mentaliteetteja on käsitelty taiteessa vain vähän. Uusi teoskokonaisuuteni työstää kuolleiden sotilaiden roolia nykyisissä poliittisissa käytännöissä ja nostaa esiin tabuja ja vetää uusia yhteyksiä menneiden ja nykyisten tapahtumien välille. Hankkeessa tulkitaan arkistomateriaaleja visuaalisesti vakuuttavasti.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Q-teatteri ry. 60.000 €Näyttelijä dialogin mahdollistajana sosiaalitoimessa ja sidosryhmissä

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke

Näyttelijä dialogin mahdollistajana hankkeen tavoitteena on kirkastaa teatterin avulla ihmisten kokemuksista kohtauksia, jotka mahdollistavat henkilökohtaisten elämäntilanteiden käsittelemisen ja uusien näkökulmien löytämisen sekä dialogin erilaisten toimintaympäristöjen (virkamieskoneisto ja poliittinen päätöksenteko, kansalaistoiminta ja kansalaisdemokratia) sekä erilaisissa asemissa olevien ihmisten (sosiaalitoimen asiakkaat, työntekijät, virkamiehet, poliittiset päättäjät) kanssa. Työ kohdistuu pääasiassa Espoon kaupungin lastensuojeluun ja aikuissosiaalityöhön sekä näiden sidosryhmiin (mm. Lyömätön Linja, A-klinkkasäätiö, Pro-tukipiste sekä erilaiset kokemusasiantuntija- ja vertaistukiverkostot, sosiaalityön opiskelijat mm. Helsingin yliopistossa ja Laurea ammattikorkeakoulussa, poliittiset päättäjät sekä virkamiehet). Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Petra Malin tutkii taidelähtöisten menetelmien käyttöä sosiaalityössä osallisuuden ja demokratian edistäjinä ja osallistuu tähän prosessiin osana tutkimustaan, Arts-based Methods in Social Work as Means for Inclusion and Democracy. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten taidelähtöisiä menetelmiä voidaan hyödyntää osallisuuden ja demokratian edistämiseen sellaisten ihmisten kanssa, joiden poliittinen ja yhteiskunnallinen osallisuus on matalalla tasolla, ja minkälaiset tekijät vaikuttavat osallisuuden mahdollisuuksiin.

Hankkeemme on rohkea avaus, koska menemme pelottomasti kohderyhmiin, joista emme ollenkaan tiedä, miten he taiteeseen ja itsensä haastamiseen suhtautuvat. Toistamiseen olemme törmänneet siihen, että oman elämän avaaminen taiteen materiaaliksi palkitsee, vaikka se etukäteen tuntuu mahdottoman pelottavalta. Hanke tuo kansalaistoiminnan elementtejä viranomaistoimintaan ja sosiaalitoimeen, joissa yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen on jäänyt vähälle, vaikka sitä sosiaalityöltä edellytetään.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

FM, nukketeatteriohjaaja Alma Rajala ja työryhmä64.400 €Sukupuuttoparatiisi-esitysja tapahtumakokonaisuus

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke

Sukupuuttoparatiisi on visuaalinen ja fyysinen nukketeatteriesitys lapsettomuuden hedelmällisyydestä. Se luo uutta positiivista mytologiaa lapsettomalle naiselle filosofisella ja groteskilla näyttämökielellä. Esitys törmäyttää yhteen lisääntyjien maailman ja siitä vapautuvan keskushenkilönsä Eevan, mutta menee syvemmälle kuin vain arkikonfliktien tasolle. Muotoutumassa on uusi identiteetti lapsettomalle naiselle. Samalla käsittelyyn nousevat ekologiset teemat, liikakansoitus ja maapallon kestokyky. Kysymykset elämän ikuisuudesta ja arvokkuudesta, geeneistä, merkityksistä ja rakkaudesta tiivistyvät hetkiksi näyttämökuviin ja runon tavoin uutta luovaan kieleen.

Esityksen ympärille kootaan tapahtumakokonaisuus, jossa etsimme rituaaleja juhlistaa äitiydestä irrallista elämää vailla lapsettomuuteen liitettyä surua. Lanseeraamme hankkeen viettämällä Sukupuuttoparatiisipäivää. Samalla julkaisemme keskusteluja vapaaehtoisesta lapsettomuudesta mm. tutkijoiden ja julkisuuden henkilöiden kanssa podcastien muodossa ja jaamme ajatteluamme blogissa. Tavoitteena on saada kustannussopimus myös teemaa eri tekstilajein käsittelevälle kirjalle.

Lapsettomuutta täysin positiivisena käsittelevä näyttämöteos ja keskustelu puuttuvat Suomesta. Lapsettoman onni mielletään hetkelliseksi ja defensiiviseksi, mutta me haluamme luoda perustaa ikuisuudelle ja arvokkuudelle ilman lasta. Näyttämöllä teema on haastava, sillä puute ei voi olla ilman vastakohtaansa, eli lisääntymistä. Täytyy luoda teemaan draama ja hurjuus ilman latteimpia konflikteja. Lisäksi tuomme teeman esiin avoimesti omina itsenämme rikkoen turvallisen hiljaisuuden aiheen ympäriltä.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Alma Rajala, Heini Maaranen, Jesper Dolgov, Lee Lahikainen, Merja Pöyhönen, Nadja Räikkä, Reetta Niemelä, Riina Tikkanen, Sirje Niitepold

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Maisteri, vapaa kirjoittaja, kääntäjä Jean Ramsay 26.000 €Rikkileikitty nukke. Laila Pullisen omaelämänkerran viimeistely ja täydentäminen & aiheesta toteutettava nettisivusto

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Äitini, kuvanveistäjä, professori Laila Pullisen Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apurahan turvin toteutettavan elämänkerran kirjoitustyö jäi kesken hänen kuollessaan marraskuussa 2015. Olimme työstäneet kirjaa vuodesta 2007 asti tekemällä haastatteluja työhuoneilla Lallukasta Rooman Villa Lanteen, ja kasassa oleva materiaali on vakuuttavaa.

Koska työ jäi kuitenkin kesken, koen tarpeelliseksi täydentää teoksen tuomalla oman roolini esiin ja kirjoittamalla itseni näkyville teokseen. Lailan kuoleman myötä mittavan Nissbackan kartanon veistospuistossa ja rakennuksissa olevan fyysisen tuotannon säilyttäminen esillä yleisön nähtävillä on tuonut omia haasteitaan, joiden myötä on kehittynyt uusia ajatusrakennelmia kulttuurityön siirrettävyydestä sukupolvelta toiselle.

Olen esitellyt Nissbackaa yleisölle n. 20 vuotta (vuodesta 1998 asti) ja työskennellyt läheisesti äitini kanssa koko tämän ajan, kirjurina ja assistenttina.

Teosten ja paikan säilymisen oheen on herännyt tarve kerätä runollisia ja sanallisia sisältöjä teoksille ja niiden ympäristölle, tallentaa kokemus elämän syksystä Nissbackan kevääseen, äidistä poikaan.

Sanallisista sisällöistä on tarkoitus koostaa interaktiivinen nettisivusto, joka hyödyntää Lailan haastattelunauhoja (niin että taiteilijan ääni on katsojan kuultavilla), mutta myös tuoda siihen rinnalle hänen poikansa ääni, kuten myös liikkuvaa ja kolmiulotteistettua kuvaa alueelta.

Teoksen tarkoituksena on tallentaa monipolvinen sukupolvenvaihdos kulttuurin alalta, katsoa, miten jälkikasvu saa kannettua vanhempansa työn toisen disipliinin sisällä (kuvanveistosta kirjallisuuteen) ja yhä edemmäs virtuaaliseen ulottuvuuteen.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Media-alan ammattitutkinto Niki Casimir Rasmus ja työryhmä (Skáidi)10.200 €Skáidi-EP. Kahden naapurikansan jäsenten moniosaamisen yhdistäminen yhteiseksi voimavaraksi uuden musiikin kautta

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan

Skáidi on kahden naapurikulttuurin edustajan, kuin kahden joen, yhtymäkohta, jossa voimavarat sekä osaaminen yhdistetään molempien kulttuurien hyväksi ja josta kulttuurien ja kielien elvyttäminen ja ylläpitäminen matkaavat virrassa eteenpäin uudenlaisen musiikin muodossa.

Skáidin muodostavat pohjoissaamelainen media-alan moniosaaja ja konemuusikko Niki Rasmus, joka tuottaa säveltää ja luo elektronisesti koko EP:n äänimaailman. Kolttasaamelainen monitaiteilija Heidi Gauriloff sanoittaa ja toimii äänenä leu´ddin ja laulun muodossa. Sanoitusten aihepiirit kumpuavat naapurikulttuurien yhteisistä tärkeistä asioista: pohjoisesta luonnosta, tärkeistä ja merkittävistä paikoista, luonnonilmiöistä, saamelaisesta muinaisuskosta mytologisine hahmoineen ja seitoineen.

Tarkoituksena on valmistaa Skáidi EP, noin 8–10 musiikkikappaleen digitaalinen musiikkialbumi, joka julkaistaan Spotifyssä syksyllä 2018. EP yhdistää perinteitä ja elektronista musiikkia, jollaista saamenkielellä ei ole aiemmin tehty. Kohderyhmänä ovat saamelaisnuoret ja nuoret aikuiset.

Yhteistyö ja dialogit Suomen saamelaiskulttuureiden välillä eivät ole olleet itsestäänselvyyttä. Koltat joutuivat kokemaan kaksinkertaista syrjintää sekä suomalaisten että muiden saamelaisten taholta siirtyessään asuinalueiltaan Suomeen. Hierarkia on alkanut vihdoinkin vuosikymmenien jälkeen repeämään. On aika yhdistää naapurikulttuurien uuden sukupolven voimat ja tehdä yhteistyönä uusi ja nykyaikainen musiikkialbumi elvyttämään ja ylläpitämään pohjois- ja koltansaamen kieliä ja kulttuureita.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Heidi Juliana Gauriloff, Niki Casimir Rasmus

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Runoilija, poet Cia Rinne 28.800 €Wasting my Grammar, konkreettisen runouden kirja (sekä näyttely ja ääniteos)

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

The book I am planning to make will consist of new pieces of conceptual and concrete poetry. The texts will be composed in different languages, mainly English, but other languages might occur. Contrary to the first three collections of concrete poetry (zaroum, Helsinki 2001, notes for soloists, Stockholm 2009, and l'usage du mot, Berlin, Geneva, Copenhagen 2017), the texts in Wasting my Grammar are longer, usually begin with a concept that is then explored, and in their approach question the way we use language.

