Anonyymi arvioija: Kokeileminen, epäonnistuminen ja keskeneräisyys ovat osa taiteiljan elämää

Mikä tekee hakemuksesta mielenkiintoisen arvioijan silmissä? Yksi Saaren kartanon taiteilijaresidenssin kevään haussa arvioinut asiantuntija kertoo, mitä arvioinnin kulissien takana tapahtuu ja mitä hakemusta tehdessä kannattaa miettiä.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Toimin vertaisarvioijana Koneen Säätiön Saaren kartanon residenssihakemusten arvioinnissa keväällä 2020.

Ilahduin, kun minua pyydettiin mukaan arvioimaan oman taiteenalani hakemuksia. Olen itse työskennellyt  aiemmin Saaren kartanon residenssissä, ja se on ollut yksi tärkeimpiä ajanjaksoja oman taiteellisen työskentelyni kannalta. Tuntui palkitsevalta päästä ottamaan osaa valintaprosessiin, jossa voisin osaltani mahdollistaa muille taiteilijoille samanlaisen kokemuksen.

 

Vertaisarvioinnin äärellä

Minulla itselläni oli arvioitavana runsas määrä hakemuksia, joista suurin osa oli huolella tehtyjä ja niihin oli selkeästi käytetty paljon aikaa, mutta  joista lopulliseen ehdotukseeni pystyin ehdottamaan vain noin kahta prosenttia. Hakemusten ensimmäiseen läpikäymiseen kului kolme viikkoa, koska halusin antaa jokaiselle hakemukselle sen ansaitseman huomion. Useissa hakemuksissa oli pyydetty arviota myös toisen alan arvioijalta, joten näitä hakemuksia arvioimme yhdessä. Lopullisen ehdotuksen miettimiseen kului noin viikko, jonka aikana myös keskustelimme ehdotuksista yhdessä kaikkien arvioijien kanssa. Valintapäätöksen residenssiin valituista taiteilijoista teki ehdotusten perusteella Koneen Säätiön hallitus.

Hakemusten teemoissa tulivat esille tänä vuonna muun muassa ihmisen ja luonnon suhde, toislajisuus, antroposeeni, posthumanismi, korona ja sen mukanaan tuomat muutokset yksilön ja yhteiskunnan tasolla, seksuaalinen identiteetti ja sukupuolisuus, valkoisuus ja ei-valkoisuus, feminismi ja shamanismi. Lisäksi monissa hakemuksissa tuli ilmi pyrkimys yksilöllisyyttä ja kapitalistista kulutuskulttuuria korostavasta toiminnasta ja yhteiskunnasta yhteisöllisempien ja ekologisempien muotojen löytämiseen.

Arviointikriteereitä, joiden pohjalta arviointia tehtiin, oli useita: tavoitteena oli valita taiteilijoita, joiden työ on uudistavaa, rohkeaa ja ajankohtaista, ja joista ainakin osa edustaisi uusia tai marginaalisia taiteenaloja. Myös diversiteetti niin kansallisuuksien, iän kuin uran vaiheen suhteen oli yksilöresidenssien kohdalla tärkeää. Tänä vuonna mietimme myös koronan vaikutusta suhteessa residenssitaiteilijoiden valintaan. Tulisiko taiteilijat valita sellaisista maista, joista todennäköisesti pääsee ensi vuonna Suomeen? Kevään hakemuskierroksella oli myös ensimmäistä kertaa mahdollista hakea apurahaa hitaaseen matkustamiseen. Mitä nyt tapahtuisi näille matkustussuunnitelmille? Lopullisten ehdotusten kohdalla kuitenkin päätettiin, että matkustukselliset haasteet eivät olleet kriteeri jättää hakija ehdottamatta residenssipaikan saajaksi.

 

Mikä tekee hakemuksesta mielenkiintoisen?

Henkilökohtaisesti koin, että ongelmallisimpia hakemusten ominaisuuksia olivat vaikeaselkoisuus ja ympäripyöreys sekä pinnallinen trendikkyys syvemmän ajankohtaisuuden sijaan. Parhaita hakemuksia olivat minusta ne, joissa tekijän aiempi, vakuuttava työskentely yhdistyi kiinnostavia, selkeitä ja haastaviakin suuntia sisältävään työsuunnitelmaan, joka ei ollut liian lukkoon lyöty vaan sillä oli tilaa hengittää. Residenssijaksoon on hakemuksen tekemisestä ajallisesti pitkä matka, jonka aikana moni asia omassa työskentelyssä ehtii mahdollisesti muuttua. Pidin erityisesti niistä hakemuksista, joista esiin nousi henkilö, jolla ei ollut tarvetta itsekorostukseen, vaan joka vaikutti tarpeeksi varmalta oman tekemisensä suhteen, oli kokeilunhaluinen ja vaikutti myös olevan sinut keskeneräisyyden, määrittelemättömyyden ja epäonnistumisen kanssa.

 

Tilaisuus vuorovaikutukselle

Minulle itselleni omalla residenssijaksollani oli erityisen merkittävää se, miten ajatuksia ja työskentelyä saattoi pohtia yhdessä muiden residenssitaiteilijoiden kanssa. Siksi mietin ehdotusteni yhteydessä myös sitä, että residenssiin valitut tulisivat toimeen keskenään ja voisivat tukea toistensa työskentelyä. Pelkän kirjallisen hakemuksen perusteella jää toki osin arvailun varaan, millainen ihminen olisi muiden seurassa residenssissä. Silti koin, että hakemusten kautta välittyi myös tältä osin tietoa hakijasta, koska hakemuksessa kysyttiin muun muasa hakijan kiinnostuksen kohteita ja sitä, mitä hakija haluaisi jakaa muiden residenssivieraiden kanssa ja mitä hän toivoisi itse heiltä saavansa. Käytännössä residenssijaksojen henkilödynamiikkaa on kuitenkin haastavaa suunnitella etukäteen, ja lisäksi residenssiin valittujen työskentelyjaksojen siirrot ja peruuttamiset muuttavat alkuperäisiä suunnitelmia.

 

Oivalluksia ja kyseenalaistamista

Arviointiprosessin aikana tunsin, että haluaisin kertoa monelle hakijalle että nautin sekä heidän hakemuksistaan että heidän aikaisempaan työskentelyynsä tutustumisesta, ja että ne tarjosivat minulle uusia ajatuksia ja oivalluksia sekä kyseenalaistivat omia ajatusmallejani. Tutustuin hakemusten kautta moneen hienoon tekijään, joiden tuotannon pariin tuskin muuten olisin löytänyt tietäni. Kiitos siis, että sain lukea hakemuksenne!

Hyviä hakemuksia oli todella paljon, ja moni hakija olisi ansainnut residenssipaikan. Olen iloinen jokaisen puolesta, joka tuli valituksi, ja kannustan kielteisen päätöksen saaneita hakemaan residenssiin uudestaan. Tuntui raa’alta karsia pois runsaasti todella hyviä hakemuksia. Toivonkin, että ne, jotka eivät tulleet valituiksi eivät silti ota kielteistä päätöstä henkilökohtaisesti, koska omasta kokemuksesta tiedän niin joskus käyvän, kun on panostanut johonkin hakemukseen paljon.

Toivon kaikkea hyvää jokaiselle hakijalle niin elämään kuin taiteelliseen työskentelyynkin.

Aiheeseen liittyvää
Rohkeus-blogi

25.8.2020

Uhanalaisten kielten kuvat
Rohkeus-blogi

27.5.2020

Mullasta nousee taimi