Anna Kirveennummi: Saaren kartanossa kohtaamiset ovat intensiivisiä

Tutkija ja koordinaattori Anna Kirveennummella on nimensä kautta yhteys Saaren kartanon entiseen torppaan. Historian sijaan Kirveennummi tarkkailee merkkejä tulevasta ja seuraa etnografin otteella ihmisten arkea muun muassa sosiaalisen median kautta.
Kuva: Sami Kilpiö

Anna Kirveennummi kiinnittyy Saaren kartanoon jo nimensä kautta. Hänen sukunimensä on perua Kirveennummen tilalta, yhdestä Saaren kartanon entisestä torpasta. Vaikka nimen voisi ajatella olevan enne, Kirveennummi päätyi kartanon johtokuntaan vuonna 2007 työnsä kautta.

”Olen tehnyt työtä tulevaisuudentutkijana maaseudulla ja kulttuurin parissa. Lisäksi katson vanhasta kansatieteilijän tottumuksesta kylien toimintaa kenttätutkijan linsseillä”, Kirveennummi kertoo.

Tulevaisuudentutkijaa kutkuttavat muutokset. Silti ja siksi katse kääntyy usein taaksepäin.

Saaren kartanossa on usein tarve tarkastella asioita pitkällä aikajänteellä.

“Olen saanut johtokuntatyöskentelyssä pohtia paljon arvoja ja seurata niiden viemistä käytännön toimintaan. On ollut opettavaista nähdä, miten uutta tekemistä syntyy kartanon ja lähiseudun välillä.”

Kartano antaa toisenlaiset linssit kaivinkoneenkuljettajalle

Tutkijana Kirveennummi on kiinnostunut siitä, miten kartano vaikuttaa ympäröivään alueeseen ja sen asukkaisiin. Mynämäen asukkaiden kanssa tapahtuvissa kohtaamisissa nousee usein esiin se, miten residenssin asukkaat näkyvät kyläteillä ja kunnan arjessa. Ehkä taidekin saa uusia merkityksiä ja arki sen mukana.

”Haluan uskoa, että ihmiset voivat kartanon asukkaiden töiden kautta nähdä omaa arkista elämäänsä ja ympäristöään myös aikaisemmasta poikkeavilla tavoilla”, Kirveennummi sanoo.

Todistetusti ainakin kerran näin lienee jo käynyt. Kirveennummi kertoo kuulleensa kaivinkoneen kuljettajasta, joka auttoi Saaren kartanossa asuvaa japanilaista taiteilijaa tilataideteoksen tekemisessä. Taiteilijan teos edellytti isojen kivenlohkareiden asettelua erittäin tarkkaan järjestykseen kartanon maille. Kun samaa kuljettajaa pyydettiin seuraavan kerran ihan tavalliseen pihaurakkaan, oli kaivinkoneen kuljettaja pihatyömaalle tullessaan kysynyt puolileikillään, että mihinköhän järjestykseen te nyt nämä kivet haluatte.

”Oikeasti kivet piti vain siirtää syrjemmälle piharemontin tieltä”, Kirveennummi nauraa.

Tarina henkii tutkijan mielessä lupausta siitä, mikä voima taiteella parhaimmillaan on.

”Minusta olisi tosi hienoa ajatella tulevaisuuden mahdollisuutena sitä, että tavallisella rakennustyömaalla tai muussa arkisessa ympäristössä voisi oikeasti herkistyä entistä syvemmin sille, että kivien järjestyksellä voi olla oma sanoma. Hienoa, jos se toisinaan olisi Saaren kartanon taiteilijoiden ansiota”, hän jatkaa.

Parasta on, kun taide saadaan kaikkien ulottuville. Onneksi arjen estetiikkaan voi Kirveennummen mukaan törmätä monissa paikoissa. Esimerkiksi pellot ovat usein kulttuurimaiseman ympäristötaidetta.

Superkohtaamisia

Turun yliopistossa työskentelevä Kirveennummi on kaupunkilainen, jota maaseudussa puhuttelevat pienimuotoisuus, luonto ja hiljaisuus.

”Tämä kuulostaa varmaan tyypilliseltä kaupunkilaisen asennoitumiselta, mutta maaseudun avaruutta ihaillessa ei aina muista tulla ajatelleeksi maiseman takana olevaa työn määrää”, tutkija tunnustaa.

Erilaiset tilat ja paikat, ristiriitaisuudet ja jännitteet ovat aina kiinnostaneet Kirveennummea. Erilaisissa tiloissa kun kohdataan eri tavoin.

”Perinteinen ajatus on, että maaseudulla ihmiset kohtaavat syvällisemmin kuin kaupungin vilskeessä. Mutta toisaalta maaseudulla on aina ollut omat kiireensä, ja kesälomailevia kaupunkilaisia on näissä ympäristöissä pidetty joutilaisuuden huipentumana”, Kirveennummi pohtii.

Saaren kartanossa luonnon keskellä tapahtuvia kohtaamisia hän kuvailee leikillään superkohtaamisiksi. Jokainen residenssiporukka luo kahden kuukauden aikana omat tapansa ja on aina vähän yllätys, millaiseksi residenssiaika muotoutuu.

“Onhan se aika hurjaa olla kaksi kuukautta samassa paikassa tietyllä samalla porukalla. Hyvin intensiivistä.”

Kirveennummeen jälkiä jättävät kohtaamiset tapahtuvat useimmiten aivan arkisissa paikoissa: kahvipöydässä, lounaalla, kaupassa. Niissä viehättää sattumanvaraisuus. Joku saattaa yhtäkkiä sanoa jotain, mikä jättää lähtemättömän muistijäljen.

“Kohtaamisissa tärkeintä on keskinäinen arvostus. Kun se on olemassa, kohtaamisen tila on askeleen lähempänä.”

 

Kohtaamisia syntyy… aina kaikesta huolimatta.

Kohtaamisia ei synny, kun… kiire erkaannuttaa ihmiset toisistaan.

Elämäni merkittävin kohtaaminen… on viimeksi tapahtunut kirjoissa ja sitä kautta oman pääni sisällä.

 

BIO

 

Anna Kirveennummi, 52, tulevaisuudentutkija ja kansatieteilijä Turun yliopistolla.

Asuu Turussa 14-vuotiaan poikansa kanssa.

Vapaa-ajalla kirjoittaa väitöskirjaa, lukee ja häärää kotona.