Thinking, and thus the history of the mind, are intertwined with that of language, and while language is shaping the way we think, it also impacts our actions. One could imagine that, had Aristotle not decided that something cannot be A and not-A at the same time, the world might have taken a different course – the dualistic structure of Western philosophy has largely contributed to the division of man and nature, and body and soul, and contributed to a degradation of nature and the misleading idea that humans are elevated above nature.
Apart from the texts, and an essay to accompany them, there will be an exhibition, too. I would like to show the texts as written pieces, possibly larger than the way I usually show them (which is typewriter on paper), and furthermore, there will be a sonore part in the shape of a sound installation, too, consisting of my own reading of the texts that usually develop an own rather speedy rhythm.


In my writing, I research the way language is used. In order to communicate, we have to rely on established systems that however are the result of sensitive and arbitrary processes, and as such, also the bearer of references that may have social, political and even ecological impacts. In Wasting my Grammar, I look at language, at terms and expressions that could even be called 'ready-mades', structures we use without having to reflect much, and then deconstruct, develop or lead them ad absurdum.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Vapaa taiteilija /tuottaja Johanna Rojola ja työryhmä (FEMSKT)14.000 €Feministisen sarjakuvatoiminnan kotimaisten ja kansainvälisten toimintamallien kehittäminen ja sarjakuva-alan epätasa-arvoisten rakenteiden näkyväksi tekeminen ja niiden korjaaminen (FEMSKT-verkosto)

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

FEMSKTin kotimainen ja kansainvälinen toiminta jatkuu. Toimin osa-aikaisena koordinaattorina.

Keväällä 2017 Villa Salinin residenssissä FEMSKT-verkosto kävi keskustelua siitä, mitä toivomme nyt, neljäntenä toimintavuotenamme. Eritoten käytiin keskustelua siitä, toivotaanko tälle toiminnalle ”johtajaa”. Toivottiin avoimia suunnittelukokouksia ja toisaalta fasilitoijaa organisoimaan toimintaa. Koska minulla on juuri nyt mahdollisuus tähän (määräaikainen työsuhteeni loppui 31.8. 2017), tartun tilaisuuteen. Näen roolini toiminnan mahdollistajana ja vakiinnuttajana. Johtajaksi en suostu enkä halua. Se on koko horisontaalisen verkoston toimintaidean vastaista.

Roolinani on menossa olevan toiminnan koordinoiminen sekä uusien hankkeiden mahdollistaminen. Kutsun koolle avoimet kokoukset ja työpajat. Huolehdin tiedon yleiseen jakoon. Etsin, ehdotan ja järjestän tapaamisia mahdollisten uusien yhteistyökumppanien kanssa. Työhön kuuluu myös verkostojen ja toimintamallien fasilitoiminen, luominen ja jakaminen sekä aliedustettujen ryhmien tunnistaminen, löytäminen ja osallistaminen (toiminnan mahdollistaminen jatkossa itse tilaa antaen) radikaalin inklusiivisuuden hengessä.Suunnitteilla on myös Infosarjakuvien ja yhteiskunnallisesti kantaaottavien sarjakuvien toteuttaminen yhdessä mm. työpajoissa, niiden tilaaminen, käsikirjoittaminen, julkaiseminen ja jakaminen.

Vuonna 2016 Feministinen sarjakuvatoiminta -verkosto (FEMSKT) kutsuttiin Angoulêmeen järjestämään ohjelmaa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden parantamiseksi sarjakuva-alalla. Luulimme että on vain yksi tapa tehdä feminististä sarjakuva-aktivismia. Selvisi, että neljä yhteistyökumppaniverkostoamme tekevät samaa mutta aivan toisin. Lisäksi saimme uusia kumppaneita! Maailma ei muuttunut vielä, tästä on hyvä jatkaa.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Taiteilija Johanna Rotko 14.400 €Elävät kuvat, hiivagrammeja -jatkoprojekti 2018

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | Ponnistusraha

Jatkokehitän ponnistusapurahalla Hiivagrammi-projektia, jonka tuloksena syntyy laajempi hiivatutkimus- ja projektisuunnitelma. Tutkimussuunnitelmaan kuuluu kahden vuoden kuva- ja videomateriaalin analysointi ja sen pohjalta uuden tutkimuksen suunnittelu. Materiaali sisältää mm. sinisellä geenimuunnellulla hiivalla tehtyjä kuvia.

Materiaali perustuu vuonna 2014 alkaneeseen taiteelliseen tutkimukseen, jossa teen eläviä kuvia eli hiivagrammeja. Projektissa tutkin orgaanisen materiaalin kanssa tehtäviä kuvia ja samalla tarkastelen omaa luontosuhdettani.

Tällä hetkellä työskentelen ja asun Kotkassa, laboratorioni on keittiöni, valotus tapahtuu työhuoneellani ja tutkimuskeskukseni on parvekkeellani. Keskukseni laajenee Aalto yliopiston mikrobiologian laboratorioon Biofiliaan lokakuussa 2017, jonne pääsen kokeilemaan tieteessä käytettäviä hiivalajeja.

Tein hiivagrammeista lopputyöni Aalto yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakouluun ja jatkoin työskentelyä vuonna 2016 Kotkan kaupungin työskentelyapurahan turvin. Nyt hiivagrammit ovat LIITOS – luonto uudessa tarkastelussa, kansainvälisessä nykytaidenäyttelyssä Oulun taidemuseossa.

Projektin käytännön tekeminen on kestänyt nyt melkein kaksi vuotta. Seuraavaksi olisi hyvä päästä pysähtymään ja miettimään, mistä kaikki oikein johtuu ja mitkä asiat toistuvat kuvissa. Koneen Säätiöllä on oiva mahdollisuus auttaa ymmärtämään hiivakuvia paremmin.

Koska hiivakuvat ovat tutkimuskohteina mielenkiintoisia ja prosessia ei ole tutkittu tarpeeksi, eikä kukaan muukaan tee tätä. Olisi hullua jättää tutkimus juuri nyt kun alan ymmärtää mistä kaikki johtuu ja miten sen saisi kuvattua. Elävien kuvien eli hiivagrammien prosessi avaa mielenkiintoisen tavan jäsentää maailmaa ja ympäristöämme.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Runoyhdistys Nihil Interit ry. 16.000 €Digitaalisen ja kokeellisen runouden sivusto Nokturno.fi:n ylläpito ja kehittäminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke

Nokturno on vuonna 2005 perustettu digitaalisen ja kokeellisen runouden sivusto, jonka toiminta käynnistettiin uudelleen elokuussa 2016. Suomessa ainutlaatuinen sivusto tuo yleisön nähtäville runoutta sekä kotimaisilta että kansainvälisiltä tekijöiltä. Haemme rahoitusta sivuston perustoiminnan jatkamiseen mutta myös toiminnan laajentamiseen. Nokturno.fi:n taustalla on Nihil Interit ry. sekä joukko omistautuneita eri alojen ammattilaisia.

Nokturnon perustoiminta koostuu joka toinen kuukausi pääkirjoituksen kera julkaistavasta erästä runoutta. Tämän lisäksi sivusto ylläpitää virtuaalista residenssiä. Vuosien 2018–2019 tavoitteena on käynnistää kutsukuraattoritoiminta, aloittaa julkaisukorvausten maksaminen sekä yhteistyössä alan tekijöiden kanssa edistää Suomessa digitaalisuuden ja runouden vuoropuhelun hankkeita. Sivuston tavoite on olla jatkossakin sekä taiteellisesti korkeatasoinen julkaisu että alusta, joka edistää digitaalisia ja kokeellisia keinoja käyttävää runoutta niin tekijöiden, lukijoiden kuin suomalaisen kirjallisuuden opetuksenkin näkökulmasta.

Nokturnon uuden kauden ensimmäisen vuoden kävijämäärät ovat olleet vielä odotettuakin paremmat. Ensimmäisen vuoden aikana sivustolla on ollut lähes 4000 kävijää ja yksittäisten sivujen katselukerrat ovat ylittäneet 25 000. Nokturnolla on runsaasti vakiolukijoita ja sivuston tunnettuus lisääntyy jatkuvasti.

Nokturno.fi on Suomen ainoa digitaaliseen ja kokeelliseen, digitaalisessa muodossa olevaan, runouteen erikoistunut kanava. Se on lukijoilleen ilmainen, matalan kynnyksen, mutta korkean taiteellisen tason kansainvälinen sivusto. Perustamisvuonna 2005 sivuston toiminta oli avaus kohti uudenlaista runoutta ja se on sitä edelleen. Nokturno työskentelee pitkäjänteisesti tehdäkseen digitaalisessa muodossa olevasta runoudesta osan suomalaisen runouden kaanonia.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Virpi Vairinen

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Muusikko ja äänitaiteilija Tatu Rönkkö 40.000 €City By Night -ääniteossarja

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

City by Night on viisiosainen ääniteossarja, jossa soolokonsertti ja ääni-installaatio yhdistyvät uudella tavalla. Käytän soittimena ja äänimateriaalina viidessä eri suurkaupungissa äänittämiäni öisiä ääniä ja löytämiäni arkisia esineitä.

Matkustan jokaiseen kaupunkiin keräämään äänimateriaalia, rakentamaan elektroakustisia soittimia ja valmistamaan 12-tuntisen teoksen, jonka esitän työprosessin lopuksi paikallisessa esitystilassa. Sijoitan hämärrettyyn, intiimiin ja tyhjään tilaan 12 kaiutinta, joiden kautta soitan livenä ”kolmiulotteisen" ääniteoksen sämplerillä, esinesoittimilla ja elektroniikalla. Yleisö saa kulkea tilaan, tilassa ja sieltä pois vapaasti esityksen aikana.

Esitysten kesto on erityisen pitkä, koska haluan saavuttaa transsinomaisen luomistilan aiheeseeni samaistumiseksi. Haluan myös kyseenalaistaa esityksen ja konsertin kokemiseen ja kestoon liittyvät normit.

Kaupungit ovat Tokio, Helsinki, Porto, Berliini ja Buenos Aires. Yhden kaupungin työprosessi on noin kuukauden pituinen. Toteutan hankkeen 2018 ja 2019 aikana.

City By Night on tutkielma ja äänimuotokuva viiden suosikkisuurkaupunkini öisistä äänistä. Minua kiinnostaa, miten näiden kaupunkien äänet ja tunnelmat eroavat toisistaan ja miten ne vaikuttavat jokaisen esitykseni syntyyn.

Urbaanit öiset äänet kiehtovat minua, koska ne paljastavat kaupunkien luonteesta ja siellä asuvista ihmisistä jotain hyvin olennaista. Öiset äänet jäävät meiltä usein huomaamatta, koska nukumme tai emme ole valppaina.

