Abstraktit

Janne Kotiaho: Ekologinen kompensaatio – Viherpesua vai pesunkestävää vihreyttä?

Anthony Barnosky: Ecological Compensation Is Necessary To Avoid the Sixth Mass Extinction / Ekologinen kompensaatio on välttämätöntä kuudennen massasukupuuton ehkäisemiseksi

Ihmiskunnan vaikutus on yhtä voimakas kuin asteroidin, joka tappoi dinosaurukset vuosimiljoonia sitten. Kuten se asteroidi, yli seitsemän miljardin ihmisen vaikutukset maapalloon ovat jo aiheuttamassa yhtä suuren massasukupuuton maalla ja merellä. Mutta vielä ei ole liian myöhäistä. Voimme muuttaa energiantuotantoamme, ruoantuotantoamme ja rahan ansaitsemista niin, että planeettamme ei luisuisi globaaliin katastrofiin. Tässä voimme hyödyntää olemassa olevaa teknologiaa ja osaamista. Uudet taloudelliset toimintatavat, jotka käyttävät ekologisia kompensaatioita, ovat tärkeitä tässä työssä.

Karoliina Lummaa: Ekologiset kompensaatiot kulttuurisena kysymyksenä

Liiketoiminnan ja ekologisten kompensaatioiden ohjelman (Business and Biodiversity Offsets Programme, BBOP) sanastossa kulttuuriset arvot mainitaan yhtenä biodiversiteettiin liittyvänä hyötynä jonka turvaamiseksi ekologisia kompensaatioita voidaan tarvita. Maininta voi yllättää, sillä ympäristömuutosten kulttuuriset kytkennät ja vaikutukset ovat harvoin esillä julkisessa keskustelussa, vaikka niistä on olemassa tutkimusta. Puheenvuorossani keskityn ekologiseen kompensaatioon kulttuurisena ja siten ihmistieteillekin kuuluvana kysymyksenä. Aloitan pohjustavilla huomioilla humanistisen ympäristötutkimuksen teoreettis-menetelmällisistä haasteista, ja siirryn sitten käsittelemään biologisen ja kulttuurisen diversiteetin kytköksiä. Näiden pohjalta hahmottelen esityksessäni kulttuurista näkökulmaa ekologisiin kompensaatioihin.

Minna Pekkonen : Ekosysteemihotelli – pitkäaikaista majoitusta kokonaisille ekosysteemeille

Ekosysteemihotelli auttaa turvaamaan luonnon monimuotoisuutta tilanteissa, joissa ihmistoiminta uhkaa heikentää paikallisesti lajien, jopa kokonaisten ekosysteemien selviytymismahdollisuuksia. Ekosysteemihotelli voi tarjota lajistolle turvapaikan, kun alkuperäinen elinalue on vaarassa tuhoutua esimerkiksi rakentamisen vuoksi. Toimintamalli on nimetty hotelliksi, koska rakentamisen päätyttyä lajistoa pyritään palauttamaan alkuperäiselle elinalueelle. Toimiva ekosysteemihotelli voi vähentää luonnonsuojelun ja maankäytön ristiriitoja.

Tutkimuksen näkökulmasta ekosysteemihotelli on Suomen ympäristökeskuksen hanke, jossa päätavoite on kehittää ja testata toimintamalleja, jotka mahdollistavat luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävien lajiyhteisöjen selviytymisen maankäytön muutoksissa. Osana tutkimushanketta selvitetään ekosysteemihotellin potentiaalia ekologisen kompensaation menetelmänä.

Ensimmäinen ekosysteemihotelli on perustettu Raaseporiin, Etelä-Suomeen. Pilottikohteessa vanhan tienpientareen paahde-ekosysteemin lajistoa on siirretty läheiselle käytöstä poistetulle soranottoalueelle turvaan suunnitteilla olevan tienrakennushankkeen alta. Paahdeympäristön lajiston selviytymistä ekosysteemihotellin alueella seurataan hankkeen ajan. Parin vuoden seurannan perusteella paahde-ekosysteemille tyypillinen kasvillisuus näyttää viihtyvän uudella alueella. Pilotti on esimerkki hyvin sujuneesta yhteistyöstä tutkimuksen, yritysten, lupaviranomaisten ja

Nina V. Nygren: Kompensaatio ja luonnonsuojelukonfliktit

Luontoarvojen korvaamista eli ekologista kompensaatiota esitetään usein ratkaisuksi siihen yleisen tason ristiriitaan, jossa ihmisen harjoittama luonnon hyödyntäminen uhkaa ei-inhimillistä luontoa. Tämä on ekologisen kompensaation ”lupaus”, mutta millä eri tavoin se toteutuu käytännössä?

