Algoritmit – uhka vai mahdollisuus?

Algoritmeillä on tärkeä rooli kansalaisten ja kuluttajien arjessa, sillä ne määrittävät mitä sisältöä ihmisille näytetään milläkin hetkellä. Voi näyttää siltä, että koneet vaikuttavat muun muassa kansalaisten maailmankuvaan ja yleiseen mielipiteeseen. Joni Salmisen ja työryhmän hankkeessa Algoritmien valta: neutraalius ja puolueellisuus koneellisessa päätöksenteossa tutkitaan koneellista päätöksentekoa ja keinoja ehkäistä algoritmien vääristymistä.

Haastattelimme hankkeen johtajaa, kauppatieteiden tohtori Joni Salmista.

Pitäisikö ihmistieteilijöiden osallistua teknologian kehittämiseen?

Ehdottomasti, koska eri tieteenhaaroilla on valtavasti annettavaa teknologian ja yhteiskunnan kohtaamisen problematiikkaan. Järjestelmät suunnitellaan loogisesti mutta altistetaan ympäristölle, joka toimii epäloogisesti. Täydellisessä maailmassa ei tarvittaisikaan ihmistutkimusta, mutta tässä maailmassa, jossa elämme, on järkevää pyrkiä parantamaan järjestelmien toimintaa laajemman ihmisymmärryksen avulla. Sillä on merkitystä, näemmekö ihmisen käyttäjänä, yksilönä vai strategisena toimijana. Ihmistieteiden ja tietojenkäsittelytieteen välillä on kuilu osaajien erilaisesta taustasta johtuen, mutta siksi juuri tarvitaan rajat rikkovaa, ”humanistista” tutkimusta tietojärjestelmistä.

Mitä riskejä koneelliseen päätöksentekoon voi liittyä?

Teoriassa koneellinen päätöksenteko on merkittävästi tehokkaampaa johtuen koneiden ylivertaisesta laskentakapasiteetista, loogisten virhepäätelmien vähäisyydestä ja ihmisille ominaisen asenteellisuuden puutteesta. Koneet suorittavat saamansa ohjeet täsmällisesti ja tyypillisesti virheettä, kun taas ihmiset tekevät usein loogisia ja tilastollisia virheitä. Kaikista mahdollisuuksista huolimatta algoritmit sisältävät myös erilaisia riskejä. Algoritmit ovat ihmisten luomia, joten niiden toimintaan saattaa ajautua epäsuotuisia elementtejä. Koska ihmiset ovat logiikaltaan epätäydellisiä, myös ihmisten luomien koneiden ja algoritmien voidaan ajatella ”perivän” tätä epätäydellisyyttä.

Sekä kone että ihminen ovat manipuloitavissa, ja jopa samankaltaisella tavalla. Ihmiselle voidaan syöttää väärää tietoa (vrt. propaganda) ja koneelle harhaanjohtavaa dataa, ja lopputuloksena kummankin päätöksenteko vääristyy. Näiden kahden välillä on kuitenkin ratkaiseva ero. Ihmiselle on ominaista vallitsevien totuuksien kyseenalaistaminen ja toisinajattelu, kun taas koneet uskovat kaiken mitä niille kerrotaan.

Miten algoritmit voivat parantaa elämäämme?

Ne parantavat jo nyt monella tavalla. Algoritmi on vain tietokoneohjelma, joka suorittaa tietyt vaiheet tietyssä järjestyksessä. 1980-luvulta lähtien olemme saaneet nauttia algoritmien mukanaan tuomasta kehityksestä; valmistavan teollisuuden automaatio, tehokas globaali logistiikka ja Internet ovat algoritmien mahdollistamia keksintöjä. Se, että kaikkea on yltäkylläisesti, on algoritmien mahdollistama maailma. Ennen sitä vain kutsuttiin teknologiaksi, nyt kaikkien huulilla on sana ”algoritmi”. Se miten termiä algoritmi nykykeskustelussa käytetään, on hieman harhaanjohtava; sille usein kuvitellaan enemmän päätöksentekokykyä kuin mitä sillä on. Joten kun puhun algoritmien vallasta, tarkoitan epäsuoraa valtaa. Hakukoneissa tai sosiaalisessa mediassa algoritmi ei tahallaan sisällytä tai poissulje sisältöä, jolla on tiettyjä positiivisia tai negatiivisia yhteiskunnallisia seurauksia; mutta näin kuitenkin koko ajan käy, koska sisältöä on sen valtaisan määrän takia pakko suodattaa. Joten epäsuorasti koneet käyttävät valtaa, koska informaation suodattaminen on kytkeytyneessä maailmassa vallankäyttöä, vieläpä sellaista jolla on yhteiskunnan kehityksen kannalta suuri merkitys. Siksi algoritmeista minun käsitykseni mukaan ollaan nyt kiinnostuneita.

Mikä rooli algoritmeillä on ja tulee olemaan yhteiskunnassa?