City By Night on rohkea avaus, koska siinä matkustan viiteen eri suurkaupunkiin ympäri maailmaa äänittämään ääniä ja keräämään esineitä öisestä kaupunkiympäristöstä ja valmistan tästä materiaalista viisi erilaista ääniteosta paikallisiin esitystiloihin. Yksi teos kestää tauotta 12 tuntia. Soitan sämplerillä ja rakentamillani esinesoittimilla ääniteoksen livenä kahdentoista kaiuttimen surround-systeemin kautta. Yhdistän soolokonsertin ja ääni-installaation uudella tavalla.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Teatteritaiteen maisteri Janne Saarakkala ja työryhmä (Normal Cake Suomi)20.000 €Normal Cake, Please -esitys

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke

Normal Cake, Please on paikkasidonnainen esitys vapaudesta ja vapauden tilasta Euroopassa. Sen päätapahtumapaikka on kirkko. Esitys esitetään teatterifestivaalien ohjelmistoissa Riikassa, Helsingissä ja Kööpenhaminassa vuosina 2018–2019. Tuottajana toimii tanskalainen Uneasy Listening Society, yhteistyössä latvialaisen tanssiryhmä ARA:n, pohjoismaisten teatterifestivaalien, kirkkojen ja LGTB-aktiivien kanssa.

Normal Cake, Please on yhtä kuin mahdottomat häät. Yksi kolmesta päähenkilöstä, jotka ovat ystävyksiä kolmesta eri maasta, on menossa naimisiin trans/muunsukupuolisen henkilön kanssa. Kaksi muuta päähenkilöä edustavat äärimmäisiä asenteita suhteessa tapahtumaan; toinen on maailmaa parantava liberaali ja toinen on perinteisistä arvoista kiinni pitävä patriootti. Yleisöllä on häävieraiden rooli ja joillekin katsojille annetaan yksilöidympiä rooleja.

Hanke on saanut Pohjoismaisen kulttuuripisteen apurahan, mutta se eivätkä muut budjetoidut tulot, riitä työskentelyedellytysten turvaamiseen eivätkä lisäkustannuksiin, joita uuden esiintyjän, Jamie MacDonaldin, rekrytoiminen tuottaa.

Trans/muunsukupuolisuuden käsittely esityskontekstissa, jossa esitetään mielipiteitä puolesta ja vastaan ja jossa osa esiintyjistä on itse trans- tai muunsukupuolisia, pakottaa työryhmän ja yleisön sensitiiviselle alueelle, jossa omat arvot punnitaan. Rohkeutta vaatii myös asian käsittely kirkossa, erityisesti kirkoilta itseltään. Työryhmän haaste on yleisölle rooleja tarjoava, pelillinen taso; että tapahtuma antaa tarpeeksi tilaa rooleilla leikkimiseen mutta asettaa myös turvallisen kehyksen.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Jamie MacDonald, Janne Saarakkala, Paula Koivunen, Pilvi Porkola
Muut työryhmän jäsenet: Jamie MacDonald, Paula Koivunen, Pilvi Porkola

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Master of Arts, tohtorikoulutettava Hilma Salonen ja työryhmä54.000 €Saunassa naapurissa – Havaintoja itäiseltä banjavyöhykkeeltä

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan

Hanke tuottaa suomenkielisen tietokirjan Suomen lähimaiden yleisistä saunoista ja niihin kytkeytyvästä nykyajan kansanperinteestä. Lähestymme saunakulttuuria keinona lisätä ymmärrystämme Suomen, Venäjän ja Itä-Euroopan yhteisistä kulttuuripiirteistä poliittisesti jännitteisenä aikana. Osoitamme yleisten saunojen merkityksen omanlaisina kohtaamispaikkoinaan, joissa maantieteelliset ja kulttuuriset rajat hämärtyvät ja joiden kautta on mahdollista päästä luontevalla tavalla osaksi ihmisten arkea ja sosiaalista kanssakäymistä. Tätä tarkoitusta varten havainnoimme yleisiä kaupunkisaunoja Luoteis-Venäjällä, Baltiassa, Valko-Venäjällä ja Ukrainassa. Omakohtaista analyysiä täydentävät valokuvat ja eri-ikäisten saunojien haastattelut.

Kirjassa saunakulttuuria lähestytään paitsi tutkimuksellisella myös kaunokirjallisesti kunnianhimoisella, arkiset yksityiskohdat laajempaan historialliseen ja yhteiskunnalliseen kehykseen nivovalla otteella. Kohteina ovat niin neuvostolähiöiden halvat kansanbanjat, kantakaupunkialueiden historialliset kohteet kuin saunakulttuurin muutosta ilmentävät eliitin hyvinvointilaitoksetkin. Samalla kun saunakulttuuri ylittää maiden välisiä rajoja, se muodostaa niiden sisälle omia yhteiskuntaluokan, kielen ja sukupuolen mukaan eriytyneitä sosiaalisia ympäristöjään. Kirja opastaa käytännönläheisesti eri tavoin kiinnostavien saunojen löytämiseen, niissä toimimiseen, keskeiseen sanastoon ja ympäristöön sulautumiseen.

Hanke valottaa suomalaiselle elämäntavalle keskeistä saunakulttuuria peilaamalla sitä itäeurooppalaiseen yleisten saunojen perinteeseen, minkä kautta tuttu ja arkipäiväinen näyttäytyy osana vieraana, outona ja etäisenä pidettyä. Yhdistämme ammattimaisen yhteiskuntatutkijan näkökulmat heittäytyvyyttä ja omakohtaisuutta kaihtamattomaan luovaan kirjoittamiseen. Hanke kyseenalaistaa käsityksiä Suomen erillisyydestä venäläisestä ja itäeurooppalaisesta kulttuuripiiristä.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Hilma Salonen, Otto Pipatti
Muut työryhmän jäsenet: David Jakob

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Valtiotieteiden kandidaatti Valter Sandell ja työryhmä (Kontur)23.000 €Kontur. Ahdistuksesta ystävyyteen – yhdessä kirjoittamisen ja elämisen laboratorio

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ

Aiomme muovata Konturin rohkeaksi ja rajoja rikkovaksi yhdessä kirjoittamisen ja elämisen monikieliseksi laboratorioksi.

Konturin uusi formaatti ei tee hierarkkisia erotteluja kielien välillä. Kirjoitamme niin kuin me kommunikoimme ja elämme. Tämä todellisuus on monikielinen. Kontur ilmestyy painettuna neljä kertaa vuodessa, ja jokaisessa numerossa on eri päätoimittaja(t).

Ideat Konturin radikaaliin formaatin uudistukseen syntyivät työryhmän teoreettisten ja esteettisten keskustelujen pohjalta, joita käytiin kesällä 2017 affektiteoriasta, ystävyydestä ja yhteisöstä. Tämä johti haluun tutkia yhdessä kirjoittamisen ja elämisen potentiaalia.

Jokaisen numeron työprosessi lähtee liikkeelle yhdessä elämisen ja kirjoittamisen laboratoriosta, jossa luetaan kirjoja ja katsotaan elokuvia, jotka avaavat uusia näkökulmia numeron teemaan. Konturin teemat vuodelle 2018 on ystävyys, kauneus, rappeutuminen sekä elämä eläimenä. Laboratorissa käytämme apuvälineina mm. Hagar Olssonia, Hannah Lutzia, Apua! Olen kalaa, Finzi Continin puutarhaa ja Athena Farrokhzadin podcastia.

Työprosessi itsessään avaa ikkunoita uuteen maailmaan ja toiseen tapaan elää. Se on keskisormi yksilöllisen neron uusintamisprosessille ja selän kääntö prekaarille yksinelämiselle. Kehotamme ihmisiä lukemaan lehteä yhdessä, keskustelemaan ja laittamaan lehti kiertoon.

Toteutamme perinteikkään suomenruotsalaisen kirjallisuuslehti Konturin radikaalin formaatin uudistuksen. Prosessi muovaa Konturin rohkeaksi ja rajoja rikkovaksi yhdessä kirjoittamisen ja elämisen monikieliseksi laboratorioksi.

Haluamme dekonstruoida yksilöllisen kirjailijaneron ja tutkia yhdessä kirjoittamisen potentiaalia. Tutkijat ja taiteilijat tuottavat intensiivisen ja kokeilevan yhteistyön avulla polyfonioita, jotka avaavat ikkunoita uuteen maailmaan ja toiseen tapaan elää yhdessä.

Työryhmän jäsenet
Muut työryhmän jäsenet: Elisabeth Wide, Heidi Hakala, Kaneli Johansson, Lehtinen Mattias, Otso Harju, Vilhelmina Öhman

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Teatteritaiteen maisteri Kaisa Sarkkinen ja työryhmä17.000 €Not for men, teatterin ja elokuvan keinoja tasavertaisesti hyödyntävä teos

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Not for men on Mohammed Moe Mustafan käsikirjoittama ja ohjaama teos, joka pyrkii synnyttämään uutta audiovisuaalisen teatterin muotoa. Se käyttää yhtä aikaa uutta ja vanhaa: esityksen emotionaalinen taso on tunnistettava, esitystilanteessa näyttelijä saa vastanäyttelijäkseen videokuvan. Esityksissä on fyysisesti läsnä vain yksi näyttelijä, muut neljä näyttelijää esiintyvät videokuvan kautta Lontoossa, Pariisissa, Berliinissä ja Prahassa. Käytettävän kuvamateriaalin ajallinen ja maantieteellinen etäisyys tarjoaa kiinnostavan perspektiivin ja on temaattisesti kiinteässä yhteydessä kirjoitettuun materiaaliin.

Sisällöllisesti teos kiinnittyy tutkimaan ihmisen rinnakkaisten todellisuuksien, näkyvän ja ei näkyvän ristiriitaisuuksia, näkemystä minuudesta, käsitystä toiseudesta ja kysymystä yhdessäolon mahdollisuudesta, yli opittujen sosiaalisten ja kulttuurillisten erojen. Esityksen puhuttuna kielenä ovat englanti, saksa, ranska ja suomi. Esitys tekstitetään englanniksi.

Esityksen ensi-ilta on Prahassa toukokuussa 2018 Divadlo21-teatterissa, Berliinissä toukokuussa 2018 Brotfabrik-teatterissa, Suomessa Kajaanin runoviikolla heinäkuussa (neuvottelut käynnissä), ja syksyllä 2018 mm. Teatteri Telakalla Tampereella ja Rakastajat Teatterissa Porissa.