Erilaiset luonnonsuojelun ja muun käytön ristiriitatilanteet ovat jokainen omalla tavallaan mutkikkaita ja tapauskohtaisia. Hankkeen ja paikallisen luonnon historia vaihtelevat, toimijoiden suhteet voivat olla monella eri tavalla solmussa tai sitten yhteisesti vedettävä köysi löytyy hyvinkin pian ja sitä vedetään samaan suuntaan. Ristiriitatilanteet voivat ratketa tai kärjistyä monin eri tavoin. Ekologinen kompensaatio ei tuo mitään universaalia taikasauvaa näihin ristiriitoihin, on täysin tapauskohtainen kysymys auttaako se ratkaisemaan vai pahentamaan ristiriitoja, edesauttaako se luontoarvojen säilymistä ja lisäämistä vai vähenemistä. Eri toimijoiden väliset neuvottelut ovat tarpeen jotta kompensointi voisi täyttää lupauksensa ristiriitojen ratkaisijana.

Eeva Primmer: Luontokompensaation institutionaaliset edellytykset

Luonnon monimuotoisuuden ja luonnonsuojelubudjettien hupenemisen seurauksena kannustimiin keskittyvän luonnonsuojelun aikaansaama innostus on leviämässä myös ekologisiin kompensaatiojärjestelyihin. Luonnonsuojelukompensaation ideana on että biodiversiteetin heikkenemistä aiheuttavat toimijat kompensoivat investoimalla biodiversiteetin turvaamiseen jossain muualla. Järjestelyiden oletettu tavoite on biodiversiteetin nettomenetysten välttäminen. Siksi hyvityksenä toteutettavan ennallistamisen ja suojelun tulee puskuroida myös ennakoimattomia pitkän aikavälin muutoksia. Myös niissä tapauksissa, joissa tällaisia varomarginaaleja ei käytetä, biodiversiteetin heikennys ja hyvitys tulee jotenkin mitata, jotta kompensaatioita tarvitsevat ja hyvityksiä tuottavat toimijat voivat tehdä harkittuja ratkaisuja ja järjestelyn läpinäkyvyys taataan.

Yllämainituista teoriaan pohjautuvista periaatteista ja useista toimivista kokeiluista huolimatta järjestelyn käytännön kehittäminen kohtaa lukuisia institutionaalisia haasteita. Koska Suomessa kokeillaan ja kehitetään luonnonsuojelukompensaatiota, näihin haasteisiin tarvitaan vastauksia, jotka sopivat nykyisiin ja aiempiin suomalaisiin sääntö- ja hallintajärjestelmiin ja jotka heijastavat tämän hetken yhteiskuntatieteellistä ymmärrystä ohjauksen muotoilusta ja toimeenpanosta.

Luontokompensaation käynnistämisen institutionaalisia haasteita ovat:

  • Rajanveto olemassa olevien varovaisuus- tai kestävyysperiaatteiden ja uusien kompensaatiovaatimusten välille
  • Järjestelmän kehittäminen niin, että se palvelee erilaisia maankäyttöä muuttavia sektoreita, joiden luontovaikutukset ja kompensaatiotarpeet vaihtelevat
  • Vapaaehtoisten hyvitysten ja mainehyötyjen odotusten yhteensovittaminen velvoittavien kompensaatioiden ja minimivaatimusten kanssa
  • Sääntelytaakan vähentämisen ja luonnonsuojelun lisäisyyden odotusten hallitseminen
  • Eri toimijoiden, maantieteellisten alueiden ja hallinnontasojen välinen neuvonpito

Esityksessäni täsmennän näitä institutionaalisia edellytyksiä hyödyntäen kirjallisuutta ja suomalaista työpaja- ja kyselyaineistoa sekä eurooppalaista kyselyaineistoa.