Tämä on tuhannen taalan kysymys. Juuri nyt tekoäly on sillä tasolla, että algoritmeja ja koneoppimismalleja voidaan käyttää automatisoimaan jotain tehtäviä (esim. kuvien ja tekstin luokittelua). Näitä ”tuhansia pikkutyöläisiä” integroidaan kovaa vauhtia eri alojen ammattilaisten työrutiineihin. Esimerkiksi markkinoijat vastasivat ennen kohdennuksesta, nykyään sen tekee kone. Ihminen on kuitenkin yhä vastuussa luovasta puolesta. Ks. https://www.linkedin.com/hp/update/6253987066133209088

Lähes jokaisella tietotyön osa-alueella erikoistunut koneoppimisalgoritmi voi olla avuksi. Lakimiehille se voi etsiä koko Suomen laista tiettyä tapausta vastaavat kohdat, lääkäreille se voi etsiä tuhansista sairauksista tiettyjä oireita vastaavat vaihtoehdot, rekrytoijalle se voi automaattisesti tunnistaa tuhansista hakijoista kolme parasta ja apurahanhakijoille se voi automaattisesti luoda ääniraidan tekstistä. Ehkäpä hienointa on se, että kone vahvistaa ihmisen luonnollisia kyvykkyyksiä. Käytän opiskelijoille esimerkkiä, että ennen markkinoijan, joka halusi tehdä mainontaa vaikkapa Intiassa piti altistua monimutkaisuuteen, kuten neuvotella paikallisten yhteistyökumppaneiden kanssa, mikä kestää viikoista kuukausiin. Nykyalustoilla yksi ihminen voi kotisohvaltaan tehdä markkinointia vaikkapa sataan maahan niin, että kampanja on käännetty ja käynnissä minuuttien sisällä. Kone amplifioi sitä mitä osaamme ja mahdollistaa asioita, jotka eivät ennen olleet mahdollisia tai veivät todella kauan.

Huono puoli on se, että automaatio kiistatta korvaa kokonaisia työnkuvia, sellaisia joissa ei ole tietotyön komponenttia, ja kone voi ottaa haltuun koko työn. Näitä on teknologian kehittyessä yhä enemmän – ennen puhuttiin vain matalapalkka-aloista, mutta nyt voimme nähdä maailman, jossa vaikkapa lakimies korvattaisiin lakibotilla. Henkilökohtaisesti en usko tähän, koska lakeja pitää tulkita ja siinä pitää olla ihminen, ja lisäksi lainsäädäntö pohjaa arvoihin, joista kone ei ymmärrä mitään.

Vähintään tietotyöläisten työtehtävien suorittaminen vie vähemmän aikaa, ja vaatii vähemmän ihmistyötunteja eli vähemmän henkilökuntaa. Tämä on tehokkuuden varjopuoli. Yhteiskunnan tasolla pitää miettiä ennen kaikkea sitä, kuinka yhteiskunnan rakenteita uudistetaan niin, että kehitetään lisää ihmistyötä (toinen vaihtoehto on jonkinlainen utopia, jossa työtä ei tarvita, mutta monesta syystä en usko tähän, vaan pikemminkin sellainen maailma päätyisi kaaokseen). Tämä syrjäytetyistä ihmisistä tuleva riski on paljon suurempi uhka kuin ns. ”kone ottaa vallan” -skenaariot. Juuri tällä hetkellä teknologia ei ole lähelläkään tuollaista tekoälyä, mutta joka päivä elämme todellisuutta, jossa syrjäytetty ihmistyövoima uhkaa radikalisoitua ja äänestää valtaan radikaaleja johtajia. Kuten historiasta tiedämme, tämä on se todellinen riski, jonka tällä kertaa koneet tahtomattaan aiheuttavat (työttömyys -> syrjäytyminen -> radikalisaatio).

Mitä jokaisen tulisi tajuta algoritmeistä?

Ennen kaikkea mitä ne eivät ole. Ne eivät ole maaginen ratkaisu ihmiskunnan ongelmiin. Ne eivät ”ratko ihmiskunnan ongelmia” meidän puolestamme. Viime kädessä algoritmit, etenkin informaatioalgoritmit, heijastavat ihmiskunnan tilaa. Meidän ei tulisi syyttää koneita informaatiokuplista tai sivistymättömän käytöksen lisääntymisestä. Sen sijaan ihmisten pitää ottaa vastuu omasta tekemisestään. Kone on sopiva syntipukki moneen ilmiöön, joita nyt näemme, kuten epäsuositut vaalitulokset (Facebook mukamas aiheutti sen, että Trump valittiin) tai sosiaalisen median kuplat (jotka johtuvat siitä, että ihmiset eivät halua kuulla vastakkaisia mielipiteitä, ja klikkaavat ne pois). Yhteiskunnan parantamisessa kone on neutraali osapuoli – yhä edelleen se tekee vain ja ainoastaan sitä mitä siltä pyydetään. Kaikki muu on ihmisten heijastamia piirteitä koneille, ja oman vastuun pakoilua.

 

Kauppatieteiden tohtori Joni Salminen ja työryhmä sai Koneen Säätiön vuosittaisessa apurahahaussa syksyllä 2016 97 000 euron apurahan hankkeeseen Algoritmien valta. Neutraalius ja puolueellisuus koneellisessa päätöksenteossa.

https://algoritmitutkimus.fi/

Tutkimushanketta johtaa KTT Joni Salminen Turun kauppakorkeakoulusta. Hankkeeseen osallistuu tutkijoita myös Turun yliopiston BioNLP-yksiköstä.