Not for men pyrkii synnyttämään uutta audiovisuaalisen teatterin muotoa. Se käyttää yhtä aikaa uutta ja vanhaa: esityksen emotionaalinen taso on tunnistettava, esitystilanteessa näyttelijä saa vastanäyttelijäkseen videokuvan. Tarkoitus on tutkia elokuvallisen ilmaisun ja teatteri-ilmaisun yhteentuomista siten, ettei kumpikaan kerronnan muoto ole alisteinen toiselle. Käytettävän materiaalin ajallinen ja maantieteellinen etäisyys vaikuttaa suoraan toteuttamistapaan ja on keskeinen osa sisältöä.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Kira Nakari, Mohammed (Moe) Mustafa
Muut työryhmän jäsenet: Haley McGee, Kaisa Sarkkinen, nainen ranskalainen, nainen saksalainen, Noora Dadu

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Artist Vidha Saumya 21.600 €M-O-N-U-M-E-N-T-L-E-S-S Moments – Utopia of Figureless Plinths

Artistic work or work based on it

M-O-N-U-M-E-N-T-L-E-S-S Moments – Utopia of Figureless Plinths is an invitation to think of monuments beyond fabricated narratives and deformities of political propaganda and imagine them as decolonised spaces for public negotiation.
In this project a series of digitally manipulated photographs will present various sites in Helsinki with monuments-on-plinths but with statues missing from the plinth. The plinths that will remain in-situ will collectively form an installation abstracting the idea of a monument as a site of public negotiation and/or congregation. Through the repeated gesture of iconoclasm, argument, and research the project probes the social apparatus of monuments. It confronts history, national identity, patriotism, and masculine ideas of heroic values that are conferred upon figures erected in public spaces. The visuals that will come out of this project open a space for thinking differently. The photographs present and investigation about relations to monuments and an invitation to think about another space. It is an artistic work that helps us to think about what could be.

The project provokes Helsinki city’s relationship to its monuments-on-plinths and urges citizens to imagine sites without them. It disrupts the ‘legitimacy’, ‘necessity’, and ‘truth-value’ of these monuments, suggesting a disjointed context, where individuals, ceremonies or other activities become meaningless. Through an artistic gesture the project stretches the possibility of the monument beyond fabricated narratives and deformities of political propaganda.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Taiteen Maisteri Jari Silomäki 25.000 €Välitila – kertomuksia kehittyvien maiden uusrikkaiden elämästä. Valokuvataiteen museon 50-vuotisjuhlavuoden laaja yksityisnäyttelyni Framing the world

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke

Oybek Kirgisiasta ei tiennyt kuinka rikkaat elävät. Hän matkusti Euroopassa ja opetteli.
Pienestä kaivoskaupungista kotoisin oleva Anita unelmoi pitkään vauraudesta. 28-vuotiaana, monen sattuman kautta, hänestä oli tullut rikas. Kesken kuvausten, Anita havahtui, ja alkoi kertoa uusista haaveistaan.

Nopea, totaalinen vaurastuminen on 2000-luvun ilmiö kehittyvissä maissa. Nämä tarinat ovat dokumentaarisen taiteen kentällä aliedustettuja. Kehittyvien maiden vaurastuneesta ihmisryhmästä on annettu julkisuuteen homogeeninen kuva. Sitä edustaa pröystäilevä ja huonoa makua viljelevä mies. Rikkaus ei tuo suojaa moraaliselta hyväksikäytöltä. Dokumentaristin katse voi suuntautua alaspäin, vaikka kohde olisi yhteiskunnallisesti vahvemmassa asemassa.

Kohtaan kaikki ihmiset vailla ennakkoasenteita. Työskentelymetodina minulla on kiireetön hengailu kuvattavien henkilöhistorian tapahtumien varrella. Tämä on ollut toimiva tapa rakentaa luottamus ja päästä toista ihmistä lähelle. Tapaamieni henkilöiden tarinat ovat olleet inhimmillisiä ja usein, ulkoapäin katsoen onnekkaiden, kertomusten taakse on kätkeytynyt kärsimystä.

Kokonaisuuteen tulee viidentoista ihmisen tarinat eri puolilta maailmaa. Yhden ihmisen kertomus on valokuvanovelli, joka koostuu 5–10 kuvasta sekä tekstistä. Tarina tulee kuvan päälle käsin kirjoitettuna, henkilön omalla äidinkielellä ja käsialalla. Tämä alleviivaa kertomuksen henkilökohtaisuutta. Tekstit tulevat lisäksi käännöksinä kunkin kuvan viereen.

Nopea, totaalinen rikastuminen on 2000-luvun ilmiö kehittyvissä maissa. Sitä on dokumentoitu vähän ja homogeenisesti: kuvaten poikkeavaa kulutuskäyttäytymistä ja sen synnyttämää huonoa makua. Rikkaus ei tuo suojaa moraaliselta hyväksikäytöltä. Lähestyn ilmiötä inhimillisellä näkökulmalla ja pehmeällä valolla. Haluan kuulla ihmisten tarinat, heidän itsensä kertomina. Se on, tässä aiheessa, rohkea avaus, vaikka niin ei mielestäni pitäisi olla.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Piia Soikkeli ja työryhmä15.000 €Rajavirhe-dokumenttinäytelmän kiertue Venäjällä ja Ukrainassa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan

Teatteri Telakan ja venäläisen Teatr.Doc:in kaksivuotisen Talvisota-dokumenttiteatterihankeen esityksen Rajavirhe (Russofobia) ensi-ilta toteutuu 10.10.2017 Teatteri Telakalla.

Rajavirhe-dokumenttinäytelmän käsikirjoitus on koottu tuoreista haastatteluista, joita on kerätty vuoden aikana Suomesta, Ukrainasta ja Venäjältä. Käsikirjoitus on ennenkuulumatonta materiaalia suurvallan puristuksissa eläviltä pieniltä kansoilta, jotka haluavat taistella oikeudestaan elää, olla ja sanoa.

Näytelmän käsikirjoittaja on ukrainalainen Maksim Kurochkin, ohjaajana toimii venäläinen dokumenttiteatterin guru Varvara Faer, jonka näytelmä BerlusPutin on saanut valtaapitävät tahot hermostumaan Faerin ohjauksiin. BerlusPutin-näytelmässä puolet Berlusconin aivoista siirretään Putinin päähän.

Rajavirhe-näytelmän teemoina toimivat suurvallan valheet ja yksittäisten ihmisten/taiteilijoiden sananvapauden rajoittaminen. Esitys on huippuajankohtainen, sillä käsikirjoittaja lisää tekstiä näytelmän viimehetkiin saakka. Käsikirjoittajaa puhuttelee erityisesti Serebrennikovin, venäläisen ohjaajan, vangitseminen ja sananvapauden riisto.

Rajavirheessä sivutaan myös talvisotaa, joka on lähes tuntematon, vaiettu sota Venäjällä. Esityksen vienti Venäjälle mahdollistaa aiheen esille nostamisen venäläiselle yleisölle.

Venäjällä on juuri vangittu ohjaaja Kirill Serebrennikov. Hän toimi kuten Faer ja Kurochkin: puhui taiteensa kautta niistä asioista, joista muut vaikenevat.

Ovatko Faer ja Kurochkin seuraavina vangittujen listalla Rajavirhe-näytelmällään, jossa he eivät vaikene suurvallan hirmutöistä: pienempien valtioiden tallomisesta ja heidän kulttuurinsa tuhoamisesta. Ukrainalainen Kurochkin tuo näytelmässään esille Venäjän Ukrainaan kohdistamat raakuudet, josta kaikki Venäjällä vaikenevat.

Työryhmän jäsenet
Muut työryhmän jäsenet: Anita Parri, Anna Haukka, Antti Haikkala, Antti Mankonen, Hannu Hauta-aho , Jani Orbinski, Jukka Toivonen, Maksym Kurochkin, nimi ei tiedossa vielä Teknikko, Perttu Sinervo, Piia Soikkeli , Sirke Lääkkölä , Tomi Salmela, Varvara Faer

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Filosofian maisteri / toimittaja-kirjastotyöläinen Heini Strand 24.000 €Tietokirja suomalaisista naisräppäreistä

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ

Kirjani käsittelee suomalaisten naisten tekemässä räpissä esiintyviä teemoja. Lisäksi tarkoitukseni on kirjata huomioita suomalaisesta räpkentästä ja hiphopista ylipäänsä naisten kokemana. Tarkoitukseni on saada kirjaan haastateltujen suomalaisten naisräppäreiden ääni kuuluviin. Kunnianhimoinen tavoitteeni on päästä etuliitteistä räppiä käsiteltäessä ja pystyä puhumaan räppäreistä ilman sukupuolen painolastia.

Tärkein työkaluni kirjan koostamisessa ovat artistihaastattelut, joita olen osan ehtinyt jo tehdä. Keväällä ja syksyllä 2017 olen haastatellut jo MC Pyhää Lehmää, Draama-Helmiä, Marikoa, Yonaa, Sanaa, Mariskaa, Sini Sabotagea, Tiia Karoliinaa, Rauhatätiä ja Mercedes Bentsoa. Tarkoitukseni on haastatella vielä ainakin SoFaa ja Mari Johannaa sekä mahdollisesti myös Halkoa, Adikiaa ja AK:ta.

Tein vuonna 2007 Suomen kirjallisuuden graduni Tampereen yliopistolle suomalaisen räpyhtyeen sanoituksista. Pääpaino gradussa oli maskuliinisen ja paikallisen identiteetin tarkastelu. Sukupuolen tarkastelu musiikissa ja musiikin sukupuolittuminen on kiinnostanut minua viimeistään sieltä lähtien. Vuodesta 2007 alkaen olen tehnyt myös toimittajan töitä, pääosin musiikkijournalismia, jonka parissa olen kirjoittanut usein hiphopista ja suomiräpistä. Näin ollen minulta löytyy kokemusta hiphopia käsittelevästä sekä sukupuolta tarkastelevasta kirjoittamisesta.

Hiphop on edelleen läpeensä maskuliininen musiikkigenre ja kulttuuri, myös tasa-arvoisena pidetyssä Suomessa. Kirjani aihetta on käsitelty Suomen musiikkikentällä ja -kirjallisuudessa hyvin vähän, jos lainkaan. Naisräppäreitä on ollut suomalaisella hiphop-kentällä jo 2000-luvun taitteessa tapahtuneesta suomiräpin uudesta noususta lähtien. Kuitenkin vasta 2010-luvulla naisten lukumäärä räpin saralla on kasvanut merkittävästi. Nyt on aika päästää ääneen myös räppäävät naiset.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Taiteen maisteri Jenna Sutela 17.200 €Ekstremofiilit – elämän ääriolosuhteita tutkiva audiovisuaalinen teos

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ

Projektini tarkastelee kehollista kognitiota ja vatsan ”toisia aivoja” sekä elämäämme osana laajempaa ekosysteemiä ja syvää historiaa. Se kyseenalaistaa kehomme ja maailmamme rajat.

Audiovisuaalinen teos kurkistaa paitsi sisälmyksiimme niin myös ulkoavaruuteen, jossa meteoriitit, asteroidit, komeetat, pikkuplaneetat ja avaruusalukset kuljettavat elämänsiemeniä paikasta toiseen (ks. panspermia). Keskeistä roolia näyttelevät ekstremofiilit eli sellaiset elämän muodot, jotka sietävät erilaisia ääriolosuhteita tai jopa vaativat niitä elääkseen.

Yksi näkymä avautuu laboratorioon, jossa astrobiologit työskentelevät puhdistaakseen ihmisten laskeutumisalueita avaruudessa. Maallisia mikro-organismeja tuhotaan avaruusaluksista muun muassa kuivakuumennuksen avulla, jotta paikalliset elämän muodot saisivat kehittyä rauhassa. Tarinassani kyseinen toiminta yhdistyy jainalaisten askeettimunkkien rituaaleihin, kaiken elämän kunnioittamiseen.