Markku Ollikainen: Otsikko ilmoitetaan myöhemmin

Jussi Päivinen: Valtion maiden rooli ekologisten kompensaatioiden tuottajana

Metsähallituksen hallinnassa on liki kolmannes Suomea luonnonvaroineen. Alueet koostuvat metsistä, soista, vesistä, kallioista ja perinneympäristöistä. Metsähallituksen paikkatietojärjestelmissä on maailmanlaajuisestikin verrattuna erittäin kattava, kuviokohtainen tieto erityisesti terrestristen elinympäristöjen luontoarvoista. Käyttäen suunnittelussa hyväksi näitä paikkatietoja, valtion mailla on ennallistettu elinympäristöjä 2000-luvulla 40 000 hehtaaria. Perustuen kattavaan paikkatietoon luontoarvoista ja kokemukseen ennallistamisesta, Metsähallituksella olisi lähtökohtaisesti erinomaiset valmiudet toteuttaa valtion mailla luonnon monimuotoisuutta edistäviä kompensaatiotoimenpiteitä. Myös valtion maiden sijoittuminen ympäri Suomea tuo oman arvokkaan lisän kompensaatioiden toteuttamismahdollisuuksiin.

Atte Moilanen: Miksi ekologiset kompensaatiot epäonnistuvat? – Kompensaatioiden määrittämisen avainkohtia

Muutamat viimeaikaiset tutkimukset lievennyshierarkkian ja ekologisten hyvitysten toteutuksista eivät ole olleet rohkaisevia: on havaittu jopa 99% ekologisia tappioita kun hyvitysten virallinen tavoite on, että maiseman kokonaistila ei heikkene. Tässä esityksessä käsittelen kolmea pääsyytä, miksi ekologiset hyvitykset epäonnistuvat: (i) puutteet riittävien hyvitysten suunnittelussa, (ii) epäonnistuminen toteutuksessa ja hyvitysten ylläpidossa, ja (iii) yhteiskunnan toimintatapojen muutos luonnon kannalta huonompaan. Ongelmat suunnittelussa johtuvat mm. liiallisesta yksinkertaistuksesta biodiversiteetin mittaamisessa, ylimitoitetuista odotuksista erimerkiksi elinympäristöjen ennallistamista kohtaan, ja ymmärryksen puutteesta lisäisyysoletusten, taustatrendiarvioiden ja vaikutusten vuotamisen vaikutuksista. Epäonnistumiset toteutuksessa juontavat juurensa mm. kustannussäästöihin ja valvonnan puutteeseen.  Salakavalin ongelma on yhteiskunnan toiminnan muuttuminen luontoa kohtaan epäsuotuisammaksi, kun hyötyetiikka, markkinainstrumentit, ja voitintavoittelu korvaavat ympäristöä kohtaan tunnettavan yhteisvastuun.

Toni Lahtinen: Ekodystopiat kaunokirjallisuudessa

Vuosituhannen vaihteessa globaalien ympäristöongelmien voimistuminen sekä kansainvälisen ympäristöaktivismin radikalisoituminen vaikuttivat merkittävästi länsimaiseen kaunokirjallisuuteen: luonnon ja kulttuurin suhteesta tuli yksi nykykirjallisuuden merkittävimpiä eettisiä kysymyksiä. Viime vuosina kaunokirjalliseksi trendiksi ovat muodostuneet lähitulevaisuuteen sijoittuvat ekodystopiat, joissa ihmistä kuvataan yhtenä uhanalaisena lajina muiden elollisten joukossa.

Ympäristöfilosofit, kirjallisuudentutkijat ja riskipsykologit ovat lähestyneet ekodystopioita merkittävänä passiivisen oppimisen muotona. Dystopiat ja utopiat ovat tarinamalleja, jotka läpäisevät tällä hetkellä koko länsimaisen kulttuuriteollisuuden: niin kaunokirjallisuudessa, elokuvissa, televisiosarjoissa, teatterissa, sarjakuvissa kuin videopeleissäkin kuvitellaan laajamittaisia ekologisia katastrofeja ja niiden jälkeisiä maailmoja, jopa maailmanloppuja. Alustuksessa pohditaan ekodystopioita yhteiskunnallisina puheenvuoroina ja sitä, miten dystooppiset mallit vaikuttavat arkiymmärryksemme ekologista riskeistä ja globaaleista uhista.