38 vuotta Saaren kartanolla

Simo Vuotinen aloitti työt Saaren kartanolla vuonna 1975, kun sen tiloissa toimi Maatalouden tutkimuskeskus MTT. Kun MTT lopetti, Simo jäi Saaren kartanoon kiinteistönhoitajaksi Koneen Säätiön palvelukseen. Työnkuvaan kuuluivat rakennusten pienet korjaukset, lumi- ja metsätyöt, puutarhanhoito ja ruohonleikkuu. Kiinteistönhoitaja myös asui kartanolla, Lakeijasiiven asunnossa. Simo Vuotinen jäi eläkkeelle ja muutti kartanolta pois vuonna 2013, ja hänen töitään jatkoi Heidi Lapila. Simon kartanon tilojen ja alueen paikallistuntemus on ollut merkityksellistä tilanhoidon ja residenssin toiminnan kannalta.
Simo Vuotinen työskenteli 38 vuotta Saaren kartanolla. Kuva: Pirre Naukkarinen.

Kun MTT lopetti Saaren kartanolla talvella 2006, loppuivat myös Simon työt kiinteistönhoitajana ja tutkimusapulaisena. Häntä pyydettiin kuitenkin hoitamaan kartanon puutarhaa ja toimimaan esittelijänä, kun kartanoa myytiin. ”Potentiaalisia ostajia oli toistakymmentä. Hanna Nurminen ja Hilkka Salonen olivat myös mukana”, Simo kertoo.

Kaupat syntyivät Koneen Säätiön kanssa ja vuonna 2007 residenssiä ruvettiin rakentamaan. Simolle tehtiin tarjous; Hanna Nurminen oli saanut tietää, että Simo oli ollut talossa jo pitkään ja pyysi häntä jatkamaan. Simon ei tarvinnut vastausta kauaa miettiä: ”Jos olisin jatkanut MTT:llä, olisin joutunut siirtymään Piikkiöön, mutta kävi niin hyvin, että sain jatkaa samassa talossa.”

Työtä ja tehtävää oli tuoreessa residenssissä paljon, mutta henkilökuntaa vähän. ”Aluksi minä ja Hanna olimme ainoat työntekijät. Ensimmäinen tehtävä oli ruveta korjaamaan residenssivieraiden asuntoja. Ne piti saada sellaiseen kuntoon, että pystyimme majoittamaan taiteilijoita”, Simo kertoo. ”Asuntojen kunnostamiseen käytettiin myös vierasta työvoimaa.”

MTT:n mukana kartanolta olivat lähteneet kaikki työvälineet ja traktorit. Residenssin rakentaminen oli aloitettava aivan alusta. ”Kaikki työkalutkin piti ostaa. Kyllä se oli kova työ.”

Remontoivaa riitti. ”Renkituvan remontti oli iso homma, koska sieltä piti purkaa kaikki”, Simo kertoo. Myös Simon koti kunnostettiin: ”Läntinen siipi remontoitiin myös. Asuin siellä silloin ja muutin remontin ajaksi rakennuksen toiseen päähän. Pääsin sitten vielä muuttamaan vähäksi aikaa uusittuun siipeen.”

Paljon saatiin tehtyä, mutta vanhassa kartanossa uutta kunnostettavaa tulee koko ajan lisää sitä mukaa, kun vanhaa saadaan korjattua. ”Korjaamisesta ei tule varmasti koskaan valmista. Vaikka minä lähdin pois, Heidi jatkaa.”

Simo Vuotinen auttoi Mineo Kurodan Wa – to relate-kiviteoksen rakentamisessa. Kuva: Pirre Naukkarinen

Kun residenssiasunnot saatiin asuttavaan kuntoon ja taiteilijat saapuivat, auttoi Simo heitä käytännön kysymyksissä. Apua pyydettiin niin saunan lämmittämisessä kuin teosten toteuttamisessa. Japanilaista kuvataiteilijaa Mineo Kurodaa Simo auttoi Wa – to relate -kiviteoksen rakentamisessa: ”Kiviä tuotiin ja siirrettiin. Joskus saatoin kääntää kaksi päivää samaa kiveä, kun Mineo oli suunnitellut kiven suunnan niin tarkkaan. Minulla oli traktori ja sen kanssa sitä kääntelin. Joskus tarvittiin kahta kaivuria, toinen kiveä työntämään ja toinen vetämään. Kuljettaminen voitiin tehdä vasta, kun tiet ja nurmikko olivat jäässä, etteivät ne vioittuisi kivien painosta.”

Koska kartano oli paitsi Simon työpaikka myös koti, valuivat työtehtävät välillä vapaa-ajallekin. ”Olin tavallaan 24 tuntia vuorokaudessa töissä ja siten työssä enemmän kiinni kuin ne, jotka lähtivät neljältä kotiin”, muistelee Simo. Joskus töihin tuli lähtö kesken vapaapäivän: ”Aina kun jotain hajosi, oli joulu, juhannus tai vappu. Esimerkiksi kerran jouluaattona lähtivät lämmöt.” Simon mukaan suuremmalta stressiltä kuitenkin välttyi, kun osasi vain ottaa rauhallisesti.

Tanssija Satu Rekola pääsi muuttolintuparven keskelle kurkia ja hanhia matkimalla. Kuva: Simo Vuotinen

Saaren kartano tarjoaa luonnonrauhaa ja toisinaan yllättäviä kohtaamisia metsän otusten kanssa. Kiinteistönhoitajalle metsänväki ja niiden reitit ehtivät tulla tutuiksi: ”Kyllä minä suurin piirtein tiesin, mistä ne tulevat ja minne menevät”, toteaa Simo. Auringon laskettua eläimiin törmäsi todennäköisimmin: ”Illalla ne aloittavat: supi, mäyrä ja peurat. Yökävelijät. Monta kertaa, kun työskentelin navetalla, näin, kun peura tuli ikkunan taa.”

Eräs lintuihin liittyvä tapaus on painunut Simon mieleen erityisen hyvin: ”Syksyllä 2009 meillä oli residenssissä tanssija Satu Rekola. Pellolla oli silloin paljon muuttolintuja. Sanoin Satulle, että mennäänpä kokeilemaan, kuinka lähelle pääsemme tuota hanhiparvea. Siinä oli varmaan 500 lintua. Olin satavarma, että kun lähdemme liikkeelle, ei tarvitse kulkea pitkään ennen kuin ne kaikki lehahtavat lentoon. Mutta Satu pääsi lintujen joukkoon ja esitti kurkia ja hanhia, ja minä kuvasin. Eikä yksikään lintu lähtenyt pakoon. Ja me tulimme vielä poiskin, eikä yksikään lintu lähtenyt. Se oli ihana kokemus.”

38 työvuoden aikana Simo pääsi tutustumaan paikallisiin ihmisiin hyvin sekä kerryttämään kartanon tilojen ja alueen tuntemusta. Hänen osaamisensa on ollut merkityksellistä tilanhoidon ja residenssin toiminnan kannalta. Simo muistelee Saaren seudun ihmisiä lämmöllä: ”Haluan kiittää kaikkia yhteistyökumppaneita ja kartanon henkilökuntaa kuluneista vuosista.”