Toinen näkymä pitää sisällään nattoa, käytetyistä soijapavuista valmistettavaa japanilaista ruokaa ahmivia ihmisiä. Se esittää meidät toisten, kenties vahvempien elämän muotojen hoitajina tai aluksina: ekstremofiilisellä Bacillus subtilis -bakteerilla on merkittävä rooli paitsi naton valmistuksessa niin myös avaruuslennoilla.

Haen apurahaa puolen vuoden puoliaikaiseen työskentelyyn, teknisten tukihenkilöiden palkkaamiseen sekä materiaalikuluihin, studiovuokriin ja kuvausmatkoihin toteuttaakseni edellä kuvatun teoksen työnimeltään Ekstremofiilit.

Itsensä ymmärtäminen osana laajempaa ympäristöä sekä bakteerien yhteisöä edellyttää syvää muutosta subjektiviteetissamme – se vaatii joustoa ihmiskeskeisyyden ja yksilöllisyyden tuolle puolen.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Taiteilija Jukka Takalo 14.400 €Vaarojen laulut. Laulujen teko, levytys ja esitykset vetten päällä kajakeista ja kanooteista käsin

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Vaarojen laulut sijoittuvat reuna-alueiden maisemiin, ikiaikaisten valtateiden varteen vesireiteille ja vaaramaisemiin vedenjakajille. Vaarojen laulut on temaattinen kokonaisuus, jossa lauluntekijä yhdistää mennyttä ja nykyistä kielellä, jolla näiden laulujen maisemissa historiaa ja tarinoita on kerrottu jo paljon ennen kirjoitustaidon saapumista alueelle. Lauluissa yhdistyy kuplettiperinne ja kansallisromanttinen sävelkieli. Sovituksissa yhdistetään popmusiikin keinoja perinteisiin orkesterielementteihin pääpainon ollessa puhallinsoittimissa.

Vaarojen lauluja esitetään kajakeista ja kanooteista rannalla olevalle yleisölle. Jokaisesta kylästä ja kaupungista löytyy sopiva paikka kajakkikonsertille. Jotkut esiintymispaikat vaativat myös yleisöltä vaivannäköä. Viime kesänä Hossan kansallispuiston avajaisissa Värikallion keskiyön kajakkikonsertin ihmiset taivalsivat neljän kilometrin matkaan päästäkseen kokemaan elämyksen. Akustinen tila veden päällä, kallioseinämien vierellä tai jylhässä metsikössä on tärkeä osa esitystä ja sen soundia. Akustisen arkeologian tutkijat ovat esittäneet kalliomaalauksien sijoittuvan akustisesti ympäristöstä poikkeaviin paikkoihin.
Esityksiä voidaan soveltaa myös muihin akustisiin ja teemaan sopiviin tiloihin, joissa esittäjät eivät ole veden päällä mm. vaaranlaen metsikköön, tunturin rinteen kuruun yms. paikkoihin, jotka ovat herättäneet akustiikan puolesta mielenkiintoa tuhansien vuosien ajan.

Tehdään temaattinen laulusarja pohjoisen reuna-alueiden elämästä pitkällä perspektiivillä jääkaudesta nykyaikaan. Tyylissä popmusiikki, kupletti ja kansallisromanttinen klassismi yhdistyvät. Laulut viedään konserteissa ikiaikaisille laulupaikoille vetten päälle. Suomalaiset ovat aina kokoontuneet rannoille. Vaarojen lauluja esitetään kajakeista ja kanooteista rannalla olevalle yleisölle.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Taiteen kandidaatti, teollinen muotoilu Aliisa Talja ja työryhmä (Designer as Feminist)18.000 €Designer as Feminist -työryhmän kaksivuotisen toimintasuunnitelman laatiminen

Muu kulttuurityö | Ponnistusraha

Designer as Feminist on itsenäinen viiden hengen työryhmä, joka tutkii muotoilun ja intersektionaalisen feminismin yhtymäkohtia, ristiriitoja ja potentiaalia toimia yhdessä.
Haemme ponnistusrahaa Designer as Feminist -työryhmän kaksivuotisen toimintasuunnitelman laatimiseen. Tavoitteenamme on muotoilun ja arkkitehtuurin alojen ja koulutuksen kehittäminen intersektionaalisen feminismin lähtökohdista.

Ponnistusrahalla rahoitetun työskentelyn tavoitteena on:
1. Työryhmän avoimen ja horisontaalisen organisaatiomallin kokeellinen kehittäminen.
2. Tulevan kahden vuoden toiminnan konkreettinen suunnittelu, aikataulutus ja budjetointi.
3. Yhteistyökumppaneiden (yksittäiset toimijat, työryhmät, järjestöt, instituutiot) kartoittaminen ja verkostoituminen.

Pitkällä tähtäimellä pyrimme:
1. Lisäämään muotoilijoiden ja arkkitehtien valmiuksia työskennellä kriittisesti feministisistä lähtökohdista.
2. Muuttamaan suunnittelualojen käytänteitä Suomessa, sekä kehittämään niiden sisäistä diskurssia moniäänisemmäksi ja saavutettavammaksi.
3. Vaikuttamaan positiivisesti yhteiskunnalliseen kehitykseen: Tunnistamaan muotoilualojen
toisintamia epätasa-arvoisia rakenteita ja kehittämään vaihtoehtoisia moniulotteisesti kestävämpiä käytäntöjä ja ympäristöjä.

Muotoilun ja arkkitehtuurin tutkintojen opintosisällöt ovat epäpoliittisia ja aloilla on käytäntöjä, jotka tukevat patriarkaalista yhteiskuntaa ja toisintavat epätasa-arvoa. Tarve feministisille näkökulmille kotimaisessa muotoiludiskurssissa ja koulutuksessa on akuutti. Tutkimalla ja toteuttamalla feminismiä suunnittelualoilla Designer as Feminist pyrkii lisäämään kaikkien kehojen välistä yhdenvertaisuutta, sekä synnyttämään kokonaisvaltaisesti kestävämpiä elinympäristöjä.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Aliisa Talja, Eevi Saarikoski, Henna Herranen, Marja Rautaharju, Pauliina Nykänen

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Tanssiryhmä Co:n kannatusyhdistys ry / Liisa Pentti +Co 29.000 €Too much, too young -tanssiteos kymmenelle autismin kirjon nuorelle

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Too much, too young (työnimi) on tanssiteos kymmenelle autismin kirjon nuorelle. Se perustuu vuosina 2015–16 toteutetulle hankkeelle, jonka aikana koreografi ja pedagogi Liisa Pentti työskenteli autismin kirjoon kuuluvien nuorten aikuisten kanssa. Hanke toteutettiin yhteistyössä Zodiak – Uuden tanssin keskuksen kanssa. Tanssitunnit nuorten kanssa ovat jatkuneet säännöllisinä hankkeen loppumisen jälkeen ja tuntien ohjaajina toimivat tällä hetkellä Liisa Pentti sekä tanssija Tuula Turunen. Tanssiteos toteutetaan jatkumona tanssitunneille.

Too much, too young -teos saa ensi-iltansa X Dance -tanssifestivaalilla touko-kesäkuussa 2018. X Dance on osa vammaispoliittisen taiteen Cross Over -festivaalia, joka järjestetään nyt kymmenettä kertaa.

Too much, too young perustuu tanssitunneilla käytettyihin kehollisiin harjoitteisiin ja tehtäviin, joiden kautta osallistujat ovat löytäneet omaa liikekieltään. Teoksessa tuodaan esille niin jokaisen yksilölliset lahjat kuin ryhmän synnyttämä energia ja uteliaisuus sekä hetkessä syntyvien taiteellisten valintojen pohjalta nousevat tilanteet. Jokaisella ryhmän jäsenellä on oma taiteellinen kieli, jonka teos nostaa esille. Too much, too young -teos antaa autismin kirjon nuorille tilaisuuden luoda omaa liikemateriaaliaan, ilmaista itseään tanssin kautta sekä viedä eteenpäin heidän prosessiaan katsoja-kokijasta esiintyjäksi. Haluamme tarjota heille mahdollisuuden esiintyä ammattimaisesti tuotetussa tanssiteoksessa yleisön edessä.

Autismin kirjon nuorten kanssa toteutettu taiteellinen työskentely on rohkeaa, koska se on haastavaa, joskus vaikeasti ennakoitavaa ja se vaatii paljon aika- ja työvoimaresursseja. Se on myös rohkeaa, koska lopputulos muotoutuu prosessin edetessä ja riippuu osallistujien ideoista. Se on rohkeaa, koska autismin kirjon henkilöt jäävät usein marginaaliin, heille ei ole taidepalveluja paljoa tarjolla eikä heitä nähdä lähes koskaan esiintymässä, ainakaan itsetuottamansa liikemateriaalin kanssa.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Inari Pesonen, Liisa Pentti, Tuula Turunen

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

FM, kirjailija Henriikka Tavi 16.800 €Tellervo-romaanin (työnimi) kirjoittaminen valmiiksi

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Haen apurahaa romaanini Tellervo (työnimi, ilmestyy syksyllä 2018 tai keväällä 2019) loppuun kirjoittamiseen ja viimeistelyyn. Teosidean lähtökohta on vierauden kokemus elämän fyysisten lainalaisuuksien (sukupuoli, ajan kuluminen, suhteet toisiin ihmisiin) edessä. Romaanin päähenkilö pyrkii ohjelmallisesti oma-apuoppaiden avulla luomaan suhteita vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Tellervon suorasukaisesta perspektiivistä elämä ja sen vaatimukset, suhteet oman sukupuolen ja toisen sukupuolen edustajiin kuvataan illuusiottomasti ja outona.

Kirjallisena viitepisteenään romaanilla on viihteellinen naisille suunnattu, usein satiirinen kirjallisuus (chick lit). Romaani purkaa ja käyttää hyväkseen chick litille tyypillisiä konventioita, mutta käsittelee teemoja psykologisesti ankarammin. Romanttisia teemoja kuvataan illuusiottomasti. Käsikirjoitus yhdistää satiiriin muita tyylejä, mm. esseetä ja lyyristä proosaa, teoksessa Bridget Jones kohtaa Elfriede Jelinekin. Miljöö on vieraannutettu Suomi, en pyri paikan tuntuun vaan todellisuuden kuvaamiseen lavastemaisena.

Käsikirjoituksen kerronta on häpeämätöntä, paikoin julmaa läpivalaisua. Teos nostaa paljastavalla ja uskaliaalla tavalla esiin ajankohtaisia ilmiöitä, mm. Tinder-todellisuutta ja self help -tarinoita. On taiteellinen riski kirjoittaa lajityyppien väliin, etsiä tietä viihteestä lyyriseen proosaan ja esseeseen. Rohkeus on taiteeni eettinen ydin. Pitää uskaltaa katsoa kohti, tehdä ideat todeksi ja kokeilla muotoa. Rohkeus on myös vapautta: kirjoittaessa ei saa tai tarvitse pelätä eikä hävetä.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Teaterföreningen Blaue Frau 22.000 €35 jag och några skådespelare -esitys

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

35 jag och några skådespelare on feminismiin pohjautuva, identiteettiä, esineellistämistä ja medialisoitumista käsittelevä hanke. Teoksen esittää Blaue Frau Suomesta yhdessä ruotsalaisen, Poste Restante -projektin dramaturgin Stefan Åkessonin kanssa. Lähtökohta teokselle on yksityisyys ja ammatti, aihe, jonka kanssa naispuoliset näyttelijät usein joutuvat kamppailemaan johtuen teatterin sisällä ja myös yhteiskunnassa yleisesti vallitsevasta naisten ja naiskehon esineellistämisestä sekä seksualisoinnista.

Esitystä voidaan kuvata interaktiivisena performanssiteoksena, joka tutkii sitä, miten ihmiset nykyään esittävät “Minä”-käsityksiään sosiaalisessa mediassa.

Teoksessa 35 jag och några skådespelare seitsemän näyttelijätärtä (Bergdís Júlía Jóhannsdóttir IS, Nina Markovic Matthis SE, Lidia Bäck FIN, Sepideh Khodarahmi SE/DK, Klara Wenner Tångring SE, Sonja Ahlfors FIN ja Joanna Wingren FIN/Blaue Frau) kertoo siitä, kun heidän yksityinen minänsä on törmännyt heidän ammattirooliinsa. Jakamalla yleisön kanssa kokemuksiaan siitä, kun minä, ammattirooli sekä rooli, jota he lavalla esittävät, ovat sekoittuneet, mahdollisesti törmänneet toisiinsa tai liukuneet erilleen, he antavat yleisölle työkaluja teatterin 2500-vuotisesta historiasta oman “Minänsä” lavastamisen kyseenalaistamiseksi ja keskusteluttamiseksi. Tämä työstäminen johtaa väistämättä myös kysymykseen: Ketä oikeastaan yritän esittää? Kuka minä olen?

1. Hankkeen pitkä kesto antaa mahdollisuuden työskennellä erilaisista parametreistä käsin kuin laitosteattereissa, joissa aikataulut ratkaisevat, minkälaista taidetta voimme luoda.
2. Asiantuntijatyöpajat. Demokratisoimalla prosessia ja luovuttamalla näkökulmia myös muille kuin ohjaajalle mahdollistamme alustan subversiiviselle taiteelle.
3. Pohjoismainen ulottuvuus.
5. Kustakin isännöivästä teatterista yksi näyttelijä osallistuu esitykseen. Tämä lisää synergiaa ja keskustelua.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Taiteilija Inari Tekla 28.800 €Uuden köyhyyttä ja ilmastonmuutosta sukupolvikokemuksena käsittelevän teoksen työstäminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Yhteiskunnassamme kaikki eivät putoa jaloilleen, jotkut putoavat yhä harvenevan turvaverkon läpi. Välillä jokainen meistä on altavastaaja olosuhteisiin nähden, mutta jäävätkö toiset altavastaajiksi koko elämäkseen? Miltä elämä silloin tuntuu?

Miltä tuntuu, kun taaskaan ei ole rahaa ostaa tamponeita? Veren valuminen reittä pitkin? Toivon asuminen toisella kadulla?

Teksti- ja valokuvateos Köyhyys / On Poverty sai alkunsa havainnoista, joita tein elämänpiirissäni ja Suomessa laajemmin. Teos käsittelee osattomuutta ja syrjäytymistä yhteiskunnassamme yksinäisen nuoren naisen kokemuksen kautta. Helsinkiin sijoittuvan fiktiivisen teoksen päähenkilön Maijan kärsimys ja hänen levoton, absurdi kokemuksensa todellisuudesta liittyvät jatkuvaan vähäosaisuuteen ja mielenterveyden järkkymiseen. Hänen mielenmaisemassaan ne yhdistyvät sekä luovuuteen että apokalyptiseen ekologiseen huoleen.

Nyky-yhteiskuntia koskettava ekologinen kriisi, ilmastonmuutos, nähdään teoksessa viiltävää hämmennystä ja turvattomuutta erityisesti lapsille ja nuorille aiheuttavana sukupolvikokemuksena. Se on massiivinen, uhkaava tuntematon, jota päähenkilö ei pysty käsittelemään, mutta jolle hän sosiaalisten ongelmiensa keskelläkin kykenee löytämään omaäänisen poeettisen tulkinnan. Teos tuo ilmi sen, miten ilmastonmuutoksen seuraukset tulevat olemaan vähäosaisille hyväosaisia julmemmat.

Teos on yhteiskunta- ja ekokriittinen ja tuo esiin ilmastonmuutokseen liittyvän, pitkittyneen sukupolviahdistuksen. Aihe on tuore. Köyhyyden teemaa on käsitelty sekä suomalaisessa valokuvataiteessa että kirjallisuudessa, mutta ilmastonmuutostulokulma puuttuu. On hyvin arvokasta, että taideteos voi tuoda esiin tähän polttavaan ilmiöön liittyvää kokemustodellisuutta.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Telling Tree art+research 150.000 €Maanelävä – maaperä tieteen ja taiteen kohtaamispaikkana. Taiteellinen työskentely vuorovaikutuksessa maaperätieteellisen tutkimusohjelman kanssa, teosten tuottaminen ja näyttelyiden järjestäminen

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | 4-vuotinen hanke

Maanelävä tekee maaperän salatusta maailmasta tieteen ja taiteen kohtaamispaikan ja saattaa yhteistyössä BSAG-säätiön ja Ilmatieteen laitoksen kanssa taiteilijat ja tutkijat nelivuotiseen vuorovaikutussuhteeseen maaperän hiilinielun ilmiöiden parissa.

Maaperä on maapalloa peittävä hengittävä iho, jota ilman elämä lakkaisi. Sen varassa kasvit kasvavat. Mikrobit ja maaperäeläimet ratkaisevat, miten ilma, vesi, ravinteet ja orgaaniset aineet liikkuvat ja vaikuttavat. Maaperän työntekijät muodostavat neljänneksen koko maailman biodiversiteetistä. Se on myös haavoittuva ja ihmisen monet toimet ovat asettaneet maaperän kovien haasteiden eteen. Maaperän merkitys elämällemme on yleisesti aliarvostettu ja huonosti tunnettu. Hanke tarttuu tähän globaalistikin kiireelliseen ongelmaan.

Hankkeessa yhdistyvät nykyaikaiset tieteelliset mittaukset, tutkimusvälineet ja niistä saatava tutkimustieto taiteelliseen työskentelyyn, havainnointiin ja mielikuvitukselliseen kilvoitteluun. Tavoitteena on tehdä taiteellisen työn kautta koettavaksi maaperän elävyys, tutkia tieteellisen ja taiteellisen työn vuorovaikutussuhteita ja työmenetelmiä sekä koetella uudenlaisia taidepraktiikan muotoja. Hanke pyrkii avaamaan kansainvälisiä yhteyksiä tiedettä ja taidetta yhdistävälle maaperätutkimukselle. Konkreettisena taiteellisena työnä on tuottaa sekä prosessinomaisia verkossa esitettäviä demoja että kollektiivinen, kiertävä näyttelykokonaisuus esitettäväksi hankkeen kolmantena ja neljäntenä vuotena.

Maaperän maailma on katseelta piilossa oleva kaiken maanpäällisen elämän korvaamaton perusehto, jota tunnetaan aivan liian heikosti. Suoran aistihavainnon tavoittamattoman ilmiön koetteleminen ja koettavaksi tekeminen vaatii sekä tieteellistä tutkimusta että taiteellista työtä. Hanke asettaa taiteilijat ja tutkijat lähestymään ilmiötä tasavertaisessa suhteessa. Taiteellisessa työssä päästään hyödyntämään poikkeuksellista välineistöä ja käymään vapaata, pitkäjänteistä ja monialaista dialogia.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: 1 Kuraattori, 1 Taiteilija, 2 Kuraattori, 2 Taiteilija, 3 Kuraattori, 3 Taiteilija, 4 Taiteilija, 5 Taiteilija , Teemu Lehmusruusu

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

KTM Tuomas Tiainen 28.800 €Kokeellinen sarjakuvakirja MÖRS – Kuvia ajan valumisesta

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

MÖRS on informaatiota käsittelevä kokeellinen kuvakerrontateos. Projektin tarkoituksena on konkretisoida informaation luonnetta ja tutkia sen syntyä, kehitystä ja virtausta. Toistaalta haluan ruotia omaa kaksijakoista suhdettani informaatioon ja sen ylitarjontaan. Tuloksena syntyy omalakista maailmaa kuvaava taidesarjakuva, jossa erilaisia tekniikoita ja kerrontatapoja käyttäen valutan luomaani maailmaa lukijan ylle.

MÖRS-sarjakuvan teemoja ovat informaation luonne ja suhde tietoon ja tietämykseen, informaation ja kehitys sekä aistien ja tiedonkäsittelykyvyn rajat. Keskeisiä käsitteitä ovat entropia (epäjärjestyksen lisääntyminen) ja emergenssi (kokonaisuudessa ilmaantuvat uudet laadulliset piirteet, esimerkiksi tietoisuus).

MÖRS-sarjakuvan kerronnallisia lähtökohtia ovat hitaus, sirpaleisuus, rekursiivisuus ja toisteisuus, rinnakkaisuus sekä epälineaarisuus ja tekstien sisäkkäisyys.

Näistä premisseistä katsoen puran ympäröiviä rakenteita pienempiin osasiin siten, ettei narraatio nojaa liikaa perinteiseen tarinankerrontaan. Draamankaariajattelun sijaan asetan rakenneosille tiettyjä ehtoja ja tutkin yllämainittujen kerrontatekniikoiden toimintaa.

MÖRS ei ole hahmovetoinen sarjakuva. Hahmot ovat kasvotonta massaa, ehtymättömien informaatiovirtojen käyttövoimaa, ideoiden renkejä. Varsinainen fokus osoittaa sarjakuvan hahmoista ohi laajempiin kokonaisuuksiin. MÖRS ei sisällä vastauksia, opetusta tai tyydyttävää narratiivia.

Haluan räjäyttää sarjakuvan jengoiltaan, kaapata kuvakerronnan tarinan ikeestä ja murentaa Suomeenkin rantautunutta sarjakuvaromaanin käsitettä. Uskon, että pitkän sarjakuvan voi toteuttaa muutoinkin kuin taivuttaen sen tarinan kaarelle alkuineen, keskikohtineen ja loppuineen. On voitava näyttää ilman aukikirjoittamista ja liiallista henkilöhahmoihin tukeutumista. On vaadittava oikeita kysymyksiä, ei oikeita vastauksia!
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Tuffi Films 173.000 €Yksittäistapaus(x10) purkaa kollektiivisesti toteutettujen lyhytelokuvien sarjan ja vaikuttavuuskampanjan avulla naisiin kohdistuvaa näkymätöntä vallankäyttöä niin yksityiselämissä kuin yhteiskunnassa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke

Hanke tuo yhteen näkemyksellisiä naistekijöitä elokuvan, teatterin, yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja tieteen parista nostaakseen esiin sokeita pisteitä ja havaintoja liittyen naisiin kohdistuvaan yksityiseen ja yhteiskunnalliseen vallankäyttöön. Hankkeen taustalla on elokuvatuotantoyhtiö Tuffi Filmsin käsikirjoittaja-ohjaajat ja tuottajat, jotka ovat luoneet ympärilleen monipuolisen naisosaajien kollektiivin vaihtamaan tietoa, ajatuksia ja kokemuksia sekä ideoimaan sisältöjä.

Hankkeessa toteutetaan noin 10 lyhytelokuvasta tai ”osasta” koostuva kokonaisteos ja sarja. Elokuvat käsittelevät eri tavoin naisen ruumiiseen liittyvää näkymätöntä vallankäyttöä. Elokuvien kokonaisuus ja siihen liittyvä vaikuttavuuskampanja lanseerataan näkyvästi yhteistyökumppaneiden avustuksella. Keskeinen tavoite on saada laajasti yleisöä katsomaan elokuvia ja osallistumaan aktiivisesti keskusteluun etenkin verkossa.

Tavoitteena on ryhmän tuen ja konkreettisen pioneeriprojektin avulla edesauttaa naisten tarinoiden ja naisnäkökulman lisääntymistä suomalaisessa elokuvassa. Laajempana pyrkimyksenä on myötävaikuttaa yhteiskunnalliseen ilmapiiriin ja keskusteluun siten, että naisiin kohdistuvaa vallankäyttöä pystyttäisiin entistä helpommin tunnistamaan ja purkamaan. Tarkoitus ei ole saarnata, osoitella sormella tai julistaa, vaan tehdä asenteita, käytäntöjä ja rakenteita näkyvämmäksi, kyseenalaistaa ja herättää ajattelemaan, osaten samalla myös nauraa itselleen ja hullutella vakavillakin asioilla.

Hanke nostaa keskusteluun naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon liittyviä asenteita, käytäntöjä ja rakenteita, joista ollaan totuttu Suomessa vaikenemaan. Konsensuskulttuurin maassamme hanke antaa kollektiivin tekijöille joukon suomaa voimaa ja viisautta käsitellä arkoja aiheita sekä tuoda määrätietoisesti ja rakentavasti esiin naisen ruumiiseen liittyvää vallankäyttöä.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Aino Suni, Alli Haapasalo, Anna Paavilainen, Elli Toivoniemi, Inari Niemi, Jenni Toivoniemi, Kirsikka Saari, Maryan Abdulkarim, Miia Tervo, NN Käsikirjoittaja-Ohjaaja, NN Ohjaaja, NN Pää-äänisuunnittelija, NN Pääkuvaaja, NN Päälavastaja, NN Pääleikkaaja, NN Säveltäjä / Music Supervisor, Raisa Omaheimo, Reetta Aalto, Sanna Kultanen, Selma Vilhunen, Sonya Lindfors

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Teatteritaiteenmaisteri Saara Turunen 57.600 €Kolmen näytelmän, proosan ja esityksen rajapinnoilla liikkuvan teoksen suunnittelu ja toteuttaminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke

Haen apurahaa pitkäkestoiseen ja kunnianhimoiseen taiteelliseen työskentelyyn. Tavoitteeni ovat uudenlaisen muotokielen etsiminen ja henkilökohtaisten aiheiden käsitteleminen niin, että niiden yhteiskunnallinen ulottuvuus on mahdotonta sivuuttaa.

Työsuunnitelmani koostuu kahdesta näyttämöteoksesta ja yhdestä romaanista, joista kaikissa käsittelen naisiin kohdistuvaa vallankäyttöä. Tarkastelen tasa-arvoon liittyvää takaiskua, yhteiskunnan misogyynisiä asenteita, joita luultiin jo menneeksi. Tutkin arkipäivän seksismiä, pyrin tekemään sen taiteeni avulla näkyväksi.

Sivuhenkilö-romaani tarkastelee naisen asemaa suhteessa taiteilijuuteen ja sen subjekti-luonteeseen, valtaan ja toimijuuteen, joita ei ole perinteisesti katsottu naiselle kuuluviksi. Keitä ovat suurmiehet? Voiko nainen koskaan olla suuri?

Lonely-teatteriteos käsittelee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta. Mitä jos nainen ei halua omistaa elämäänsä muiden hoitamiselle? Onko hänet silloin tuomittu sivustakatselijaksi? Mitä jos naiset lakkaisivat hoivaamasta? Mitä silloin jäisi jäljelle? Teos tarkastelee avioliittoa ja ydinperhettä mielettöminä ja masennusta tuottavina laitoksina, yksinäisyyttä lähes pakollisena valintana.

Vielä nimeämätön teatteriteos käsittelee voimaa. Aihetta tarkastellaan naisiin kohdistuvan väkivallan, poikien kovuutta vaalivan kasvatuksen, sisu-ihanteen ja voimailulajien kautta. Teos jättää jäähyväiset patriarkaatille, sen vahvuutta ja kilpailua palvoville ihanteille.

Patriarkaatti ei ole itsestäänselvyys eikä siitä ylitse pääseminen utopia! Tulevien teosteni kohdalla aion olla avoimen feministinen ja tarvittaessa kitkerän tiskirätin hajuinen. Pyrin siihen, että miellyttämisen aikakausi on kohdallani ohitse. Ponnistelen huojuttaakseni maskuliinista taidekaanonia ja perinteisiä perhearvoja. En kuitenkaan aio takertua vihaisuuteeni, vaan etsiä teosteni avulla elämän kauneutta ja ihmeellisyyttä. Kurotan kohti uusia muotoja ja sisällöiltään haastavia teoksia.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Musiikkipedagogi amk Kaisamaija Uljas ja työryhmä (Detritus)28.000 €Ave Virgo, Ave Vos. Neitsyt Marialle sävellettyä musiikkia ja burleskitanssia yhdistävän näyttämöteoksen toteuttaminen ja esityksen teemojen käsittely eri muodoissa eri (feministi)tahojen kanssa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Ave Virgo, Ave Vos on renessanssin ja barokin ajan Neitsyt Marialle sävellettyä musiikkia ja burleskitanssia yhdistävä näyttämöllinen konsertti. Kontrastisella konseptilla halutaan tutkia ja ottaa kantaa siihen, miten suhtautuminen naisen kroppaan ja seksuaalisuuteen sekä naisen asemaan taiteessa ja yhteiskunnassa on muuttunut Neitsyt Marian ajasta tähän päivään.

Projektissa on harjoitteluvaiheen alusta asti mukana kirjailija sekä nais- ja feministifilosofien yhdistyksen jäseniä, joiden ajatuksia projektin teemoista ja niiden työstämisestä työryhmän kanssa julkaistaan esityksen käsiohjelmassa ja projektin Facebook-sivulla.

Esitys on väliajallinen konsertti, joka tutkii paitsi naisen roolia taiteen kohteena ja taiteen tekijänä myös sitä, miten yleisö suhtautuu kantaaottavaan taiteeseen. Esiintyjien ja yleisön välistä kuilua pyritään kuromaan umpeen siten, että sekä esiintyjät että projektissa mukana olevat feministiajattelijat keskustelevat sekä väliajalla että konsertin jälkeen yleisön kanssa esityksen ja oheismateriaalin herättämistä ajatuksista sekä siitä, miten yleisö kokee kantaaottavan konserttikonseptin. Saako konsertilla aiheuttaa muitakin kuin mukavan turvallisia nautinnon kokemuksia? Saako yleisön kokemukseen kajota kysymyksillä? Esityksestä halutaan tehdä vastavuoroinen – tärkeää ei ole pelkästään se, mitä lavalta menee yleisöön vaan myös se, mitä yleisöstä tulee esiintyjille.

Neitsyt Marian ja burleskin yhdistelmä voi ensinäkemältä tuntua jopa rienaavalta, ja tällä hurjahkolla keinolla haluamme haastaa yleisöä paitsi pysähtymään Neitsyt Maria -kulttia ja burleskitaidetta koskevien ennakkokäsitysten ääreen myös miettimään naiskuvaa yleensä sekä sen muutosta Neitsyt Marian ajasta tähän päivään. Mitä ominaisuuksia länsimainen taide antaa Marialle, miten se määrittää naiskuvaa nyt? Voimmeko sanoa nykynaisesta yhtään enempää kuin Neitsyt Mariasta? Miksi kuitenkin yritämme?

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Anna-Maija Oka, Kaisamaija Uljas, Maija Lampela, Milla Mäkinen, Noora Palotie, Sini Vahervuo

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Taidemaalari, taidegraafikko Riitta Uusitalo 67.200 €Maalaan akryylimaalauksia, pidän näyttelyitä ja teen sarjakuvia

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke

Minulla on yhteinen näyttely kuvanveistäjä Timo Hannusen kanssa Pirkko-Liisa Topeliuksella huhti–toukokuussa 2018. Galleria Saskia Kuopiossa ja Galleria 12 Kuopiossa ovat luvanneet näyttelyajat, etsimme nyt näille näyttelyille rahoitusta. Mielestämme maalaukset ja graniittiveistokset täydentävät toisiaan.

Maalaan aika raskaasti ja kerroksittain, käytän transparenttikerroksia värikerrosten väleissä, jotta saan syvyyttä kuviin. Lopputuloksesta pitäisi tulla mahdollisimman keveä.

Rakastan maalaamista ja nyt on alkanut tulla ideoita sarjakuva-albumiinkin. Edellinen albumi on keskeneräinen.


Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Dramaturgi Sanna Uuttu ja työryhmä28.800 €Dramaturgi Sanna Uutun ja esitystaiteilijan Vicente Ugartechean (US) Ordinary Pleasures of Partial Gender Commitment (työnimi) -esityksen kirjoittaminen ja harjoittelu

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke

Ordinary Pleasures of Partial Gender Commitment on kokemuksellinen esitys, jonka aihe on sukupuolikokemuksen ihmettely nautinnon näkökulmasta. Esitys koostuu autoteoreettisesta luentomateriaalista, kohtauksista ja jaetuista, ruumiillisista harjoitteista.

Esitys lähestyy nautintoa ihmettelyn ja kruisauksen avulla.

René Descartes kirjoittaa, että ”Ihmetteleminen on ensimmäinen mielenliikutus”, ja jatkaa: “Ihmettely on äkillistä sielun yllättymistä ja saa sielun kohdistamaan tarkkaavaisuutensa asioihin, jotka näyttävät siitä harvinaisilta ja tavattomilta.”

Esitys näyttää sukupuolikokemuksen yhä uudelleen uutena, harvinaisena ja tavattomana.

Ihmetellessä jokin nähdään vielä määrittämättömänä ja nimeämättömänä – ikään kuin kieli ei olisi vielä ehtinyt osaksi havaintoa. Kuten ihmettely, nautinnon kokemus on laajalti kielen ulkopuolella.

Brown kirjoittaa, että kruisaus on ruumiillistettua ja aistimellista neuvottelua, ja jatkaa: “Sen tutkiminen, mitä ruumis voi tehdä, miten se voi antaa tai tuntea nautintoa, on tärkeämpää kuin selkeärajaiset identiteettikategoriat.” Brown kirjoittaa, että ”Jokainen kohtaaminen sisältää kehkeytyvien mahdollisuuksien moninaisuuden, joka voi ennestään haastaa ja heikentää identiteettiä, sillä kyse on jatkuvasta joksikin tulemisen prosessista.”

Ordinary Pleasures of Partial Gender Commitment on jatkuva joksikin tulemisen tilanne.

Esityksen ensimmäiseksi residenssiksi on varmistunut BetOnest Saksassa kesällä 2018.

Sukupuoliroolit rajaavat ruumiin mahdollisuuksia tuntea mielihyvää, nautintoa tai tunteita. Esitys tarjoaa keskittyneen tilan sanallistaa, ajatella ja tuntea nautintoa.

Esitys purkaa René Descartesin käsitteellistämän ihmettelyn sekä homokulttuurissa syntyneen, Gavin Brownin ja Jose Esteban Muñozin käsitteellistämän kruisailun avulla sukupuolikokemukseen liittyvää luonnollistavaa ideologiaa.

Nautinto on ruumiin utooppinen mahdollisuus. Sen vastavoimia ovat sopeutuminen, alistuminen ja pelko.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Sanna Uuttu, Vicente Ugartechea
Muut työryhmän jäsenet: Vicente Ugartechea

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Vapaat tanssijat ry / Kekäläinen & Company 39.300 €Inhimillisen ja tiedostamattoman politiikkaa -teossarja

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Sanna Kekäläinen on liittänyt filosofian, feminismin, sukupuolentutkimuksen ja psykoanalyysin esittävään taiteeseen omintakeisesti ja ainutlaatuisesti. Kekäläinen & Companyn teoksissa on aina voimakas marginaalin tai vähemmistön näkökulma, sekä privaatti näkökulma, joka avautuu yleiseksi.

Kekäläinen luo vuosina 2017–2020 moniosaisen teossarjan Inhimillisen ja tiedostamattoman politiikkaa, johon kuuluu myös kirjallinen julkaisu. Ydinteemat sarjassa ovat yhteiskunnallinen, sosiologinen, psykoanalyyttinen ja henkilökohtainen. Teoksia ovat  mm. Hullut, Kirkastettu yö ilman Schönbergiä sekä Narsistit.   

Rohkea avaus on synonyymi Kekäläiselle: koko hänen toimintansa perustuu uuden avaamiseen ja konventioiden kyseenalaistamiseen. Tulevat teokset avaavat entistäkin rohkeampia näkökulmia inhimillisen ja tiedostamattoman politiikkaan. Kekäläisen työn ainutlaatuisuus on huomioitu myös kansainvälisesti.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Henrietta Ikonen, Sanna Kekäläinen, Valosuunnittelija NN, Äänisuunnittelija NN, Tanssijat NN
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Säveltäjä Markus Virtanen 4.800 €Kristinuskon ja kapitalismin suhdetta käsittelevän kuoroteoksen säveltäminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Parempi vähän ja rehellisesti kuin isot voitot vilpillisesti (Sananl. 16:8)

Suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin on jo vuosia herättänyt keskustelua evankelis-luterilaisen kirkon piirissä ja sitä seuraavissa medioissa. Monesti aihetta käsitellään Raamatun kautta, vaikka Raamattu sisältääkin hyvin vähän ja tulkinnanvaraisesti näkemyksiä näistä aiheista. Sen sijaan, sekä Vanhan että Uuden testamentin kirjoissa puhutaan runsaasti ja kriittisesti ihmisen suhteesta rahaan, omistamiseen ja omaisuuden haalimiseen. Tämä näkökulma loistaa poissaolollaan julkisesta keskustelusta, vaikka suomalaisten tuloerojen kasvu on syventynyt Juha Sipilän hallituskaudella ja elämme materialistisessa kertakäyttökulttuurissa.

Nostaakseni esiin tämän kristinuskoon olennaisesti kuuluvan maallisen rikkauden ja omaisuuden tavoittelua kritisoivan näkemyksen, aion säveltää Cantata economica -työnimellä kulkevan kuoroteoksen. Kokoan teoksen tekstiaineksen monipuolisesti Raamatun eri kirjoista ja hyödynnän erikielisiä tekstiversioita mm. maailman rikkaimpien maiden ja korruptoituneimpien maiden kielillä. Tällä ratkaisulla haluan myös tukea teoksen mahdollisia esityksiä Suomen ulkopuolella.

Teoksen arvioitu kesto on 15 minuuttia ja sen kantaesittää helsinkiläinen sekakuoro Kallion Kantaattikuoro musiikin maisteri Tommi Niskalan johdolla.

Tämä on rohkea avaus, koska se nostaa julkisuuteen kristinuskoon keskeisesti kuuluvan maallista rikkautta ja omaisuuden tavoittelua kritisoivan eetoksen, joka ei juurikaan ole esillä sen enempää kirkollisten toimijoiden kuin kirkkoa tarkastelevien medioidenkaan puheessa.
Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Dokumenttiohjaaja Suvi West ja työryhmä (Unohtunut kansa -työryhmä)12.000 €Unohdettu kansa -dokumenttielokuva

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Ponnistusraha | Hankkeen teemat liittyvät Suomen muuttuvat naapuruudet -ohjelmaan

Unohdettu kansa on poliittinen elokuva, joka käsittelee EU:n ainoan alkuperäiskansan historiaa ja tulevaisuutta. Elokuva tuo esiin Suomen harjoittaman saamelaispolitiikan ja sen seuraukset. Monista saamelaisista tuntuu, että viime vuosien päätöksien myötä valtio ajaa saamelaisia ahdinkoon. Kansainväliset järjestöt, kuten YK, ovatkin toistuvasti huomauttaneet Suomea saamelaisten kohtelusta.

Nykyhetki on kietoutunut historiaan ja traumat siirtyvät sukupolvilta toisille. Saamelaiset eivät ole päässeet kollektiivisesti käsittelemään assimilaation traumoja, kuten asuntolakokemuksia. Ihmisten huonovointisuus näkyy mm. saamelaisenemmistöisen Utsjoen kunnan korkeina itsemurhalukuina.

Poliittisen elokuvan tarinat keskittyvät nykypäivään ja tulevaisuuteen. Tapahtumia taltioidaan erilaisissa saamelaiskabineteissa, yksityisissä keskusteluissa sekä seurataan nuoria saamelaisaktivisteja. Samalla pohditaan keinoja saamelaisten ja valtion parempiin diplomaattisuhteisiin ja ratkaisuja saamelaiskiistoihin. Elokuva kysyy: miten elää saamelaisena Suomessa? Elokuvan tehtävänä on tuoda esille piilotettua tietoa saamelaisten kärsimyshistoriasta ja sivistää Suomen kansaa pienen alkuperäiskansan kohtalosta ja nykytilanteesta.
Tarina on universaali, sillä monet alkuperäiskansat käyvät samankaltaista taistelua olemassaolonsa puolesta ympäri maailmaa.

Elokuva seuraa saamelaisten poliittista taistelua oikeuksiensa puolesta alkuperäiskansana. On viimein aika tuoda esille saamelaisten kätketty kärsimyshistoria ja ahdinko nykyajassa.
Elokuva kuvaa saamen kansan ja Suomen valtion suhdetta sekä yrittää löytää ratkaisuja parempaan yhteiseloon. Uskon että elokuva voisi toimia eheyttävänä elementtinä alistetulle kansalle, kun asioista vihdoin päästäisiin käsittelemään julkisesti ja kollektiivisesti. Sivistäen ja siltoja rakentaen.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Anssi Kömi, Suvi West
Muut työryhmän jäsenet: Janne Niskala

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Äänen Lumo Ry 31.000 €Neuroverkko. Yhdistysten ja instituutioiden toiminnan ja roolien uudelleenarviointi muuttuvalla äänitaiteiden kentällä: käytännön ja rakenteiden muokkaaminen sopivammaksi nykyhetkeen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | 2-vuotinen hanke

Äänen Lumo pohtii 21-vuotisen olemassaolonsa aikana tapahtuneiden muutosten vaikutusta toimintaansa ja sen edellytyksiin suhteessa kenttään, jolla se toimii. Kun yhdistys perustettiin vuonna 1996, juuri kukaan ei Suomessa edes tiennyt, mitä äänitaide edes on. Vuonna 2017 tilanne on kuitenkin aivan toinen: äänitaiteen ja kokeellisen musiikin tekijöitä ja toimijoita on Suomessa valtavasti ja kenttä on kansainvälisestikin verrattuna elävä ja aktiivinen.

Äänen Lumo pyrkii luomaan nahkansa yhdistyksenä. Tämä edellyttää uusien toimintatapojen tutkimista ja omaksumista. Vuoden 2018–19 agendana on äänitaiteiden toimintaverkon mahdollisuuksien tutkiminen ja luominen tavalla, joka mahdollistaa dialogia ja yhteistyötä yhdistysten ja taiteen tekijöiden välillä.

Kaksivuotisen hankkeen suunnitelma on järjestää kaupunkitilaan levittyviä tapahtumia, jotka tuovat yhteen toimijoita äänitaiteen eri alueilta. Keskeisenä tekijänä toimii tilallisuus ja monikulttuurisuus.

Hankkeen ensimmäisenä vuotena järjestetään työpajoja, installaatioita ja keskustelutilaisuuksia yllättävissä ja tilallisesti kiinnostavissa paikoissa. Toisena vuonna hanke levittyy myös muihin Pohjoismaihin yhteistyössä mm. Fylkingen ja Edition Festival Stockholm -yhdistysten kanssa.

Taidekentän toimijoiden rooli ei voi olla enää pelkästään ammattilaisuuteen sen mukanaan tuomaan portinvartijuuteen perustuva. Tarvitaan toimijoita, jotka etenkin suomalaisessa kulttuurissa pyrkivät muodostamaan yhteyksiä eri ryhmien ja järjestöjen välille, luomaan edellytyksiä ihmisten väliselle kohtaamiselle ja yllättäville tulokulmille sen myötä.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Andrea Mancianti, Lauri Hyvärinen , Tuukka Haapakorpi

Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti